Tämä on tarina meidän uskomattomasta vuorokaudestamme. Ajasta yhdessä ympäri Uuttamaata, satoi tai paistoi, me nautimme hetkistä tehden sitä mitä rakastamme. Tässä kirjoituksessa kuvat luodaan mielessä – anna tarinan kuljettaa ja mielikuvituksesi laukata.
Karppihaaste ja valmistautuminen
Onki 24 -kilpailu lähestyi päivä kerrallaan, kun Timi soitti.
”Oletko miettinyt kisaa yhtään?” hän kysyi. ”Enpä juuri, särki, ruutana ja suutari voisi olla tavoitteena,” vastasin.
Treenit olivat jälleen kerran tekemättä. Talvella Pilkki 12:sta löydetty särkipaikka oli jäänyt testaamatta kesällä, mikä olisi ollut pärjäämisen kannalta tärkeää.
Timi heitti aikamoisen pommin, jonka sytytyslanka oli jo pitkälle palanut:
Treenit olivat jälleen kerran tekemättä. Talvella Pilkki 12:sta löydetty särkipaikka oli jäänyt testaamatta kesällä, mikä olisi ollut pärjäämisen kannalta tärkeää.
Timi heitti aikamoisen pommin, jonka sytytyslanka oli jo pitkälle palanut:
”Mennäänkö onkimaan sulle karppi suurkalaksi?”
Treenien sijaan kävimme esisyöttämässä onkitontin keskiviikkoiltana. Istuimme vierekkäin rannalla ja tuijotimme vedenpintaa. Tänne me saapuisimme perjantaina hyvissä ajoin kalastamaan yhtä vesistöjemme suurimmaksi kasvavaa kalalajia. Järven yllä tervehdyksensä toi kalasääksi ja vetten päällä kuikkapariskunta piirsi tyyneen pintaan hetkeen katoavan vanan.
Kilpailupäivän aatto ja leirin pystytys
Perjantaina oli odottava ja jännittynyt tunnelma. Pikkuprinsessan hoitovaltikan siirsin eteenpäin kahdeltatoista ja pikkuprinssi huusi hieman yhden jälkeen:”Joko saa mennä yökylään?”
”Totta kai!” vastasin. Herkkukassi olalle ja pihan poikki kaksostyttöjen luokse leikkimään.
Neljää odotellessa siivosin kämppää ja käytin Rudin lenkillä. Aioin ottaa koiran mukaan karppiongelle, jotta kenenkään ei tarvitsisi lenkittää sitä perjantaina eikä lauantaina.
Timi saapui hieman ennen neljää. Säätiedotus oli muuttunut; sadetta luvassa koko illaksi ja yöksi. Olimme varautuneet viileään ja kosteaan, mutta päätin jättää Rudin kotiin. Onneksi naapurimme Teija otti lenkitys- ja muonitusvastuun karvakaverista.
Saapuessani rantaan, vasemmalla olevan kasvuston keskellä pyörähti suuri kala. Tervehdys rekisteröityi muistini syövereihin. Samalla Timi saapui metsästä rantaan ja kerroin näkemästäni. Hetkessä oli jotain hienoa. Tämä pieni hetki oli kuin iso kirjain lauseen alussa.
Aloitimme leirin tarpin virittämisellä. Tämä mahdollisti kuivana pysymisen sateen alkaessa ja välineiden virittämisen kuivassa. Ensimmäiset pisarat ropisivat kankaaseen, kun kolme kulmaa oli kiinnitetty. Lopulta sadesuoja oli valmis, Timi aloitti kalastusvälineiden laittamisen ja minä virittelin itselleni lepopaikaksi riippumaton.
Neljää odotellessa siivosin kämppää ja käytin Rudin lenkillä. Aioin ottaa koiran mukaan karppiongelle, jotta kenenkään ei tarvitsisi lenkittää sitä perjantaina eikä lauantaina.
Timi saapui hieman ennen neljää. Säätiedotus oli muuttunut; sadetta luvassa koko illaksi ja yöksi. Olimme varautuneet viileään ja kosteaan, mutta päätin jättää Rudin kotiin. Onneksi naapurimme Teija otti lenkitys- ja muonitusvastuun karvakaverista.
