Iida, Jontte ja minä sekä 80 cm hauki

Tarinoita, hetkiä, onnistumisia ja pettymyksiä. Näitä on elämämme täynnä, pieniä hippuja onnen murusia, tähtiä taivaalla tai tärppejä, jotka jäivät vain muistoksi ennätyskalasta. Yksi hippunen, jonka haluan nostaa heti tämän blogitekstin alkuun, on pieni tyttönen nimeltä Lyyli, hänen isänsä kertoi, että untenmaille hänet saattelee iltasatujen virkaa toimittavat blogitekstini. 

Omistan tämän elämäni ensimmäisen HK-Open kisatarinan hänelle, pienelle kalastajan alulle, jonka loppuelämän mittainen oppimatka on alkutaipaleella. 

Lyyli, kalastus on upea harrastus. Se yhdistää ihmisiä ympäri maailman, se ei katso miten paksu lompakko sinulla on tai millaisesta perheestä tulet. Kalastus tuo myös yhteen ihmisiä, en minä tätä kirjoittasi, jos isäsi ei olisi liittynyt samaan viestiketjuun missä minäkin olin. 

Muistan, kun sain pienenä ongen käteen ja heitin punavalkoisen kohon veteen. Tuolle rannalle Vantaanjoelle palaan muistoissani. 


Uusi kilpailu on haaste. Kalamaratonissa tiesin tasan tarkkaan joukkueeni kanssa mitä seuraavaksi tulisimme tekemään. Autossa siirtymillä jokainen siirto mietittiin etukäteen, minä ongin pinnasta, Timi pohjasta ja Mikko ”Lirkkimaisteri” yrittää lirkillä lajin X. Kun 10-lajia on kasassa, ajaa Markus Honkaluotoon viemään lajit tunnistettavaksi.

Jokainen tiesi roolinsa ja sen kuinka tärkeä oli onnistua juuri siinä hetkessä. 

HK-Openissa tiedän vain, että heittoa heiton perään, vieheen ja paikan vaihtoa. Tiedät, että jokaisella heitolla voidaan saada ennätyskala. Kalamaratonissa taas tiedät, jos tästä et kyseistä lajipistettä saa voit käydä sitä toisesta paikasta yrittämässä. 

Yhdessä tehty työ tuottanut Kotkan Kalamaratonissa toivotun tuloksen

Kalamaratonissa vuosien kokemus ja rutiinit antaa turvan ja tiedon, että vaikka peruslajeja olisi sunnuntaina saamatta voit ne käydä paikkaamassa. HK-Openissa tiedät, että kortilta kun puuttuu kaloja pitää vaan saada lisää haukia. Mistä, millä ja miten ovat ne kysymykset joihin meidän pitää Jonten kanssa löytää päivän koodi. 

Perjantai 23.5. ensimmäiset HK-Open kisatunnit

Alutroll 500 Megasnapper toimi menopelinä vesillä

Päätimme, että ensimmäiset tunnit mennään Lohjanjärvelle tutulle haukiruovikolle. Tästä paikasta onnistuin saamaan treeneissä yhteisten reissujemme toiseksi suurimman hauen. Päätimme kuitenkin, että ohitetaan tämä paikka ja painetaan suoraan hieman pidemmälle siintävän ruovikon luokse. 

Odottelimme tägisanaa tyhjäkäynnillä ajaen. Laskin samalla siimat hyrräkelalta veneen perään ja kelasin ne uudestaan puolalle. Huomasin nimittäin, että siima oli jostain syystä puolautunut epätasaisesti puolalle. Siima oli hypännyt pois TWS-siimanohjainen sisältä ja puolautui tästä syystä toispuoleisesti.
 
NEVOFÖGET, tussilla tägilappuun ja ensimmäiset heitot. Heittoja seurata ruovikon yllä liitelevä ruskosuohaukka. Haukka tiesi mitä oli tekemässä, me emme. Heittoa heiton perään, siirtymä ja sama uudestaan. 

Kello loi jo kuusi, kalastajat herätkää. Ensimmäiset heitot raskaammalla setillä ja siimasolmu oli valmis. Setti sivuun ja kevyempi setti käyttöön. Nyt piti vaihtaa pienempään ja mentiin 18 cm pituisella Mikado Sicariolla. 

Jontte tavalleen uskollisena heitti Illex Dexter EEL 210 värissä Muddy Roach. 

