Putkisierraintokon löytyminen sai Skes ry:n siirtämään kisat Vuosaaren alueelle. |
Ilmoittautuminen SM-kisaan on alkanut. Ilmoittaudu sähköpostilla info@skes.fi. Kilpailumaksun voi maksaa SKES:n tilille FI51 1011 3000 2106 73 (30 euroa ennakkoon, 35 euroa paikan päällä). Osallistumismaksu sisältää lounastarjoilun kisakeskuksessa Sofian ravintolassa.
Tiedossa on, että vesien viilentyminen saisi mm. hieta -ja liejutokot painumaan syvemmälle ja niitä ei välttämättä kahluusyvyydestä löytäisi. Sama käyttäytymismalli on tullut huomattua myös piikkikaloilla aikaisemmalla Mustikkamaa-Kalasatama-Kulosaari-kilpailualueella.
Kalojen lisäksi alueeseen oli syytä tutustua etukäteen myös kalastellen. Ensimmäiset kalahavainnot sain, kun pyöräilin alueella. Tuosta nousi lahna (Abramis brama), tästä saa ahvenia...
Pienen Onni nimisen Kalamiehen ja hänen isovanhempiensa ongintaa jäin myös seuraamaan ja hieman säätämään pojan välineitä samalla. Reppuni pohjalta löytyi pienempiä koukkuja paketti, vaihdettiin koukku onkilaitteeseen ja annoin loput koukuista edellisenä päivänä synttäreitä juhlineelle pojalle.
Lajilistalle löytynyt kalapaikkoja ilman kalastusta jo yhdelle tärkeälle lajille.
Elisjahdissa kisa-alueella
Vieraslaji ja kotimainen viihtyivät samalla rannalla |
Saavuin rannalle ja edessä siinsi tyyni meri. Muistot aikaisemmista reissusta kohdatuista hyttysparvista ja subtrooppisista kesäilloista hiipi muistoihin. Nyt tuntui siltä, että onnistun!
Edellisillä reissuilla olin kyllä nähnyt kohdelajeja tai näin oletan, mutta nyt olisi tavoite saada koukutettua laji elämänpisteeksi nro. 62. Omalla listalla on mukana aurinkoahven (Lepomis gibbosus), rohmutokko ja siperiansampi (Acipenser baerii). Ilman näitä kolmea on lajimäärä 59. Lajilistaan voi tutustua tästä.
Ensimmäiset askeleet rannalla ja siinä se lepäsi kiven vieressä. Kala oli helposti nähtävissä ja muodosta päättelin kohdelajin löytyneen.
Hieman ylisuuren koukun syötitin ja tiputin kalan eteen. Kala kiinnostui siitä, muttei lopulta napannut. Seuraava kala löytyi muutaman metrin päästä, tämä nappasi madonpalasen välittömästi suuhunsa ja nousi vastaiskun myötä haavin pohjalle sätkimään.
Siinä se oli, isäni kunniaksi ongittu uusi elämänpiste. Viikko kisaan ja taktiikka alkaa hioutumaan...
Lirkkimaisteri nappasi etsityn mudun. |
Illalla oli uusi yritys, nyt tarkoituksena kiertää pidempi lenkki kisa-alueella jalkaisin rantoja kahlaten. Samalla tavalla Kalamaraton treeneissäkin käyn rantoja läpi. Lirkkivermeet on repussa, mutta niitä ei tarvitse kaivaa esille, kun mukana on haavi ja kalalajeista suurimman osan tunnistaa jo ulkomuodosta sekä uintitavasta.
Yön muutaman kilometrin lenkin varrelle löytyi hietatokko sekä mutuspotti. Harmittavasti näin koko lenkin aikana vain yhden kivisimpun, joka oli yksi reissun etsittävistä lajeista. Kisataktiikka muuttuu jokaisen treenireissun jälkeen, kun lajien esiintymisalueet tarkentuvat.
Ruutana-kultakala hybridi? |
Sunnuntaina oli vielä treenipäivä, mutta kotoa tullut soitto lyhensi reissun muutamaan tuntiin. Mukana oli tiimistämme Mikko ja hetken aikaa kultakaloja Kangaslammesta etsinyt Janne Granroth. Reissun saldona liejutokko, mutuja ja särki.
9 § Hybridejä eli lajiristeymiä ei pääsääntöisesti lasketa lajiksi eikä kahdeksi lajiksi. Mikäli tuomaristo katsoo, ettei kilpailija ole voinut kohtuudella tunnistaa kalaa risteymäksi, on tuomaristolla mahdollisuus antaa risteymästä sen kalalajin lajipiste, minä kilpailija risteymää lajikseen esittää.