Saapuessani rantaan, vasemmalla olevan kasvuston keskellä pyörähti suuri kala. Tervehdys rekisteröityi muistini syövereihin. Samalla Timi saapui metsästä rantaan ja kerroin näkemästäni. Hetkessä oli jotain hienoa. Tämä pieni hetki oli kuin iso kirjain lauseen alussa.
Aloitimme leirin tarpin virittämisellä. Tämä mahdollisti kuivana pysymisen sateen alkaessa ja välineiden virittämisen kuivassa. Ensimmäiset pisarat ropisivat kankaaseen, kun kolme kulmaa oli kiinnitetty. Lopulta sadesuoja oli valmis, Timi aloitti kalastusvälineiden laittamisen ja minä virittelin itselleni lepopaikaksi riippumaton.
Karppirigit ja odotuksen hetket
Toinen vavoista sai tavanomaisen karppirigin, jossa koukkutapsi lukitaan heittopainoon lead clipillä. Toiseen vapaan Timi viritti helikopteri-rigin. Karppirigit ovat bolt rigejä, mikä tarkoittaa sitä, että kala tartuttaa itse itsensä. Molemmissa tapauksissa mahdollisen väsytyksessä tapahtuvan siiman katkeamisen jälkeen paino lopulta irtoaa ja putoaa pohjaan, eikä kala jää painon vangiksi.Molempien viritysten boilie-syötit oli asetettu hair-rigiin ”lumiukoksi”: suurempi uppoava boilie alhaalla ja pienempi kelluva sen päällä. Molemmista boilieista oli leikattu pieni pala, jotta ne pysyivät tukevasti toisiaan vasten. Lumiukko seisoo pohjassa ja näkyy paremmin kuin pelkkä yksittäinen boilie, ja kokonsa ansiosta se karsi pois esimerkiksi pienemmät lahnat. Vavat olivat pyynnissä, vain kaksi, koska emme saa virittää enempää ilman lisälupia.
Timi on mestari, minä oppipoika.
Sade ropisi tarpin pintaan ja vesivanat lorisivat kohti mätästä. Yritin laskea pisaroita; ropina koveni ja vanat kasvoivat. Makasin riippumatossa ja tuijottelin tyhjyyteen. Ympärillä oli hiljaista, Timi makasi omassa matossaan odottaen hetkeä, jolloin rannassa olevat hälyttimet ilmoittaisivat langattomasti tärpistä ja vieressä oleva kaukovastaanotin huutaisi suoraa huutoa.
Hiljaisuuden rikkoi kaukaisuudessa lentävän korpin kiekaisu: kraak, kraak!
Metsän siimeksessä pitäisi viettää enemmän aikaa ja vain pysähtyä paikoilleen. Makasin riippumatossa ja ihailin pisaroiden maalaamaa taideteosta järvenpinnalta. Tässä oli hyvä olla; meillä oli Timin kanssa meneillään vuosien ystävyyden ja hiljaisuuden symbioosi. Molemmat tiesivät, että joskus on hyvä olla hiljaa eikä turhia tarvitse jaaritella. Nautimme olemisesta, hetkestä tässä ja nyt.
Boiliet olivat olleet pohjassa jo reilun tunnin. Odotus tuntui ikuisuudelta ja hetki pysähtyi. Päätin pistää kuoriasun alle Ursuitin MPS-kuivapuvun, jotta vaatteet pysyisivät kuivana ja vähentäisin näin epämukavuutta tulevalta pitkältä, märältä ja kylmältä yöltä. Tavoitteenamme oli karppi, laji, joka ei Onki 24 -kisalajeihin kuulunut, mutta joka puuttui suurkalalistaltani.
Live-lähetys ja odottamattomia sattumuksia
Onki 24 -ennakkolive oli seiskalta. Puhuimme pitkään ja fiilis välittyi todella kivasti molemmille puolille puhelinta. Kaikilla oli odottava tunnelma. Edustin lähetyksessä työpaikkaani, kilpailun pääyhteistyökumppania Happy Angleriä, sekä meidän tiimiämme. Olimmehan olleet mukana kaikissa kilpailuissa; ensimmäisen kisan aikana Timi oli töissä ja kilpakumppanina oli Markus.Valitettavasti liven lähetyksessä tapahtui jotain ja puhelu jäi vain sen kuulijoiden muistoihin.
