"Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö..."

Pieni puro, suuret Fongarit

Näin syksyisin pimeä saapuu aikaisemmin ja lirkkireissuille voi lähteä jo kymmenen pintaan. Olimme sopineen lauantai illaksi Oton ja Oliverin kanssa että, lähden heidän oppaaksi auttamaan kivennuoliaispisteen pyydystämiseksi molempien elämänpisteeksi.

Purolle saavuttuamme löysin ensimmäiseksi kalaksi pienen taimenen poikasen, tämän valioyksilön lisäksi purossa uiskentelee pienenpieniä salakoita. Ensimmäisen puolentunnin aikana puro tuntui autiolta. Ilta pimeni huippuunsa ja kuin taikaiskusta onnistuin löytämään ensimmäisen nuljun.

Vinkkasin Oliverille löydöstäni ja nopeasti kurahousuihin sonnustautunut innokas pikkufongari oli vieressäni yrittämässä uutta elämänpistettä listalleen. Hieman liian suuri koukku hankaloitti kalojen koukuttamista. Lopulta hieman suurempi yksilö suostui syömään koukun kaaren suuhunsa, nopea vastaisku ja uusi elämänpiste oli käsissä.

Se pilke mikä 8-vuotiaan Oliverin silmissä oli kertoi kuinka onnellinen suurikalastaja oli pienestä mutta, sitäkin suuremmasta saaliistaan.

Oliverin elämänpiste kivennuoliainen

Jatkoin pohjan tarakstelua ja onnistuin löytämään kivisimpunkin, tämänkin laji puuttui Oliverin listalta. Ensimmäinen yritys ei tuottanut tulosta vaan kivisimppu paineli ärhäkästi poikki puron vastarannalla olevan oksarydön syvyyksiin.

Samalla Otto oli tullu alapuolellelle ja hänkin oli löytänyt nuljun. Tarkemmin kun puron pohjaa tarkkaili näkyikin kaloja kymmenittäin.suurinosa kaloista oli pieniä, alle 5 sentin mittaisia suurimpien ollessa lähes 10 senttiä.

Kannustimme Oliverin kanssa hänen isänsä koukutusyrityksiä kun kerta toisensa jälkeen nulju onnistui pyristelemään irti koukusta. Tätä jatkui hetki jos toinenkin. Keskityimme taas Oliverin kanssa kivisimpun etsimiseen, onnistuinkin putsaamaan rytöä sen verran että, vikkelä liikkeinen kivisimppu ui takaisin meidän puolen rantaan.


Kiivaasti yritimme saada simppua valokeilaamme ja lopulta Oliveri bongasikin sen pienestä kolosta. Nyt malttillisesti poika antoisimpun syödä syöttiä kunnolla ennen nostoa, mato katosikin nopeasti parempiin suihin ja lopulta simppu nousi ylös asti. Oliverille jälleen uusi elämänpiste.

Oliverin elämänpiste kivisimppu sai hymyn huulille.

Jatkoimme Oton kannustamista ja kauan siinä jallittamisessa kestikin, kunnes kymmenien epäonnistumisien jälkeen vihdoin myös Otto onnistui elämänpistejahdissaan.

Parkkiksella annoin välineistöä hieta- ja liejuton pyydystämiseen ja tulevien vuosien nulju jahtiin. Nyt on tämänkin Fongaus parivaljakon välineistössä pienenpieniä koukkuja microskooppisten lajien pyyntiin.

Hieno reissu, hienot ihmiset, ikimuistoinen retki kaikille osaanottajille. Lopuksi hieman tilannekomiikkaa, tätä jatkui videon kuvaamisen loputtua vielä reilut kymmenen minuuttia :D Katso video.

Isä ja poika, yhteisreissujen lajipisteeksi  numero 30 nousi kivennuoliainen.