Mustatokkojen sielunelämää
Mustatokko on ollut treenien toiseksi yleisin tokkolaji |
Tokot tulevat esille koloistaan ihmettelemään syöttiä ja
parhaimmat ovat tulleet syötin luokse metrin päästä. Meriveden alhainen -27 cm
tilanne on tuonut myös lukuisia uusia tokkopaikkoja esille ja näin syksyisin en
ole missään tavannut tai saanut yhtä paljon tokkoja kuin tulevalta
kisa-alueelta.
Testasin erikokoisia syöttejä eikä sillä ollut vaikutusta
kalojen innostukseen. Jos syötti oli pieni, iskivät isommat tokot painoihin ja
pienemmät syöttiin. Hauskin tapahtuma oli, kun neljästä kolosta, jotka olivat
saman aukon ympärillä, syöksähti jokaisesta mustatokko esille. Tunnistuksen
jälkeen nostin syöttiä kohti pintaa ja näistä tokoista suurin nousi lähes pintaan
syötin perässä.
Olen ihan täpinöissäni tulevista kisoista. Kisa-alue on huikean monipuolinen ja tulee antamaan haasteen kaikille kisaan osallistuville.
Treeneissä nähty tai pyydetty kolmetoista lajia, näistä tuskin kaikkia kisoissa
nousee.
"Lahnaongella" Mikon ja Herra J:n kanssa
Herra J hoiti kalan takaisinlaskun |
Kisataktiikan viimeisiä selvityksiä
Vaikka näitä kisatreenipäivityksiä tulee nyt paljon, on
lopulta rannoilla vietetty aika vain kymmenkunta tuntia. Pojan kanssa, kun on
liikenteessä fokus kalastamisessa ei ole 100 % kun puolet ajasta menee pojan
touhuja seuraillen ja niihin osallistuen. Tällä reissulla jalka osui lankulle
sen verran hyvin, että lahna, ahven, särki ja salakka nousi samoilta
jalansijoilta.
Vantaalla 8.9.2022
Kilpailu - Siinä onnistuttiin mitä haettiin
Perjantaina pääsin muutamaksi tunniksi rantaan ja Aurinkolahdelle saapuessani kaarasi myös tuttu Volvo parkkiselle. Autosta nousi Joensuun Kalamaratonissa tutuksi tullut Ikosen Ville, valitettavasti yksin kun Jouni tai Tatu eivät olleet mukana. Istuimme ongelle kanavalle ja ei aikaakaan, kun ensimmäinen mustatokko oli ylhäällä. Muuten saalis
Ystävät, kalakaverit ja kilpakumppanit. |
Ennen kilpailun alkamista söimme porukalla Kulttuurikeskus Sofiassa aamupalaa ja Kalamaratonista tuttuun tapaan naljailimme toisillemme treenilöydöistä.
Kisan alku oli hieman hidas. Mustatokko nousi ensimmäiseksi kilpailussa ilmoitetuksi lajiksi klo 9:25 ja vajaa tuntia myöhemmin myös pitkään jallitettu mustatäplätokko toiseksi lajiksi. Tämä riitti tästä kohtaa ja oli aika siirtyä julkisten käyttäjäksi. Ystäväni Atte ikuisti muutamia kalastushetkiä ennen päivämenojaan. Kiitos Atte.
Kisa mentiin 90% Mikon kanssa kimpassa. Kuva: Atte S |
Siirtymä pelipaikoille ja pyynnit veteen. Hiljaista oli, vaikka rannassa tuikki salakoita ei ne suostuneet nappaamaan, vaikka kuinka yritimme Mikon kanssa.
Mäski alkoi vaikuttamaan vasta muutaman tunnin päästä ja lopulta sain ensimmäiseksi särjen, lahnan ja viimeisenä kaksi pasuria ja sen pitkään kiusanneen salakan. Mikko sai puolestaan ahvenen, särjen ja salakan.
Kamat kasaan ja ruutanalammelle, tässä välissä kisan eka bisse kaupasta. Ruutana nousi paikallisten kemistien neuvoilla alta minuutin kuten heidän puheiden perusteella kaikille muillekin.
Bussia odottelimme vajaat 10 minuuttia Kangaslammella ja pääsimme vaihtamaan Columbuksessa juuri lähtevään linjaan nro 90 jolla pääsimme Aurinkolahteen.
