Elämänpisterallia Stadissa - 4H -kalakerho vieraana

Jussi ja elämänpiste turpa Keravanjoelta

Elokuun puolen välin tienoilla sain tiedustelun vanhalta tuttavuudelta Seppo Leinoselta että, voisinko kerhoa heidän 4H-kalaporukalle Fongauspaikkoja Helsingistä. Sovimme että, lähden oppaaksi ja näin reissu oli lyötylukkoon.

Lauantaiaamuna kaarsi pihaamme hopeinen VW Passatti, autosta nousi pirteitä herrasmiehiä neljä kappaletta joista yksi oli Seppo. Päiväksi oli luvattu vesisadetta ja tästä johtuen ensimmäiseksi kalastuskohteeksi valikoitui Keravanjoki ja lajiksi törö sekä turpa.

Saavuimmekin pelipaikoille ja sanoin herroille "kokeilkaa ensiksi itse, neuvon sitten myöhemmin". He tekivät kuten sanoin ja hetkihän siihen menikin. Töröt eivät suostuneet nousemaan ylös, annoin yhden mutta sitäkin tärkeämmän vinkin ja ensimmäinen törö nousi heti kuvattavaksi. Päivän ensimmäinen elämänpiste oli ylhäällä.

Heti perään nousi toinen, kolmas ja lopulta jokaisella oli uusi elämänpiste playkarissa. Onnistuipa yhden kalastajan saalistaa toinenkin elämänpiste, virran niskalta iski komea pieni turpa sille tarjottuun matoon.

Sepon elämänpiste allikkosalakka

Itseltäni turpapiste puuttui tältä vuodelta ja päätimmekin mennä porukalla hieman alemmaksi yrittämään turpaa. tässä vaiheessa kasasin itsekin 7m ongen ja päätin onkia tämän lajipisteen. Kerkesin sanoa "tuossa niitä virran reunassa on kun kohoni pulpahti vedennalle. Välillä tämä Fongaus on tämmöistä, heti ensimmäinen heitto uudessa paikassa ja heti nousi itselleni tämän reissun ensimmäinen lajipiste. Turpa, vihdoin
lajipiste numero 30 vuodelle 2013.

Muutkin saivat onkensa kasaan ja alkoi kiivas turvan yrittäminen. Retkemme lajipisteeksi numero neljä nousi salakka joka pääsi särjen, turvan ja törön seuraksi listallemme. Seuraavaa kalaa saimmekin odotella hetken kunnes nätti raitapaita päätti tarrata kastematoon, nopea kuvaus ja takaisin. Jussi kahlasi keskellä virtaa olevalle kivelle ja kokeili keskeltä virtaa turpaa maissilla. Maissi ei kuitenkaan kelvannut ja heti hänen vaihdettua syöttiä matoon vietiin kohoa.

Saulin elämänpiste hopearuutana

Vapa oli kaarella ja kala yritti taistella itseään irti. Onneksi oli pitkä haavi valmiina ja saimme haavittua tämän parisataa grammaisen turvan haavin turviin, jälleen uusi elämänpiste reissulaisellemme. Nopea kuvaus ja kala takaisin kasvamaan.

Valitettavasti kaksi retkeläistämme jäi ilman turpapistettä. Seuraavaksi lajiksi valittiin helpot hopearuutana ja allikkosalakka Viikin koetilanlammesta.

Päätimme tehdä perinteisen ruumiinavauksen millä saa selvyyden ruutanalajista. Varmoin ottein Fiskarsin kalasakset leikkasit mahan auki ja tummat kalvot ne sieltä tulla tupsahti esille. Tämä on yksi tapa millä voi määrittää ruutanalajin. Lammen ja Helsingin hopearuutanat on onnistunut myös risteytymään ja näitäkin yksilöitä voi saada saaliiksi.

Viileä keli oli painanut allikkosalakat kasvistonsuojaan ja syvemmälle. Onneksi edes Seppo onnistui pyydystämään uuden elämänpisteen itselleen.

Piikkien metsästys

Viikin lammen jälkeen siirryimme piikkikalojen ihmeelliseen maailmaan. Toukokuussa Kalamaratonin aikaan lähirannat kuhisivat kolmipiikkeja ja kymmenpiikkejä. Nyt meninne hyväksi todetulle paikalle ja vain hetki niin herrat ymmärsivät mikä oli kymmenpiikin kalastuksen syvin salaisuus.

Ranneliike, millä matoon iskeneen saa lentämään kaaressa rannalle.

Mustatokkoa en laskenut varmaksi lajiksi, ajattelin että ehkä niitä nousee yksi tai kaksi ja joku onnistuu saamaan elämänpisteen itselleen. Itseltänikin kyseinen lajipiste puuttui ja otimme suunnaksi Vuosaaren kivikkoiset rannat.

Jätetään hieman pimentoon, onnistuimme kuitenkin saamaan 8 mustatokkoa pieneltä alueelta. Näin ollen jokainen sai tästä elämänpisteen ja minä vuosipisteen joka oli numero 31.

Seppo ja mustatäppätokko elämänpiste

Molemmissa Kalamaratoneissa minua ei onnistanut suutarin pyytäminen. Vaikka molemmissa kilpailuissa tämän kalastaminen oli tehty helpoksi. Helsingin kilpailussa paikassa oli paljon kalaa ja Joensuussa olimme mäskänneen Onkitukun sponsoroimalla mäskillä useamman spotin.