Nappasin lähetykseni jälkeen suolapähkinäpussin rinkan alataskusta. Huomasin, että pussista oli tippunut pähkinöitä taskun pohjalle ja päätin kahmaista ne suuhuni.
”Tungin suuhuni juuri kourallisen koiran nappuloita!” huudahdin.
Vieressä Timi nauroi mahakippurassa, kun syljin nappuloita suustani sammalikkoon. Pähkinöiden lisäksi myös Rudille varattu koirannappulapurkki oli levähtänyt ja niitä oli huomattavasti suurempi osuus kuin pähkinöitä.
Menneisyyden salaisuus ja karpin jahti
Muistelimme Timin kanssa hetkeä, jolloin paikan potentiaali selvisi ja miten siihen päädyttiin.
Palataan vuoteen 2018, kun näin somessa erään videon ja siinä olevan paikkatunnisteen. Kysyin pari tarkentavaa kysymystä, jonka jälkeen pyysin videon julkaisijaa poistamaan videon ja kerroin myös perustelut tälle pyynnölle.
Video poistui, ja keskustelu päättyi. Tästä hetkestä asti paikka on odottanut tätä iltaa, jolloin saisimme aikataulun kohdille ja pääsisimme tuonne Timin kanssa kalastamaan – nyt oli se hetki.
Tavoite oli selvä ja kirkkaana mielessä: maaginen +10 kg karppi, voimapesä, jonka kalastamisen Suomessa on tuonut esille ensiksi Karppimafia ja heidän jalanjäljissään Urpoerämies sekä Kalakerho Siloneula.
Ursuitin kuoriasun alle laittamisen jälkeen kävelin rantaan tölkki kädessä. Timi tuli vihreässä sadeviitassaan viereen.
Vapatelineessä olevien karppisettien siimat maalautuivat pisaroiden säestämänä niiden alla olevaan vedenpintaan.
Kala! – Ensimmäinen suurkala
Sateen luoman ropinan kuuntelemisen pysäytti yhtenäinen piippaus ja Timin huuto: KALA!Edessäni olevan vavan kärki kääntyi telineen ulkopuolella vasemmalle ja siima leikkasi vedenpintaa hirveällä tahdilla. Tartuin vapaan ja käänsin kammesta. Baitrunnerin juoksujarru naksahti pois päältä ja kelan väsytysjarru tuli käyttöön.
Voimakkaat potkut tuntuivat vavassa, kun aika pysähtyi.
”Ihan rauhassa, väsytys voi kestää kymmeniä minuutteja,” Timi ohjeisti.
Timin rauhallisuus välittyi tilanteessa ja pumppasin tasaisesti kalaa kasvuston läpi kohti haavia. Tiesin, että jos kala jäisi kiinni johonkin, Timi uisi sen irrottamaan. Tätä on todellinen ystävyys ja kalakaveruus. Kala väsyi nopeasti ja sujahti suuren karppihaavin pohjalle. Ilo onnistumisesta näkyi Timin kasvoilla, nyrkki ojentui kättäni kohti ja lyötimme "kivet".
Suurkala nro 17, karppi (Cyprinus carpio), oli tosiasia vain reilun tunnin onkimisella. Kala oli uskomattoman voimakas, mutta väsytys lyhyt ja ytimekäs. Puheet kymmenien minuuttien taistelusta voimakkaan kalan kanssa olivat vain ropinaa kuoritakin pinnalla.
Koska tavoitteena oli onkia karppia, jäimme jatkamaan kalastamista ja unohdimme meneillään olevan kilpailun, vaikka ideana Timille heitinkin siirtymistä kisamoodiin.
Tarpin alla olimme sateen suojassa, korkkasimme toiset oluet ja makoilimme riippumatoissa. Hieman ennen puoltayötä Timi totesi pussinsa pohjalta:
Timin rauhallisuus välittyi tilanteessa ja pumppasin tasaisesti kalaa kasvuston läpi kohti haavia. Tiesin, että jos kala jäisi kiinni johonkin, Timi uisi sen irrottamaan. Tätä on todellinen ystävyys ja kalakaveruus. Kala väsyi nopeasti ja sujahti suuren karppihaavin pohjalle. Ilo onnistumisesta näkyi Timin kasvoilla, nyrkki ojentui kättäni kohti ja lyötimme "kivet".
