Lajikalastuksen SM-kisat 2022 päiväkirja

Putkisierraintokon löytyminen sai Skes ry:n siirtämään kisat Vuosaaren alueelle.

Tämä seuraava teksti on päiväkirja muotoon kirjoitettu tarina kisaa edeltävistä viikoista ja päivistä sekä itse kilpailu siltä osin mitä siitä on kerrottavaa. Species Fishing Team on jälleen mukana kisassa. Minä, Mikko ja Timi kisaajina ja Markus kilpailunjohtajana. 

Tein jo yhden postauksen aiheesta jossa kerroin millä julkisenliikenteen linjoilla pääsee minnekin kilpailualueella. Lue ohjeet tästä.

Tule mukaan, alla ilmoittautumisohjeet

Ilmoittautuminen SM-kisaan on alkanut. Ilmoittaudu sähköpostilla info@skes.fi. Kilpailumaksun voi maksaa SKES:n tilille FI51 1011 3000 2106 73 (30 euroa ennakkoon, 35 euroa paikan päällä). Osallistumismaksu sisältää lounastarjoilun kisakeskuksessa Sofian ravintolassa.

Kilpailualue on monelle tuttu toukokuussa järjestettävästä Kalamaratonista ja keväisestä siianonginnasta. Syksyisin on harvemmin tullut Vuosaaressa ongittua, mutta muutamia kokemuksia on mm. mustatokon (Gobius niger) onginnasta muutamalle pitkämatkalaiselle.

HUOM! KARTTA EI OLE VIRALLINEN KILPAILUKARTTA!



Tiedossa on, että vesien viilentyminen saisi mm. hieta -ja liejutokot painumaan syvemmälle ja niitä ei välttämättä kahluusyvyydestä löytäisi. Sama käyttäytymismalli on tullut huomattua myös piikkikaloilla aikaisemmalla Mustikkamaa-Kalasatama-Kulosaari-kilpailualueella.

Kalojen lisäksi alueeseen oli syytä tutustua etukäteen myös kalastellen. Ensimmäiset kalahavainnot sain, kun pyöräilin alueella. Tuosta nousi lahna (Abramis brama), tästä saa ahvenia... 

Kysyin kalastajalta saanko kurkata saalislaatikkoon?

Sinisen laatikon pohjalla lepäsi kaksi komeaa säynettä (Leuciscus idus), tätä kalastusta jäin seuraamaan pidemmäksi aikaa ja sisäistin samalla, miten ja mistä kohdasta sekä millä syötillä säyneitä pyydettiin.

Pienen Onni nimisen Kalamiehen ja hänen isovanhempiensa ongintaa jäin myös seuraamaan ja hieman säätämään pojan välineitä samalla. Reppuni pohjalta löytyi pienempiä koukkuja paketti, vaihdettiin koukku onkilaitteeseen ja annoin loput koukuista edellisenä päivänä synttäreitä juhlineelle pojalle.

Lajilistalle löytynyt kalapaikkoja ilman kalastusta jo yhdelle tärkeälle lajille.

Elisjahdissa kisa-alueella 

Vieraslaji ja kotimainen viihtyivät samalla rannalla

Isäni menehtyi jouluaattona 2021 ja tänään 1.9.2022 olisi ollut hänen syntymäpäivänsä. Hieman alakuloinen päivä piti päättää rannassa yhdessä koiramme Nemon kanssa kera omien ajatuksien. Hetken rauhoittumisen lisäksi toinen tavoite oli katsoa löytyisikö tällä reissulla vieraslaji putkisierraintokko (Proterorhinus sp. marmoratus) joka hyväksyisi sille tarjotun syötin.

Saavuin rannalle ja edessä siinsi tyyni meri. Muistot aikaisemmista reissusta kohdatuista hyttysparvista ja subtrooppisista kesäilloista hiipi muistoihin. Nyt tuntui siltä, että onnistun!

Edellisillä reissuilla olin kyllä nähnyt kohdelajeja tai näin oletan, mutta nyt olisi tavoite saada koukutettua laji elämänpisteeksi nro. 62. Omalla listalla on mukana aurinkoahven (Lepomis gibbosus), rohmutokko ja siperiansampi (Acipenser baerii). Ilman näitä kolmea on lajimäärä 59. Lajilistaan voi tutustua tästä.