Tavoitteemme, oli että saisimme perjantaina edes yhden kalan kortille. Heittämistä, siirtymä, heittämistä, siirtymä… Tätä on hauenkalastus, toistoa toiston perään. Ero Kalamaratoniin on siis totaalinen. Nauhoittelin tuntoja autossa puhelimeen videoina, että näen omat reaktioni puhumisen aikana ja muistan tunteen.

”Kalamaratonissa tietäisin, mitä seuraavaksi tulisin tekemään. Minne mennä tätä lajia yrittämään tai vaihdetaanko yritettävää lajia kokonaan. HK-Openissa tiedän, että tämä vaatii vaan toistoa, toistoin perään ja ainoat vaihtoehdot ovat vieheen tai paikan vaihto.”

Saavuimme poukamaan, jota reunusti tynkäkaisla ja ulpukat värjäsivät veden pintaa uusilla kohti pintaa kipuavilla versoilla. Jontte heitti melkein rantaan Dexterin ja hirveä mulahdus kävi vieressä. 
Paikkoheittoja heittojen perään, itse vaihdoin suurempaa shadia siiman päähän, jos kyseessä oli iso hauki. Lopulta kala ärsyyntyi ja tälläsi Jonten shadiin kiinni. 

Jontte väsytteli haukea ja kaivoin Gunkin haavin ensikertaa käyttöön kisan aikana. Hauki sujahti helposti suuren haavin sisään ja sai hetken pötkötellä vedessä rauhoittumassa. 

”Kivet”

Veneen edessä taivaalla oli ilmataistelu menossa. Tuulihaukka vs varis. Olisiko haukalla ollut pesän puolustus menossa, koska taistelu kävi kiivaana ja lopulta varis päätti ottaa suunnan takavasemmalle poistuen horisonttiin yli järvenselän. Luonto tarjosi parastaan, upeita hetkiä joita saimme ikuistaa muistoihimme. 

Jonten saama 83 cm haukia avasi pistetilin

Offset-koukku irtosi helposti ja valmistelimme rauhassa kalan mittauksen sekä dokumentoinnin. Mittalauta kosteaksi, tägilappu mittalaudan yläpuolelle. Jontte kuvaisi, minä pitäisi kalaa. Liplock-otteella kalasta kiinni ja nopeasti laudalle. Hauenpää 0-pisteeseen ja pyrstö suoraksi. Pyrstön reuna ylitti 83 cm rajan ja se riitti. Ensimmäinen mittakala oli tosiasia.

Päivä 2 – Ristiriitaiset tunteet

Vuoden 2010 Helsingin Kalamaratonin lähtöhetki

Kuuntelen Kehä 3 radiota ja mietin, että muutaman tunnin päästä olisi oltava Kalamaraton kisakeskuksessa odottamassa lähtöä. Honkaluodolla moikkaisin tuttuja, joita näkee vain tämän kerran vuodessa. Mielessä myllertää ajatuksien sekamelska, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen. 

Saavuin Jonten luokse vähän ennen kasia ja starttasimme kohti Inkoota hivenen sen jälkeen. Inkoo nousee muistoissa esille, koska se oli ensimmäinen yhteinen kalareissumme ja siellä myös kysyin Jonttea parikseni HK-Openiin. 

Vene veteen ja kohti uusia kokemuksia. Rannassa tuli yksi kisajoukkue juttelemaan ja saimme kuulla heiltä, että vaikeata on ollut. He olivat olleet samassa suunnassa, minne me olisimme juuri menossa ja tänään heillä oli täysin päinvastainen suunta. Toivotimme kireitä siimoja ja starttasimme Alutrolliin kohti Helsinkiä. 

Ajelimme hiljalleen kohti ensimmäistä kohdetta. Saaristossa siellä täällä näkyi punaisia venevajoja ja mökkejä rannalla. Edessä siinti satamasta kauimmainen kalapaikka josta aloittaisimme päivän.

Taustalla kuuluu kalasääksi pariskunnan kiljunta, kun heidän lukaalinsa rakentaminen on menossa ikihongan latvaan. Tämän saaren taakse jäävän poukamaan olen merkinnyt tähden Google mapsiin. 

Paikka olisi sellainen, missä kuulopuheiden mukaan ei olisi jättejä mutta hyvin +-80–90 cm haukia. Aloitimme heittelyn hieman kauempana poukamasta, uittaen shadejä matalasta kohti syvempää vajottaen Jani Ollikaisen oppien mukaisesti kohdassa missä tumma alue päättyy. 