Suurkala nro 17, karppi (Cyprinus carpio), oli tosiasia vain reilun tunnin onkimisella. Kala oli uskomattoman voimakas, mutta väsytys lyhyt ja ytimekäs. Puheet kymmenien minuuttien taistelusta voimakkaan kalan kanssa olivat vain ropinaa kuoritakin pinnalla.
Koska tavoitteena oli onkia karppia, jäimme jatkamaan kalastamista ja unohdimme meneillään olevan kilpailun, vaikka ideana Timille heitinkin siirtymistä kisamoodiin.
Tarpin alla olimme sateen suojassa, korkkasimme toiset oluet ja makoilimme riippumatoissa. Hieman ennen puoltayötä Timi totesi pussinsa pohjalta:
”Tuuli kääntyi, oon litimärkä. Pitäiskö lähteä kotiin?”
Tähän oli helppo vastata myöntävästi. Kamat kasaan ja kotiin, aamulla uusi startti ja kisamoodi päälle.
Annamme tarpin olla paikoillaan ja niputamme kamat, viimeisenä tarpin, jota ei pakata pussukkaansa vaan Timi tunki sen rinkkansa uumeniin.
Tuo paikka saa nyt jäädä odottamaan seuraavaa hetkeä, jolloin sinne saavumme. Ehkä jo tänä kesänä, tai ehkä emme enää ikinä.
Kävellessämme märkinä autolle vastaan tuli kaksi retkeilijää. Heillä oli tavoitteena yöpyä järvenrannalla teltassa. Toivotimme märälle kaksikolle illan jatkot ja jäimme seuraamaan, kun heidän otsalamppujensa valot katosivat pimeyteen.
Olin yhdeltä valmis nukkumaan. Lämmin suihku, kylmä olut ja iltapala varmistivat sen, ettei päätä tarvitse tyynyllä käännellä.
Kisamoodi päälle ja aamun saaliit
Lauantaina heräsin viideltä hiljaisessa kodissa. Perhe oli jakautunut ympäri Suomen, nuorimmat lapset tutuilla ja rouva tyttären kanssa Jyväskylässä Neulefestareilla.Edellisillan kosteus oli siirtynyt ikkunoihin. Takapihan oven päällä oli kuivumassa makuupussi, olohuoneen lattialla makuualusta. Kuoriasu löytyi eteisen oven päältä ja rinkka roikkui rappusten kaiteella. Aamukahvin aika: keitin ilmoitti viimeisen vesipisaran imeytymisestä kohti puruja korisemalla omaa tasaista huminaansa.
Lähetin Timille viestin klo 7.44:
”Mä oon lähtövalmis, hirvee into päästä ongelle!”
Viestissä oli seuraavien onkipaikkojen säätiedotus. Sadealue siirtyi paikasta A pois klo 11 ja toisessa paikassa oli vähäsateista siihen asti. Keli voisi olla otollinen lähes kuivana pysymiseen.
Kello oli hieman yli kahdeksan, kun Timiltä tuli vastaus:
”Okei. Puolisen tuntia niin oon lähtövalmis.”
Ennen lähtöä ilmoitin rouvalle, ettei illalla ihmettele alakerran kaaosta kotiin saapuessaan.
Onki 24 -pisteiden keräys alkaa
Yhdeksältä Timin pihalla auto täyttyi ongintataiturin välineistä. Pari vapalaukkua, rinkka, mäskiämpäri, kumpparit ja paljon muuta pussia ja nyssäkkää. Tämä oli osoitus ja merkki siitä, että nyt ei pelleillä vaan ongitaan tosissaan. Kamat autossa, aika liimata tarra mittalautaan ja merkitä vuoden 2025 tägikirjan joka oli E.
Kymmeneltä ensimmäinen onkipaikka oli saavutettu ja parkkeerasimme itsemme toisen kilpailussa olevan kaksikon viereen luvan kysyttyä. He olivat fiilissarjassa mukana, me pro-sarjassa.