Niko bongasi kiisket jotka ongittiin Roopen ja Mikon kanssa ylös. Kuva: Skes ry |
Lirkkilajeiksi liejutokko ja kiiski sekä ongella mutu. Kärki läheni ja Miika painoi vain parin lajin päässä. Kävely kisakeskukseen kestäisi vajaan tunnin ja tässä välissä pitäisi napata ahven, sorva ja hietatokko. Kalamaraton kisaaja Niko "ei haavia tarvita" Vehviläinen kävi moikkaamassa myös kisaajia Aurinkolahdella.
Jokaiselle lajille oli paikat selvillä ja ahven nousikin hetkessä. Matkalla tapasin Petrin, jolle lainasin lirkkini kiiskijahtiin.
Mikael, Roope ja lopulta myös Joonas löytyi seuraavasta spotista. Roope harjoitteli miten saa onkilaitteen irti kaislikosta ja itse kävin jättämässä myötätunnosta yhden laitteen puuhun. Tämä oli samalla lähtölaukaus viimeiselle tunnille.
Seuraavassa spotissa Henri, OV ja Ville olivat kalassa ja päädyin tänne sorvaa yrittämään, koska niitä olin aikaisemmin täällä nähnyt.
Kolme tavoitelajia jäi saamatta ja näin ollen kisan lopputulokseksi jäi yksitoista lajia.
Lopulta kun kuulin kisakeskuksessa mistä kymmen- ja kolmipiikit olivat nousseet. Jäi harmittamaan lauantain osalta peruuntuneet treenaamiset. Lauantaina suurin osa kisaajista oli Aurinkolahden alueella kaloja etsimässä ja samalla olisi löytynyt nämä kaksi ”dippilajia”, jos olisin nämä saanut olisin kahden ässän myötä noussut voittoon tasatuloksella.
Lopulta kilpailussa nostettiin näin upea lajilista: Ahven, hietatokko, kiiski, kolmipiikki, kymmenpiikki, liejutokko, mustatokko, mustatäplätokko, mutu, ruutana, salakka, sorva, särki, putkisierraintokko (1), pasuri (1) ja lahna (1). Listalta jäi uupumaan treeneissä itseni ja monen muunkin löytämät piikkikampelat sekä omalla kohdalla lisäksi säyne.
Justus, Miika ja Henri. Voittajakolmikko. Onnea voitosta. Kuva: Skes ry |
Miika ja Justus nousi ansaitusti kärkikaksikoksi ja komeasta Henri kolmanneksi. Justus onnistui myös koukuttamaan kisan ainoan putkisierraintokon, jonka Kalamaratonissa löytymisen ansiosta saimme kisata huikealla alueella.
Lajikalastuksen 2022 SM-kilpailun top 10
- Miika Kovanen 13-lajia (11:35)
- Justus Kamppinen 12-lajia (12:48)
- Henri Lillman 12-lajia (11:33)
- Roope Jansson 12-lajia (13:30
- Juha Salonen 11-lajia (13:26).
- Olli "OV" Varhimo 11-lajia (12:01)
- Ville Ikonen 11-lajia (12:07)
- Petri Ristola 11-lajia (12:46)
- Joonas Orupold 9-lajia (12:49)
- Mikko Joensivu 9-lajia (14:07)
Kilpailualue on toivottavasti sama myös ensi vuonna, mutta kisakeskuksen voisi muuttaa Aurinkolahden suuntaan. Muutoksia, joita kilpailijoiden puolelta tuli oli, että Vartiokylänlahti olisi mukana sekä Kangaslampi turhana paikkana pois.
Tulipa liikuttua. Suurin osa jalan, mutta myös julkisia käytettiin. Kuva: Atte S |
Lopullinen lajilistani sekä kalojeni lmoitusajat (ässät boldattu)
- Mustatokko klo 9:25
- Mustatäplätokko klo 10:11
- Särki klo 11:35
- Lahna klo 12:21
- Pasuri klo 12:29
- Salakka klo 12:44
- Ruutana klo 13:26
- Liejutokko klo 14:xx
- Kiiski klo 14:xx
- Mutu klo 14:57
- Ahven klo 15:38
Kommenttikenttään voi kisassa mukana olleet laittaa omia mietteitään kisa-alueesta. Itse olin ihan fiiliksissä siitä, miten paljon voi pienestä alueesta voi oppia uutta.
Erinomaisia muita uudistuksia mm. WhatsApp laji-ilmoitukset sekä kahden viimeisen tunnin kisaseurannan pimeät tunnit. Vastaavat käyttöön Kalamaratoneissa ympäri Suomen. Kiitos.
0 Kommentit