Ensimmäiset askeleet rannalla ja siinä se lepäsi kiven vieressä. Kala oli helposti nähtävissä ja muodosta päättelin kohdelajin löytyneen.

Hieman ylisuuren koukun syötitin ja tiputin kalan eteen. Kala kiinnostui siitä, muttei lopulta napannut. Seuraava kala löytyi muutaman metrin päästä, tämä nappasi madonpalasen välittömästi suuhunsa ja nousi vastaiskun myötä haavin pohjalle sätkimään.

Siinä se oli, isäni kunniaksi ongittu uusi elämänpiste. Viikko kisaan ja taktiikka alkaa hioutumaan...
Lirkkimaisteri nappasi etsityn mudun.

Lauantaina lähdimme jälleen rantaan, nyt mukaan lähti myös pojat sekä vaimoni. Tavoitteeksi asetin pienien takkojen ja mutupaikan löytämisen. Kerkesin kalastaa rantaa noin tunnin ja löysin sen aikana liejutokon sekä mahdollisen hietatokon. Päiväreissu antoi myös mustatokon lajilistalle.

Illalla oli uusi yritys, nyt tarkoituksena kiertää pidempi lenkki kisa-alueella jalkaisin rantoja kahlaten. Samalla tavalla Kalamaraton treeneissäkin käyn rantoja läpi. Lirkkivermeet on repussa, mutta niitä ei tarvitse kaivaa esille, kun mukana on haavi ja kalalajeista suurimman osan tunnistaa jo ulkomuodosta sekä uintitavasta.

Timi piipahti poikansa kanssa putkisierraintokko jahdissa, mutta pikasiviisiitilla ei lajia näkynyt.

Yön muutaman kilometrin lenkin varrelle löytyi hietatokko sekä mutuspotti. Harmittavasti näin koko lenkin aikana vain yhden kivisimpun, joka oli yksi reissun etsittävistä lajeista. Kisataktiikka muuttuu jokaisen treenireissun jälkeen, kun lajien esiintymisalueet tarkentuvat.

Ruutana-kultakala hybridi? 

Sunnuntaina oli vielä treenipäivä, mutta kotoa tullut soitto lyhensi reissun muutamaan tuntiin. Mukana oli tiimistämme Mikko ja hetken aikaa kultakaloja Kangaslammesta etsinyt Janne Granroth. Reissun saldona liejutokko, mutuja ja särki.

9 § Hybridejä eli lajiristeymiä ei pääsääntöisesti lasketa lajiksi eikä kahdeksi lajiksi. Mikäli tuomaristo katsoo, ettei kilpailija ole voinut kohtuudella tunnistaa kalaa risteymäksi, on tuomaristolla mahdollisuus antaa risteymästä sen kalalajin lajipiste, minä kilpailija risteymää lajikseen esittää.

Jannen saama todennäköinen hybridi yksilö pisti tutkimaan sääntöjä. Lajikalastuksen SM-kisoissakin noudatetaan Kalamaratonista tuttua sääntöjä, joten kohta 9 on tältä osin tärkeä tietää. 

Vantaalla 4.9.2022

Mustatokkojen sielunelämää

Mustatokko on ollut treenien toiseksi yleisin tokkolaji

Istun kivikon äärellä ja ihailen kirkasta vettä.  Kirkas vesi on mahdollistanut kalojen käyttäytymisen seuraamisen ja erityisesti olen tutustunut mustatokkojen sielunelämään.

Tokot tulevat esille koloistaan ihmettelemään syöttiä ja parhaimmat ovat tulleet syötin luokse metrin päästä. Meriveden alhainen -27 cm tilanne on tuonut myös lukuisia uusia tokkopaikkoja esille ja näin syksyisin en ole missään tavannut tai saanut yhtä paljon tokkoja kuin tulevalta kisa-alueelta.

Testasin erikokoisia syöttejä eikä sillä ollut vaikutusta kalojen innostukseen. Jos syötti oli pieni, iskivät isommat tokot painoihin ja pienemmät syöttiin. Hauskin tapahtuma oli, kun neljästä kolosta, jotka olivat saman aukon ympärillä, syöksähti jokaisesta mustatokko esille. Tunnistuksen jälkeen nostin syöttiä kohti pintaa ja näistä tokoista suurin nousi lähes pintaan syötin perässä.