Ei kontakteja. Kävimme koko pohjukan läpi ja otimme suunnan takaisin päin kohti avovettä. Jontte heitteli samalla kun tein hidasta siirtymää keulakoneella. 

”Näitkö ton kalan?”

Kuului keulasta. Merenpohjan syövereistä Jontun Dexterin pyrstöä kävi iskemässä suuri hauki. Varmasti mittakala ja todennäköisesti yli metrin. Tutkimme yhdessä shadin. Pyrstössä ja offset-koukun vieressä jäätävät viillot. Prkl, hyvä startti jäi vain kahden sentin päähän onnistuneesta ensimmäisestä merkitystä spotista. Se oli siinä, uutta mahdollisuutta kala ei anna vaikka kaikkemme yritämme.

Lähellä, mutta niin kaukana oli kisakala

Etsimme poukamia, joissa vesi olisi lämpimämpää ja rannoilta löytyy tynkäkaislaa. Tällainen löytyi niemen takaa, ja päädyimme pohjukan perälle grillaamaan. Makkaroiden valmistumisen lomassa heittelin Daiwa Lazy jerkkiä ja onnistuin saamaan yhden kalan, mitta ei vaan riittänyt ja pituutta vain 75 cm. 

Wotkinssin Marcelino grillimakkara tirisi grillillä ja oli aika ottaa ensipuraisu tutusta herkusta. Me molemmat olemme rakastuneet tähän loistavasti mausteiseen makkaraan, sopivasti pieni tulisuus muttei liikaa, juuri sopivasti mausteita, jotka luovat makujen sinfonian kielelle tanssimaan herkullista ballaadia.

”Akateeminen Kiuas-Seura (AKS) on valinnut Marcelinon Maustemakkaran erikoismakkarat-sarjan parhaaksi 

”Vuoden parhaat kotimaiset uudet makkarat 2024”-makutestissä.

Marcelino maustemakkara “juuri oikealla tavalla”. Vuoden 2024 paras Erikoismakkara!”

Kyllä maistui makkara ja peruna- ja coleslawsalaatti


Herkkuhetken jälkeen, jatkoimme tynkäkaislan takomista. Muutamia pienempiä haukia nousi veneeseen, mutta ei korttikaloja. 

Lähdimme kohti Inkoon satamaa, ja matkalla kalastimme potentiaalisen näköisiä kohtia. Erään salmen edustalla aukesi molemmille puolille pienet poukamat. Ensiksi vuorossa vasen puoli. Tässä oli myös kohta, missä kasvustoa rannassa ja sen jälkeen 3–5 m syvää.  Mikado Sicario päässä ja hidasta uittoa. 

Olen juuri kelaamassa shadia sisään, kun vavan kärjessä pyörähtää. 

”Vttu!” 

Taas tarjottiin isoa kalaa, nyt selvästi suurempi kuin aikaisemmin perässä pyörähtänyt. Voisin sanoa, että harmittaa mutta tätä on kalastus. Tämä on tilanne, kun rouva antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Yhtä paljon harmittaa, onneksi tiedossa on, ettei tämä ole kuitenkaan viimeinen mahdollisuus. Onnea ja epäonnea. 

Kurkkaan samalla mikä on Kalamaratonin tilanne ja meidän tiimimme on 17 eri lajilla sijalla 1, ässälajina mystinen taruolento säyne. Muiden jengien tilanne ei kiinnosta, koska tässä vaiheessa kisa on niin alussa, ettei kannata ajatella miten loppukisa tulee menemään. 

Ajelin illalla kotiin ja soitin Kalamaraton tiimilleni kysyäkseni missä he olisivat reilun tunnin päästä. Suunnitelma tuli ja päätin ajaa suoraan kaupan kautta kohti Kyläsaaren hulevesilammikkoa. 
Kalamaratonissa tutuksi tullut piikkimonni hajoaminen oli siirtynyt nyt suutariin. 

Samat Ruutanat joukkueen Mikael odottaa, odottaa ja odottaa suutarin tärppiä.

Perinteinen Munkkiniemen paikka oli kasvanut umpeen ja kasvusto esti kaikkien mukaan kalastamisen ja taitaa suutarikanta olla lammessa myös henkihievereissä. Tästä lammesta kuulemma suutareita nousi viime vuonna useita, ja tämän perusteella moni joukkue olikin täällä kalassa. Samat ruutanat, Töt-törö, Team Saka ja mies, jonka nimeä en muista, eli Erkin joukkue oli myös kalassa. ¨

Sen ajan, kun seurasin ongintaa ei kohdelajeja noussut, vain hopearuutanoita ja joitain pieniä muita lajeja mm. sorvaa ja särkeä. 