Kello oli hieman yli 11, kun puhelin soi.
”Iskä, täällä on sika kivaa!”
Tuut, tuut, tuut. En kerennyt edes vastaamaan pojan iloiseen viestiin vaan sain luurin korvaan. Menossa oli ensimmäisen kaveriyökylän ensimmäinen aamu, ja tämä puhelu kertoi, ettei jää viimeiseksi.
Onginta sujui vierekkäin ilman siimasotkuja, ja Timin onkiessa kelaongella kauempaa rannasta ei ollut ahdasta. Tavoitteena oli saada kortille vähintään 40 cm ruutana, se antaisi hyvän pohjan kilpailustartille.
Lopulta tunnin särkien nostamisen keskeltä Timillä tärppäsi.
Kevyt löysähkö bolognesevapa kääntyi kaarelle ja alkoi väsytystaistelu. Tätä on onginta parhaimmillaan: upeita väsytystaisteluita kalalajien kanssa, joiden voima yllättää joka kerta, kun sellaisen saa siiman päähän. Ylhäällä männynoksat, vedessä lumpeet ja uppotukit lisäsivät väsytykseen haastetta.
Kymmenkunta minuuttia myöhemmin ruutana sujahti haavin pohjalle. ”JESH!” Toivottu startti, kala mittalaudalle, jossa pyrstön pää ylitti 40 cm viivan. Punnitus märässä pussissa piirsi digivaa’an näytölle lukemat 1,6 kg.
Muutama pönökuva, kala takaisin elementtiinsä ja autoa pakkaamaan. Evästä etupenkille ja kohti seuraavaa onkipaikkaa. Timi katseli Google Mapsista ajoaikoja ja mietimme, mikä olisi paras taktiikka.
Laitoin auton parkkiin tienlaitaan, ja otimme hetken suunnittelulle.
Kortille pitäisi saada vähintään 30 cm sorva tai vastaavaa kokoluokkaa oleva särki. Päädyimme lopulta ajamaan tutulle suursorvarannalle.
Saderintama lähestyi vasemmalta, mäskit veteen ja odotus alkoi. Pisaroita ropisi ja sade koveni. Jälleen kerran me kaksi ystävää kalastimme vesisateessa.
Meni hetki jos toinenkin, kunnes ensimmäinen kohdelaji nousi ylös. Pieni punaeväinen särkikala, jonka suu aukeaa ylöspäin ja minkä selkäevä on vatsaevien takapuolella. Helppo tunnistaa, kun muistaa nämä pari tuntomerkkiä. Kalan koon kasvaessa, suomupeite saa upean kullan-keltaisen värityksen joka korostaa entisestään hehkuvan punaisia eviä.
Tuli hetki, kun sade lakkasi ja auringon säteet lämmittivät sekä kuivasivat varusteitamme.
Timi löysi kohdan ja sorvaa alkoi nousta. Hieman ennen kolmea nousi myös mitattava yksilö. Kala laudalle ja pyrstö asettui 28 cm viivalle. Ei täydellinen osuma, mutta kelpasi.
Hetki mietimme seuraavien tuntien ohjelmaa ja päädyimme järjestykseen, jossa suutari olisi ensimmäisenä listalla ja sen jälkeen sorvan parannusyritys.
Onginta sujui vierekkäin ilman siimasotkuja, ja Timin onkiessa kelaongella kauempaa rannasta ei ollut ahdasta. Tavoitteena oli saada kortille vähintään 40 cm ruutana, se antaisi hyvän pohjan kilpailustartille.
Lopulta tunnin särkien nostamisen keskeltä Timillä tärppäsi.
Kevyt löysähkö bolognesevapa kääntyi kaarelle ja alkoi väsytystaistelu. Tätä on onginta parhaimmillaan: upeita väsytystaisteluita kalalajien kanssa, joiden voima yllättää joka kerta, kun sellaisen saa siiman päähän. Ylhäällä männynoksat, vedessä lumpeet ja uppotukit lisäsivät väsytykseen haastetta.
Kymmenkunta minuuttia myöhemmin ruutana sujahti haavin pohjalle. ”JESH!” Toivottu startti, kala mittalaudalle, jossa pyrstön pää ylitti 40 cm viivan. Punnitus märässä pussissa piirsi digivaa’an näytölle lukemat 1,6 kg.