Olen ihan täpinöissäni tulevista kisoista. Kisa-alue on huikean monipuolinen ja tulee antamaan haasteen kaikille kisaan osallistuville. 

Treeneissä nähty tai pyydetty kolmetoista lajia, näistä tuskin kaikkia kisoissa nousee.

Vantaalla 5.9.2022

"Lahnaongella" Mikon ja Herra J:n kanssa

Herra J hoiti kalan takaisinlaskun

Tiistaina oli tavoite löytää lahna. Tavoitteeksi se jäi seuraaville reissuille, lahnamäskiltä nousi vain yksi ahven ja mustatokko. Mikon lähdettyä meni loppureissu leikkipaikkoja kiertäen, sellainen treenireissu tällä kertaa.

Vantaalla 6.9.2022

Kisataktiikan viimeisiä selvityksiä

Vaikka näitä kisatreenipäivityksiä tulee nyt paljon, on lopulta rannoilla vietetty aika vain kymmenkunta tuntia. Pojan kanssa, kun on liikenteessä fokus kalastamisessa ei ole 100 % kun puolet ajasta menee pojan touhuja seuraillen ja niihin osallistuen. Tällä reissulla jalka osui lankulle sen verran hyvin, että lahna, ahven, särki ja salakka nousi samoilta jalansijoilta.

Vantaalla 8.9.2022

Kilpailu - Siinä onnistuttiin mitä haettiin

Perjantaina pääsin muutamaksi tunniksi rantaan ja Aurinkolahdelle saapuessani kaarasi myös tuttu Volvo parkkiselle. Autosta nousi Joensuun Kalamaratonissa tutuksi tullut Ikosen Ville, valitettavasti yksin kun Jouni tai Tatu eivät  olleet mukana. Istuimme ongelle kanavalle ja ei aikaakaan, kun ensimmäinen mustatokko oli ylhäällä. Muuten saalis

Ystävät, kalakaverit ja kilpakumppanit. 

Ennen kilpailun alkamista söimme porukalla Kulttuurikeskus Sofiassa aamupalaa ja Kalamaratonista tuttuun tapaan naljailimme toisillemme treenilöydöistä.

Kisan alku oli hieman hidas. Mustatokko nousi ensimmäiseksi kilpailussa ilmoitetuksi lajiksi klo 9:25 ja vajaa tuntia myöhemmin myös pitkään jallitettu mustatäplätokko toiseksi lajiksi. Tämä riitti tästä kohtaa ja oli aika siirtyä julkisten käyttäjäksi. Ystäväni Atte ikuisti muutamia kalastushetkiä ennen päivämenojaan. Kiitos Atte.

Kisa mentiin 90% Mikon kanssa kimpassa. Kuva: Atte S

Siirtymä pelipaikoille ja pyynnit veteen. Hiljaista oli, vaikka rannassa tuikki salakoita ei ne suostuneet nappaamaan, vaikka kuinka yritimme Mikon kanssa. 

Mäski alkoi vaikuttamaan vasta muutaman tunnin päästä ja lopulta sain ensimmäiseksi särjen, lahnan ja viimeisenä kaksi pasuria ja sen pitkään kiusanneen salakan. Mikko sai puolestaan ahvenen, särjen ja salakan.

Kamat kasaan ja ruutanalammelle, tässä välissä kisan eka bisse kaupasta. Ruutana nousi paikallisten kemistien neuvoilla alta minuutin kuten heidän puheiden perusteella kaikille muillekin. 

Bussia odottelimme vajaat 10 minuuttia Kangaslammella ja pääsimme vaihtamaan Columbuksessa juuri lähtevään linjaan nro 90 jolla pääsimme Aurinkolahteen. 

Niko bongasi kiisket jotka ongittiin Roopen ja Mikon kanssa ylös. Kuva: Skes ry

Lirkkilajeiksi liejutokko ja kiiski sekä ongella mutu. Kärki läheni ja Miika painoi vain parin lajin päässä. Kävely kisakeskukseen kestäisi vajaan tunnin ja tässä välissä pitäisi napata ahven, sorva ja hietatokko. Kalamaraton kisaaja Niko "ei haavia tarvita" Vehviläinen kävi moikkaamassa myös kisaajia Aurinkolahdella.

