Suurkala: Turpa - vinkit kalastamiseen pohjasta ja pinnasta

Paternoster-pohjaongen rakenne ja turvan yleisimmät tuntomerkit

Turpa (Squalius cephalus) on rannikkojokiemme isosuomuinen ja isopäinen särkikala. Aikoinaan turpa oli yksi Helsingin Kalamaratonin ratkaisulajeista ja pieniä yksilöitä etsittiin mitä ihmeellisemmistä paikoista. Nykyään turpa on Helsingin ja Kotkan kisoissa peruslajistoa ja se on pakko saada pärjätäkseen kärkitaisteluissa.

Suurkalojen pyynnin tullessa kuvioihin siirtyi pienet koukut ja onget sivuun ja siirryttiin pohja- ja kelaonginnan eri muotoihin. 

Tekniikka – hifistelyä vai ronskisti ilman hienostelua

Muutamalla siimarullalla pärjää

Turpa ei hirveästi välineiden hienostelusta piittaa vanhemmat turvat voivat olla arempia ja niiden pyynti voi vaatia pientä hifistelyä tai ainakin pitää pinnaa.

"Lisäksi kun heität perhon kohdalle, niin turpa usein nousee siihen kuono kiinni mutta ei ota heti vaan seuraa perhoa pitkäänkin. Jos olet liian hätäinen niin säikytät kalan. Pitää olla malttia." - Harri Hytönen

Pohjaonginta, jota käytetään siianonginnassa, toimii myös turvalle, jos joen pohja antaa siihen mahdollisuuden eikä pohjassa ole esim. kasvustoa johon syötti hukkuisi tai tarttuisi. Itse suosin paternoster-tekniikkaa, tässä vaihtoehdossa paino lepää pohjassa ja pohjan yläpuolelle pääsiimaan sidotaan sivutapsi, jossa koukku. 

Siimojen paksuuksien kanssa ei kannata pelleillä, pienten turpien joukosta voi napata se suurkalaturpa tai jopa uusi Suomen ennätys. Tämän kokoluokan kaloilla on voimaa pistää ohuet tapsit katki ja yllättävän paljon on jerkkua pienemmilläkin yksilöillä.

Unohda siis 0,20 mm ja käytä vähintään 0,30 mm siimaa ja kunnon paksulankaisia koukkuja, jotka kestävät suurempienkin kalojen tempoilun.

Lajipisteiden etsijöille helpoin pisteen saamistapa on etsiä pieniä turpia joesta, jossa saa onkia. Kesähelteillä turvan näyttäytyvät suvannoissa napsimalla pinnasta hyönteisiä tai suuremmat yksilöt esim. salakoita. Molske voikin olla aikamoinen, kun löytää paikan, jolla on turpien ruokahetki menossa. 

Harri taitaa pinturilla turpien jallittamisen. Kuva: Harri Hytönen

Pinnassa käyviä turpia voi aktivoida lisää esimerkiksi mäskäämällä tai heittämällä leivänpalasia virran vietäväksi. Hauska kalastustekniikka onkin, kalastaa kelluvalla leivänpalalla, jonka saa heitettyä virran vietäväksi kohon avulla, eikä unohtaa sovi pintaperhojakaan.

"Onhan se järkyttävän hienoa hommaa pinturilla kun löydät ison parven pinnassa kruisailevia turpia. Sitten yrität niistä heittää sen isoimman eteen. Parvi kyllä säihkähtää kun eka kala ottaa eli toista mahdollisuutta ei tule. Isot turvat muutenkin hyvin arkoja eli ei kestä paljon varjoja ja liikettä joen ylle. " -Harri Hytönen

Tällä tavalla kalastaminen on ehkä haastavin, mutta myös antoisin tapa saada turpa saaliiksi. Kaloja voi etsiä virtapaikoista ja suvannoista heittämällä leipää virran vietäväksi, turpien ollessa kotona ne kyllä ilmoittavat siitä näyttävällä leivän suuhun imaisulla.

Pinnasta kalastusviritys on seuraava: heitettävä koho, tapsi ja koukku. Leipä pysyy koukussa todella huonosti, joten sitä kannattaa hieman litistää koukun ympärille.

Ensimmäinen turpareissu suurkalajahdissa suuntautui kotijoelle. Klikkerilaskuri nollattiin sorvien jälkeen lukemasta 45 ja laitettiin muiden työvälineiden kanssa roikkumaan vyölle. 

Aurinko lämmitti, hyönteisiä parveili tyynen hitaasti virtaavan joen yllä ja siellä täällä kuului, molskis kalojen napsiessa lentäviä makupaloja.

Feeder Conceptin -feedervavan renkaiden läpi pujoitin siiman ja nappasin pakista valmiin tapsin. Tapsi rakentui seuraavasti yläpäästä kohti pohjaa:

  • leikari johon pääsiima kiinnitetään
  • monofiilisiima paksuudeltaan 0,38 mm, pituus noin 50 cm
  • t-leikari johon tapsi kiinnitetään
  • monofiilisiima paksuudeltaan 0,30 mm, pituus noin 50 cm. Tämän tapsin pituus määrittää syötin pyyntisyvyyden
  • viehelukko, johon laitetaan punttipaino kiinni, painon koko katsotaan pyydettävän paikan veden virtauksen mukaan. Painon voi korvata myös feederkorilla jonka voi täyttää mäskillä.
  • lopuksi kiinnitin monofiilitapsin t-leikariin, jossa oli pieni lukkoleikari koukun kiinnittämistä varten. Tapsin paksuus 0,30 mm ja paksulankaisen 1-haarakoukun kokoa 6 tai 8.
Suurkalprojektin turpa nro 1.