Muutama pönökuva, kala takaisin elementtiinsä ja autoa pakkaamaan. Evästä etupenkille ja kohti seuraavaa onkipaikkaa. Timi katseli Google Mapsista ajoaikoja ja mietimme, mikä olisi paras taktiikka.
Laitoin auton parkkiin tienlaitaan, ja otimme hetken suunnittelulle.
Kortille pitäisi saada vähintään 30 cm sorva tai vastaavaa kokoluokkaa oleva särki. Päädyimme lopulta ajamaan tutulle suursorvarannalle.
Saderintama lähestyi vasemmalta, mäskit veteen ja odotus alkoi. Pisaroita ropisi ja sade koveni. Jälleen kerran me kaksi ystävää kalastimme vesisateessa.
Meni hetki jos toinenkin, kunnes ensimmäinen kohdelaji nousi ylös. Pieni punaeväinen särkikala, jonka suu aukeaa ylöspäin ja minkä selkäevä on vatsaevien takapuolella. Helppo tunnistaa, kun muistaa nämä pari tuntomerkkiä. Kalan koon kasvaessa, suomupeite saa upean kullan-keltaisen värityksen joka korostaa entisestään hehkuvan punaisia eviä.
Tuli hetki, kun sade lakkasi ja auringon säteet lämmittivät sekä kuivasivat varusteitamme.
Timi löysi kohdan ja sorvaa alkoi nousta. Hieman ennen kolmea nousi myös mitattava yksilö. Kala laudalle ja pyrstö asettui 28 cm viivalle. Ei täydellinen osuma, mutta kelpasi.
Hetki mietimme seuraavien tuntien ohjelmaa ja päädyimme järjestykseen, jossa suutari olisi ensimmäisenä listalla ja sen jälkeen sorvan parannusyritys.
Kohti ennätyskalaa – Suutari ja loppukiri
Seuraava episodi voisi olla vaikka sketsinä Putouksessa.Ostin huoltoasemalta kahvin ja menin automaatille. Automaatissa roikkui lappu: ”Kahvi valmistumassa”. Vieressä toinen mies pyöritteli pahvikuppia kädessään ja pähkäilimme mielessä, koska kahvi valmistuisi? Jonon jatkoksi saapui kolmas mies ja yksi rouva. Tässä vaiheessa päätin mennä kysymään henkilökunnalta, koska kahvi olisi valmista.
Iloinen naismyyjä tuli automaatille.
”Ai katos, täällä on kahvit valmiina, lappu on jäänyt vain siirtämättä toiseen automaattiin,” hän totesi.
Ihanan hymyn ja pienen virneen saattelemana hurmaava nainen siirtyi takaisin puuhiin, jotka kysymyksellä keskeytin.
Automaatille syntyneet lauantairuuhkalaiset naurahtivat. Toivotin nelikolle mukavaa viikonlopun jatkoa ja nousin autoon.
Edessä oli siirtymä suutariongelle. Timi pakkasi huolellisesti rinkkaan kaikki tarvittavat, minun reppuuni menivät eväät ja juomat. Mäskiämpärin laitoin roikkumaan repun etuhihnaan. Tykkään kävellä niin, että kädet ovat vapaana.
Matkalla onkipaikalle napsin polun varrelta metsämansikoita suuhuni. Kävelytahti oli kohtuu kova ja onneksi vaatetta tuli vähennettyä, jotta hiki ei kosteuttaisi fleeceä.
Saavuimme rannalle. Timi antoi minulle kelaongen ja aloin parantamaan meidän särkitulostamme. Nopeasti kävi ilmi, että jokaisella heitolla nousi särki saaliiksi. Lopulta myös pieni 3 cm parannus, joka nosti särkipisteet 22 cm 39,6:sta 25 cm 45 pisteeseen.
Ensimmäinen method feeder lensi lumpeikon reunaan. Vielä ehdin hetken onkia, kun Timi rakensi toisen vastaavanlaisen pyyntiin. Tällä tekniikalla kalastettaessa mäski painetaan feederiin ja syötti siihen sisään. Syötti on koukussa kiinni hair rigillä noin 10cm tapsissa. Syöttinä voi käyttää esim. pientä boilieta.