Jokaiselle lajille oli paikat selvillä ja ahven nousikin hetkessä. Matkalla tapasin Petrin, jolle lainasin lirkkini kiiskijahtiin. 

Mikael, Roope ja lopulta myös Joonas löytyi seuraavasta spotista. Roope harjoitteli miten saa onkilaitteen irti kaislikosta ja itse kävin jättämässä myötätunnosta yhden laitteen puuhun. Tämä oli  samalla lähtölaukaus viimeiselle tunnille. 

Seuraavassa spotissa Henri, OV ja Ville olivat kalassa ja päädyin tänne sorvaa yrittämään, koska niitä olin aikaisemmin täällä nähnyt. 

Kolme tavoitelajia jäi saamatta ja näin ollen kisan lopputulokseksi jäi yksitoista lajia. 

Lopulta kun kuulin kisakeskuksessa mistä kymmen- ja kolmipiikit olivat nousseet. Jäi harmittamaan lauantain osalta peruuntuneet treenaamiset. Lauantaina suurin osa kisaajista oli Aurinkolahden alueella kaloja etsimässä ja samalla olisi löytynyt nämä kaksi ”dippilajia”, jos olisin nämä saanut olisin kahden ässän myötä noussut voittoon tasatuloksella. 

Lopulta kilpailussa nostettiin näin upea lajilista: Ahven, hietatokko, kiiski, kolmipiikki, kymmenpiikki, liejutokko, mustatokko, mustatäplätokko, mutu, ruutana, salakka, sorva, särki, putkisierraintokko (1), pasuri (1) ja lahna (1). Listalta jäi uupumaan treeneissä itseni ja monen muunkin löytämät piikkikampelat sekä omalla kohdalla lisäksi säyne. 

Justus, Miika ja Henri. Voittajakolmikko. Onnea voitosta. Kuva: Skes ry

Miika ja Justus nousi ansaitusti kärkikaksikoksi ja komeasta Henri kolmanneksi. Justus onnistui myös koukuttamaan kisan ainoan putkisierraintokon, jonka Kalamaratonissa löytymisen ansiosta saimme kisata huikealla alueella. 

Lajikalastuksen 2022 SM-kilpailun top 10

  1. Miika Kovanen 13-lajia (11:35)
  2. Justus Kamppinen 12-lajia (12:48)
  3. Henri Lillman 12-lajia (11:33)
  4. Roope Jansson 12-lajia (13:30
  5. Juha Salonen 11-lajia (13:26).
  6. Olli "OV" Varhimo 11-lajia (12:01)
  7. Ville Ikonen 11-lajia (12:07)
  8. Petri Ristola 11-lajia (12:46)
  9. Joonas Orupold 9-lajia (12:49)
  10. Mikko Joensivu 9-lajia (14:07)

Kilpailualue on toivottavasti sama myös ensi vuonna, mutta kisakeskuksen voisi muuttaa Aurinkolahden suuntaan. Muutoksia, joita kilpailijoiden puolelta tuli oli, että Vartiokylänlahti olisi mukana sekä Kangaslampi turhana paikkana pois. 

Tulipa liikuttua. Suurin osa jalan, mutta myös julkisia käytettiin. Kuva: Atte S

Lopullinen lajilistani sekä kalojeni lmoitusajat (ässät boldattu)

  1. Mustatokko klo 9:25
  2. Mustatäplätokko klo 10:11
  3. Särki klo 11:35
  4. Lahna klo 12:21
  5. Pasuri klo 12:29
  6. Salakka klo 12:44
  7. Ruutana klo 13:26
  8. Liejutokko klo 14:xx
  9. Kiiski klo 14:xx
  10. Mutu klo 14:57
  11. Ahven klo 15:38

Kommenttikenttään voi kisassa mukana olleet laittaa omia mietteitään kisa-alueesta. Itse olin ihan fiiliksissä siitä, miten paljon voi pienestä alueesta voi oppia uutta. 

Erinomaisia muita uudistuksia mm. WhatsApp laji-ilmoitukset sekä kahden viimeisen tunnin kisaseurannan pimeät tunnit. Vastaavat käyttöön Kalamaratoneissa ympäri Suomen. Kiitos.


Lähetä kommentti

0 Kommentit