Nappasin Kivikylän nakista palasen ja pujotin sen koukkuun. Koukun kärjen painoin vielä nakin sisälle. Heitin virityksen kohtaan, jossa valo ja varjo leikkivät virran vietävänä, kun sain siiman kireälle, tunsin nykäisyn vavassa.

Tärpin tullessa voi kala tartuttaa itse itsensä, jos vapa ei pääse nousemaan telineestä, toinen tapa on olla heti valmiina ensimmäisen nykäisyn kohdalla ja nostaa vapa telineestä käteen. Heti seuraavan nykäisyn tullessa, vedetään vastaisku ja toivotaan että kala jää kiinni. 

Ensimmäinen kotijoen turpa vuodelle 2021 oli tosiasia.

Syötit – kaikkiruokainen ahmatti

Nakki kelpasi Jeren tarjoamana Mustijoen turvalle

”Kyllä me nauroimme, kun nakki heitettiin jokeen. Loppui se nauru kahden minuutin jälkeen.” – Jere & Teemu, Fishingboywhitwheelchair

Turpa ”nakertaa” hampaillaan syöttiä ja usein käykin niin, että tärpin missattua tulee takaisin nakki tai muu syötti, josta voi nähdä hampaanjäljet. Ahmatti yksilön osuessa kohdalle, on syötti helposti nielussa ja sen irrottamiseksi voi joutua tekemään töitä.  

Hair-rigattu Frolic-koiranruoka kelpasi Mustijoen turvalle

Nakki, maissi, juusto, koirannappulat, leipä ja mato ovat vain muutamia hyväksi todettuja turpasyöttejä.

Turpa nappaa helposti myös vieheisiin sekä perhoihin, esimerkiksi Hytönen unohtaa kesähelteillä taimenkosket ja siirtyy turpien perhostukseen. Syötin oikein valitsemalla voi karsia muut kalat pois, tosin esimerkiksi pasuri nappaa myös nakinpalaan.

Pintaperhoon haksahtanut turpa. Kuva: Harri Hytönen

"Lisäksi kun heität perhon kohdalle, niin turpa usein nousee siihen kuono kiinni mutta ei ota heti vaan seuraa perhoa pitkäänkin. Jos olet liian hätäinen niin säikytät kalan.Pitää olla malttia." -Harri Hytönen

Löydä oma turpaspottisi - Savisameiden jokien asukki

Rikkonainen suvanto on otollinen turpapaikka

Turpia löytää laajasti Suomenlahteen, Saaristomereen ja Selkämereen laskevista, joista ja niiden suualueilta meren puolelta. Hyvä vinkki etsintään on, että turpa suosii erityisesti lämpimiä, reheviä ja savisameita jokivesiä. Tällaisia kohteita on esimerkiksi Paimionjoki ja Vantaanjoki. 

Esimerkiksi Pornaisissa virtaava Mustijoki on hyvä paikka aloittaa turpajahti. Joella saa kalastaa koskipaikkojen ulkopuolella ongella vain koskipaikat tarvitsevat erillisen luvan eikä niillä saa onkia. 

”Mustijoki on erinomainen turvankalastuspaikka koska, joesta löydät kookkaita yksilöitä, löytyy monipuolisia onkipaikkoja ja rauhallinen ympäristö, kireitä siimoja joelle. Paikkaopastusta saa myös, kun uskaltaa kysyä." – Osku Kuusela, kalastuksenvalvoja

Näistä jälkimmäinen valikoitui suurturpaprojektin kotikohteeksi, poikkeuksena sorvan kalastukseen koko joki olisi yhtä kohdetta tietyn kohdan sijaan.

Tärkeää on huomioida paikan kalastussäännöt, onko kohdassa sallittu esimerkiksi onkiminen. Kalapaikkoja ja kieltoalueita voi etsiä esim. kalastusrajoitus.fi -palvelusta.

"Virtaama muuttuu, sameus muuttuu, vedenkorkeus muuttuu jne. Yleensä parhaat jaksot ajoittuu siihen kun vesi on laskusuunnassa ja alkaa kirkastua.

Ja tietty se että turpaa voi käytänössä kai onkia liki ympäri vuoden, erinomainen kohdelaji siis." - Suurkalamestari Pauli Varsila

Neljä reissua, neljä turpaa. Jahti kohti suurkalarajan ylittävää yksilöä jatkuu. 
Turvan suurkalaraja on 1300 gkatso tästä ilmoitetut suurkalaturvat.

Suurkalani toistaiseksi

  1. Ruutana 1,380 kg
  2. Pasuri 0,713 kg
  3. Vimpa 0,4194 kg
  4. Sorva 0,614 kg


Kommentit

Lue myös tämä