Myös toinen method feeder oli valmis, joten lopetin onginnan. Samalla istahdin syömään eväitä, kun puhelin soi. ”Markus tässä moi, reilu kymmenen minuuttia niin otetaan live,” kuului puhelimesta. Tämän kuultua huomasin, kuinka ensiksi heitetty vapa niiaa ja baitrunner-kelalta alkoi siimaa purkautumaan kovaa vauhtia. Huusin puhelimeen:
Alkoi armoton väsytystaistelu. Siiman päässä oli tiheäsuomuinen, lähes nahkamainen punasilmäinen kaunokainen, jonka tummat pyöreät evät antoivat vauhtia ja voimaa kalalle taistella vastaan.
Timi käskytti kalaa "tehtaan takuulla", ja tiesin ettei kalalla ollut mahdollisuuksia. Suurin pakomahdollisuus tuli, kun minun oli aika saada suuri kala pieneen kehäiseen onkihaaviin.
Tämänkin mahdollisuuden jätin antamatta, ja paksu mahainen ja selkäinen suutari oli haavissa. Tämä väsytys kesti kymmenkunta minuuttia, joten ehdimme sopivasti ottamaan kisa- ja pönökuvat, jonka jälkeen upea yksilö pääsi kasvamaan ja odottamaan seuraavaa kalastajaa.
”2,6 kg ja 52 cm, tää on mun uusi painoenkka,” totesi Timi.
Ihanan hymyn ja pienen virneen saattelemana hurmaava nainen siirtyi takaisin puuhiin, jotka kysymyksellä keskeytin.
Automaatille syntyneet lauantairuuhkalaiset naurahtivat. Toivotin nelikolle mukavaa viikonlopun jatkoa ja nousin autoon.
Edessä oli siirtymä suutariongelle. Timi pakkasi huolellisesti rinkkaan kaikki tarvittavat, minun reppuuni menivät eväät ja juomat. Mäskiämpärin laitoin roikkumaan repun etuhihnaan. Tykkään kävellä niin, että kädet ovat vapaana.
Matkalla onkipaikalle napsin polun varrelta metsämansikoita suuhuni. Kävelytahti oli kohtuu kova ja onneksi vaatetta tuli vähennettyä, jotta hiki ei kosteuttaisi fleeceä.
Saavuimme rannalle. Timi antoi minulle kelaongen ja aloin parantamaan meidän särkitulostamme. Nopeasti kävi ilmi, että jokaisella heitolla nousi särki saaliiksi. Lopulta myös pieni 3 cm parannus, joka nosti särkipisteet 22 cm 39,6:sta 25 cm 45 pisteeseen.
Ensimmäinen method feeder lensi lumpeikon reunaan. Vielä ehdin hetken onkia, kun Timi rakensi toisen vastaavanlaisen pyyntiin. Tällä tekniikalla kalastettaessa mäski painetaan feederiin ja syötti siihen sisään. Syötti on koukussa kiinni hair rigillä noin 10cm tapsissa. Syöttinä voi käyttää esim. pientä boilieta.
Myös toinen method feeder oli valmis, joten lopetin onginnan. Samalla istahdin syömään eväitä, kun puhelin soi. ”Markus tässä moi, reilu kymmenen minuuttia niin otetaan live,” kuului puhelimesta. Tämän kuultua huomasin, kuinka ensiksi heitetty vapa niiaa ja baitrunner-kelalta alkoi siimaa purkautumaan kovaa vauhtia. Huusin puhelimeen:
”Timi, kala! Pitää lopettaa!”
Alkoi armoton väsytystaistelu. Siiman päässä oli tiheäsuomuinen, lähes nahkamainen punasilmäinen kaunokainen, jonka tummat pyöreät evät antoivat vauhtia ja voimaa kalalle taistella vastaan.
Timi käskytti kalaa "tehtaan takuulla", ja tiesin ettei kalalla ollut mahdollisuuksia. Suurin pakomahdollisuus tuli, kun minun oli aika saada suuri kala pieneen kehäiseen onkihaaviin.