Tämä nelikko pärjää hienosti ilman minuakin

Lopulta löysin itseni kivennuoliaisjahdista stemppaamassa jätkiä ja fiilistelemässä lirkintää. Ei siinä montaa minuuttia mennyt, kun lirkkimaisteri Mikko koukutti nuljun ja se lepäsi haavin pohjalla. Tiimikuvan jälkeen saattelin jätkät kohti pimenevää yötä tekemään Kalamaratonissa vaadittavan öisen lajijahdin. 

Päivä 3 – Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri

Ei kevättä ilman Teemun, Jeren, Jannen ja Jimin tapaamista.

Viimeisen kisapäivän aamuna kello soi jo viideltä. Tavoitteena oli, käydä suihkussa, ulkoiluttaa Rudi ja käydä moikkaamaan tuttuja Kalamaratonissa. 

Team Fishingpois eli Jere, Teemu ja Janne sekä huoltaja Jimi olivat Kyläsaaren tulvalammikolla haukea yrittämässä. Kävin moikkaamassa heitä ja herättämässä nukkuvan Jeren auton etupenkiltä. 
Vaihdoimme kuulumiset, otimme muistoksi kuvan ja toivotin Jerelle ja Jimille hyvää kotimatkaa sekä Teemulle ja Jannelle upeaa 50-vuotis-synttärireissua Saksan kautta Italiaan. 

Seuraavaksi löysin itseni JÄLLEEN hulevesilammelta, ja jälleen kerran samoista joukkueista useampia oli lammella suutaria kalastamassa. Töt-törön Niko huusi;

 ”Toivottavasti et KOLMATTA kertaa tule tänne enää, sun pitäisi olla haukia kalastamassa!”

Lohjan ABC:lle saapuessani katsoin olisiko Instagramissa jotain Kalamaratoniin liittyvää. Olihan siellä. Töt-törö oli tehnyt postauksen, jossa SUUTARIN onginta oli kestänyt kuusituntia, eli ¼ osa koko kilpailuajasta.

1/4 osa kisa-ajasta suutariongella. Kuva. Töt-törö


Auerlahden laiturilla aamupalaa syödessä mietin, tulisikohan Jonten eilen kutsuma Iida eli alias @Kalavalheita mukaan reissuun. 

” Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa?
Tottahan toki muun muassa Olkiluodossa”

Iida on ammatiltaan insinööri ja myös pirun kova kalastaja. Insinöörimäisen tarkasti myös päivän ensimmäinen veneeseen noussut hauki tuli Iidalle. Pienen harjailun jälkeen aloimme keskustelemaan perjantaina kalapaikasta ja yhteistuumin päätimme ajaa sinne. Vajaa tunti painettiin talla pohjassa ja Alutrollin pohja rikkoi Lohjanjärven veden pintaa kuin veitsellä leikaten. 

Iida nostaa kaloja ja Jontte "nauttii" tyhjänpyytämisestä

Päätös oli oikea, ei aikaakaan, kun ensimmäiset hauet oli käynyt veneessä ja muutama vieheen perässä. 
NEVOFÖGET, en unohda Ville Peltosen tai muiden Leijona sankareiden maaleja vuoden 1995 jääkiekon mm-kilpailuissa. En myöskään unohda tätä ensimmäistä HK-Open kokemusta. 

Toinen korttikala nousi Jontelle ja oli 80 cm pituinen.

Lopulta reilun 100 m matkalta saimme enemmän haukia kuin koko viikonlopun muina hetkinä yhteensä. Myös kisan suurin hauki, huimat 84 cm yksilö tarttui minun heittämään spinnerbaittiin. Tässä välissä Jontte sai kortille myös 80 cm kalan ja Iida varmasti eniten ei korttikaloja mm. nätin 75 cm hauen. 

Nyt on aika herkutella Wotkinssin grillimakkaralla

Neljä minuuttia ennen kilpailun loppua, keulakoneen akku loppui. Moottori käyntiin ja kohti luiskaa. Vajaan minuutin ajon jälkeen, myös bensa loppui moottorista. Onneksi Jontella oli pieni 5 l kannu mukana ja pääsimme körötellen kohti Auerlahden luiskaa. 

