Suurkuorejahdissa Porin Reposaaressa – Vinkit suurkuorejahtiin

Yhdessä koetut onnistumiset muistaa ikuisesti.

Porin Reposaari ja sen ympäröivät alueet ovat tulleet tutuiksi usealle suurkaloja jahtaavalle. Kuoreet (Osmerus eperlanus) saapuvat saaren ympäristöön massiivisina lauttoina ja paikallisten lisäksi kuoreita tullaan pilkkimään pitkienkin taipaleiden takaa. 

Taloudellisesti jokainen reissu syö kukkaron saldoa ja hyötynä on vain saatu ruoka kuoreista. Jos ajatellaan Helsingistä kuorejahtiin ajavan kustannusta niin 270 km suuntaansa näillä polttoaineen hinnoilla on se noin 50 €, jos tämä vinkki tuo säästöä kalastajille on sen kirjoittaminen muiden iloksi 

Suurkalaraja kuoreella on 100 g, tuo raja kuulostaa alhaiselta, mutta satojen kuoreiden pilkkimisen jälkeen raja alkaa tuntua todella suurelta. 

Uskomaton tuuri kun ensimmäinen yritys Poriin toi toivotun tuloksen.

Oman suurkuoreeni sain listalle kolmen tunnin pilkinnän jälkeen vuona 2022 helmikuussa. Tuon retken blogitekstin voi lukea tästä.

"Vajaat kolme tuntia ja kymmenkunta reikää myöhemmin tarrasi tarjoamaan firetiger väriseen morriin kala, joka jäälle noustessa näytti rajat ylittävältä. Kalalle papin aamen ja puntarille. 104, 103, 105,1 g pysähtyi digitaalit. Suurkala nro. 8. oli totta!"

Kalamaraton joukkueesta tutuksi tullut Niko pyysi retkiseuraksi poriin maaliskuun lopulla ja koska työtilanne salli, päätin hypätä kyytiin. Käytin kaikki parhaat taikatemput, että hän onnistuisi ja itse keskityin määrän pilkintään etsien kohtia, joissa kalojen koko olisi hieman suurempaa ja näin auttaisin Nikoa tavoitteen saavuttamisessa. 

Kivikylän Palvarin pyöryköitä, legandaksi muodostunut yksi bisse mieheen ja tietysti vihreää Jenkkiä. Taikavoimia tehosti vielä se, että pyörykät olivat -30 % laputettu.

Vinkit suurkuoreen pilkintään

Kun kuoreita on paljon, pitää pystyä vähentämään pieniä pyyntimäärää

Paikkavinkkejä on vaikea antaa, koska kaloja on isoja massoja pitkin Reposaaren aluetta. Omani sain Ripakarin ja Sillikarin välistä, moni Ahlaisten alueelta ja nyt Niko Hamnparkenin rannan tuntumasta. 

Seurasin pitkään, kuinka ulkomaalaiset, oletettavasti jostain Balttian maista kotoisin olevat pilkkivät kaloja. Pilkintä vaikutti enemmän pohjaonginnalta, jossa yhdistettiin pilkintä, ootto- ja koho-onginta. Kalastuslaki kun kieltää ilman alueellisia lupia useamman syötitetyn koukun käyttämisen, otimme opeista olennaisen ja sovelsimme tätä olemassa olevilla välineillä.

Etsin suurimman mormyskan, jonka rasiastani löysin ja laitoin sen filmikärjellä varustettuun vapaan kiinni. Nyt tulee vinkin olennainen osa. 

Unohda toukat, vaihda syötiksi suurempi palanen kuoreen lihaa. Tämän syötitetyn morrin kun laskee parven keskelle valikoi se kaloja syötin koon mukaan, jolloin ne pienimmät ”suodatetaan” pois saaliista.

Tärpin tullessa ei ole kiire, isot kuoreet syövät syöttiä kunnolla ja lopulta koukun saa kaivaa syvältä kurkusta. 

Niko teki tällaisen virityksen ja alle tunnin ootto-onginnan jälkeen nousi 23 cm kuore jäälle ja heti perään 25 cm kuore joka minun vaa-alla punnittuna painoi 110 g. 

Seitsemän grammaa yli rajan. Kuva: Niko Vehviläinen

Pilkkiaikamme oli klo 11–18, tuona aikana suurimmat kuoreet tulivat kalapalalla aikavälillä 17–18. Pilkkimistä kannattaa jatkaa hämärän ja jopa pimeällä jos isoja kalojen saantipotentiaalia haluaa kasvattaa.

Joskus tuuri on kohdillaan, joskus se on puhdasta taitoa. Toivottavasti tämän vinkin mukaan paino siirtyy taidon puolelle, joka vähentää tuurin tarvetta. Jakakaa myös kustannuksia ja tehkää yhdessä reissuja. 

Esimerkiksi useille ABC-asemille voi jättää auton pidemmäksi ajaksi parkkiin, kun pyytää siihen luvan aseman henkilökunnalta. Tämä mahdollistaa myös matkan varrelta kyytiin hyppäämisen. 

Onneksi olkoon Niko, yksi suurkala lisää listalle. Muiden saamat suurkuoreet voi katsoa Suomen Vapaa-ajan kalastajien suurkalarekisteristä, siirry rekistetiin tästä.