Tämänkin mahdollisuuden jätin antamatta, ja paksu mahainen ja selkäinen suutari oli haavissa. Tämä väsytys kesti kymmenkunta minuuttia, joten ehdimme sopivasti ottamaan kisa- ja pönökuvat, jonka jälkeen upea yksilö pääsi kasvamaan ja odottamaan seuraavaa kalastajaa.
”2,6 kg ja 52 cm, tää on mun uusi painoenkka,” totesi Timi.
Nyrkkimme kohtasivat jo tututtuun tapaan ja löimme kivet.
Kalan lipuessa rantavedestä kohti syvyyksiä puhelin soi.
Markus oli jälleen soittajana, nyt pääsimme suoraan livelähetykseen, jonka voit katsoa alapuolen videosta.
Vuorokausi jatkoi hullua menoa ja yksi ikimuistoinen hetki oli jälleen ikuistettu muistiemme syövereihin, ja mikä hienoa, se oli yhdessä koettu onnistuminen.
Teimme vielä pikamarssin ja hieman pidemmän siirtymän yrittäen parantaa sorvaa. Paikkavalinta oli riski, mutta se ei pelaa, joka pelkää. Tyhjä arpa, lopulta tulokseksemme jäi Onki 24 -kilpailun Pro-sarjan seitsemäs sija pisteillä 173,44.
Onnittelut kaikille kisan läpi vetäneille ja tietysti molempien sarjojen kärkijengeille.
Yhteenveto ja tulevaisuuden suunnitelmat
Näin jälkikäteen, kun vetää yhteen Onki 24 -kilpailun vuorokauden, niin ei se ihan huonosti mennyt.
Nämä osoittivat, että kyllä taitoa on onkimiseen meidän tiimillämme. Tästä 99 % on Timillä ja minulle jää se 1 % tuurintuontiosuus. Timin tekemisen seuraaminen on kalareissuilla todella antoisaa ja opettavaista. Rauhallisuus ja täydellisyyden tavoittelu jokaisessa solmussa ja komponentissa, mitkä liittyvät kalastamiseen, tekevät hänestä niin huikean kalastajan.
Meillä oli kaksi tavoitetta kilpailuajalle:
Yhdessä, ystävinä.
Matkalla kotiin Timi totesi:
Kalan lipuessa rantavedestä kohti syvyyksiä puhelin soi.
Markus oli jälleen soittajana, nyt pääsimme suoraan livelähetykseen, jonka voit katsoa alapuolen videosta.
Vuorokausi jatkoi hullua menoa ja yksi ikimuistoinen hetki oli jälleen ikuistettu muistiemme syövereihin, ja mikä hienoa, se oli yhdessä koettu onnistuminen.
Teimme vielä pikamarssin ja hieman pidemmän siirtymän yrittäen parantaa sorvaa. Paikkavalinta oli riski, mutta se ei pelaa, joka pelkää. Tyhjä arpa, lopulta tulokseksemme jäi Onki 24 -kilpailun Pro-sarjan seitsemäs sija pisteillä 173,44.
Onnittelut kaikille kisan läpi vetäneille ja tietysti molempien sarjojen kärkijengeille.
Yhteenveto ja tulevaisuuden suunnitelmat
Näin jälkikäteen, kun vetää yhteen Onki 24 -kilpailun vuorokauden, niin ei se ihan huonosti mennyt.
Upeat Onki 24 kalat:
- Karppi 13,4 kg
- Suutari 2,6 kg / 52 cm (Timin painoennätys)
- Ruutana 1,6 kg / 40 cm
Nämä osoittivat, että kyllä taitoa on onkimiseen meidän tiimillämme. Tästä 99 % on Timillä ja minulle jää se 1 % tuurintuontiosuus. Timin tekemisen seuraaminen on kalareissuilla todella antoisaa ja opettavaista. Rauhallisuus ja täydellisyyden tavoittelu jokaisessa solmussa ja komponentissa, mitkä liittyvät kalastamiseen, tekevät hänestä niin huikean kalastajan.
Meillä oli kaksi tavoitetta kilpailuajalle:
- Saada minulle suurkalakarppi.
- Että sijoituksemme ei olisi viimeinen.
Yhdessä, ystävinä.
Matkalla kotiin Timi totesi:
“Olipa vuorokausi.”
0 Kommentit