Bensan loppumisen tuomat keskustelut ja mahdolliset tulevaisuuden kisasuunnitelmat tällä kokoonpanolla oli hieno päätös yhteisille kokemuksille. 

Meidän HK-Open kisastatistiikkamme lyhykäisyydessä:

Iida @kalavaleita osaa poseerauksen jalon taidon lisäksi kalastaa haukia


  • Kortille 84 cm (Juha), 83 cm ja 80 cm (Jontte)
  • Haukia yhteensä pe 23.5. 2 kpl, la 24.5. 2 kpl (suurin 75 cm Juhalle) ja su 25.5. noin 15 kpl
  • Kalastustunnit pe klo 16–22, la 9.30–18.00 ja su klo 9–15

Vuonna 2001 kisasin ensimmäisen kerran Kalamaratonissa, tuolloin voitto irtosi RKTL:n vapakalastajat joukkueelle lajimäärällä 18. Ensimmäinen voitto kipparoimalleni tiimille tuli vuonna 2003 lajimäärällä 16 ja ennätys 32 lajia vuonna 2014.

Vuoden 2025 kilpailussa tuohon 16 lajin tulokseen pääsi 34 joukkuetta ja voitto otettiin toista vuotta putkeen 30 eri lajilla.

Onnea Urpoerämies Production. Voitto oli vain ajan kysymys, teidän palonne lajijahtiin näkyi jo silloin, kun opetimme teitä Vuosaaressa lirkinnän saloihin. Pitkä on ollut matka niistä hetkistä tähän, kun voinemme toivottaa heidät Kalamaraton Helsingin voittajien joukkoon, joten onnea. 

Mitä oikein tapahtui? Miten tämä kaikki oli muka mahdollista? Ei osaa vielä itsekään vastata - mutta tehtiin meidän tasolle tänään ihan maksimaalinen suoritus, ja ehkä vähän ylikin. Mutta tähän emme aiokaan vastata tätä enempää, sillä jälleen kisatiimin kanssa koko vuorokauden kameroiden kera kulki Olavi, ja taltio historiallisen mestaruutemme videolle!
Hetki unta palloon, ja pikku hiljaa kohti edittiä.. kesäkuussa pääsette näkemään kaikkien aikojen Kalamaraton kilpailun meidän Youtubekanavalta!🎣 - Urpoerämies Production

Taka-ajatuksemme tälle oli, että teidän innostamanne esimerkki voisi saada muitakin kiinnostumaan kisaamaan ja saisimme Kalamaraton-perheen kasvamaan. 

Kalamaraton Helsinki voittajat 2025 Urpoerämies Production: Jani, Teo, Pauli ja Olavi


Koko Kalamaratonin tuloshistoriaan kaikkien kilpailukaupunkien osalta voit tutustua blogini Kalamaraton osiosta. 

Kalamaraton on enemmän kuin pelkkä kilpailu, se on elämäntapa. Tämän elävän lauseen lausahdin Urpoille heidän ensimmäisen Kalamaratonin alla ja sieltä se päätyi videon loppuun. Kalamaraton on aina sydämessäni ja tulee aina olemaan. Toivon kilpailulle pelkkää hyvää, enkä koskaan sano ei koskaan. Tilanne elää ja ehkä palo kisata palaa uudestaan.

Hienosti Markus, Mikko ja Timi pärjäsi ilman minuakin sijoittuen upeasti kolmanneksi. Lajimäärän ollessa 28 ja ässäksi jääneen säyneen mitalla nousi Töt-törön eteen

Tätä se Kalamaraton voitto vaatii, koko jengin onnistumista, luottoa tekemiseen ja tuuria.

Väsynyt, mutta onnellinen. Nyt on Hauenkalastuksen kuninkuusskaba HK-Open korkattu ja neitsyys menetettyä tässä formaatissa. Sijoitus oli toissijainen asia, kuten varmasti suurimmalle osalle 1500 venekunnasta. Kaksi päivää kisan päättymisen jälkeen sen kuitenkin katsoin. 513/806 eli hieman puolenvälin alapuolelle jäätiin, mutta tästä viis, kun hauskaa oli. 

Tähän kuvaan kiteytyy mennyt viikonloppu. Ilo, onnistuminen, epäonni ja yhteiset kokemukset joita voimme muistella.

Kiitos Jontte ja Iida seurasta. Yhdessä koimme hienoja hetkiä, tärppejä ja huonoa läppää. Teidän seurassanne ei tylsää hetkeä ollut ja mielestämme meillä synkkasi todella hienosti.