Tänään sen olisi noustava itselleni ja muillekin. Pääsimme perille ja kasasimme välineet. Ensimmäiseksi onnistui vieraista Seppo pyydystämään suutarin, heti perään Jussi ja Sauli. Itselläni kesti hetken ennen kuin lajipisteeksi numero 32 nousi suutari.

Jyrki kahlasi syvemmälle ja saikin aikaiseksi aikamoiset naurun pyrähdykset läsnäolijoissa, lopulta tiukkojen lähtö kehotuksien jälkeen antautui suutari kuvattavaksi. Yksi stoppi, neljälle uusi elämänpiste.

Nokka kohti Ruoholahtea ja uusia elämänpisteitä. Matkalla kävimme tekemässä evästankkausta S-marketissa iltaa varten. Ruoholahden kanavassa mustatäplätokkoja on todella paljon, muutaman sekunnin jälkeen kun mato oli laskeutunut pohjaan nousi ensimmäinen mustatäpläinen tulokaslaji kuiville. Muutama minuutti myöhemmin oli kaikille uusi elämänpiste plakkarissa. Tokkojen lisäksi paikasta nousi muutama mustatokko sekä pasuri.

Fongaus on hyvässä seurassa mukavaa ja antoisaa. Seuraavaksi elämänpisteeksi päätimme mudun, se osui sopivasti matkasuunnitelmaan kun ilta oli tarkoitus viettää saunoen Nuuksion Pitkäjärven rannalla.

Mudun kalastaminen on Helsingissä loppuen lopuksi erittäin helppoa. Tämän totesi pari viikkoa sitten Otto ja Oliver. Kalastamisessa paikka ja tekniikka ovatkin olennaisia taitoja. Fongauksen olennainen osa on tuntea pyydettävän kalalajin elintavat. Vaikka seisoisit oikeassa paikassa, voi laji jäädä saamatta.

Päätin auttaa ja ensimmäinen mutu nousikin käsiini heti paikalle saavuttuamme. Seuraavaksi onnistui Jussi, heti perään Sauli ja lopulta myös Jyrki. Hän tosin onnistui tiputtamaan kalan takaisin kohti syvyyksiä, tästä kuullaan vielä. Totesivat muut naureskellen :D

Kappale kauneinta Suomea. 

Jyrkin vaimolla on hieno kesämökki Nuuksion Pitkäjärven rannalla. Saavuimmekin perille ja laitoimme tulet saunaan ja grilliin. Istuin ja nautin hiljaisuudesta sekä vastarannan taakse painuvan auringon viime säteistä. Vielä ennen saunaa kävimme Saulin kanssa soutamassa järvellä mahdollisen kuhan toivossa.

Seppo Leinonen työntuhoissa

Saunoimme, söimme hyvin ja rupattelimme mukavia. Lisäksi saimme seurata kun Seppo teki "tilaustöitä" ruokapöydässämme. Upeasti ensiksi hahmoteltiin kuvat lyijyn piirtämin hennoin viivoin. Viimeistely tehtiin kapeateräisellä tussilla. Vaikka viivat näyttivät piirtyvät suttuisesti paperiin toi lopputulos esille jokainen tarkkaan harkitun viivan merkityksen. Tyttäreni Olivia sai kissan ja minä mustatokon.

Illan lähentyessä keskiyötä lähti Sauli heittämään minut kotiin. Sovimme matkalla että, käydään yrittämässä minun kivennuoliaispaikasta nuljupistettä ja näinhän tehtiin. Ero hyvän ja huonon valon välillä on huomattava ja tämän saikin Sauli huomata hyvin nopeasti purolle kävellessä.

Saulin virittäessä syöttiä lirkkiin tutkin rantaa. Heti ensimmäisien valonsäteiden osuessa puroon huomasin kivisimpun pienen kiven edessä. Siirsin valon ja hoputin syötin laittamista. Tiputus valokeilan reunaan ja Sauli sai uuden elämänpisteen.

Elämänpiste kivisimppu

Kuvasimme onnellisen saamamiehen suuren saaliinsa kera ja laskimme simpun takaisin kasvamaan.

Seurasimme puroa ylävirtaan, näimme muutaman kivennuoliaisen jotka ei kuitenkaan hyväksynyt tarjottua syöttiä. Lopulta puolentunnin yrittämisen jälkeen saimme koukutettua Saulille uuden elämänpisteen.

Upea löytö oli myös sattumalta kivenalta koukutettu kaunis taimenen nollikas. Tästä havainnosta on tiedot mennyt eteenpäin kaupungin viranomaisille ja tutkijoille.

Väsynyt, mutta onnellinen. Olipahan reissu, tervetuloa uudestaan 4H-kalakerho.

 Kotimatkalla Orivedellä kävivät herrat vielä onkimassa täsmäpistona piikkimonnit jokaiselle elämänpisteekseen.

Fongaus yhdistää ihmisiä, jälleen tuli tutustuttua kolmeen uuteen mukavaan tuttavuuteen ja tuskin tämä tulee jäämään viimeiseksi yhteiseksi kalastusreissuksemme.

Lajilista ennen kivennuoliaista ja kivisimppua