13.7.2018

Elämyksiä ja elämänpisteitä

Species Fishing Team 3/4 jäsenistä Könkämäenolla
Kesäloman kalareissut ovat ennen lapinreissua tuoneet lajilistalle uudeksi elämänpisteeksi sulkavan ja vuosipisteina lahnan, hopearuutanan, karpin ja puronieriän. Lapinreissulle asetin tavoitteeksi kirjoeväsimpun, harjuksen ja raudun.

Muutaman viikon sisään pari Fongaria isolla F:fällä oli napannut kukin tyylillään elämänpisteen kirjoeväsimpusta Muonionjoen rannoilta. Ensiksi Mikael ja Sakke, heti perään Timi.

Ropinsalmen mökkikylän rantaa kävellessäni mietin mielessäni, että nämä kivikot käyn läpi illalla. Edellä mainitut mestarit olivat lirkkineet omat elämänpisteensä kosken rannalla olevien kivikoiden lomasta. Itse pääsin kokeilemaan elämänpistejahtia lähes virtaamattomaan veteen.

Laskeuduin Naimakkajärven ja Ropinjärven välisen pengertien rannalle ja aloitin pienellä morrilla lirkkimisen. Penkereen alaosa oli tehty suurista kiviharkoista, joiden väleissä oli sopivia koloja. Tiputin morrin ensimmäiseen koloon ja samantien joku kävi tukistamassa morria, kerkesin näkemään ainoastaan tumman hahmon. Itse lajitunnistus jäi saamatta.

Pieni on kaunista - made lajipiste nro 39.

Tämä kala ei toista kertaa kiinni ottanut. Siirryin seuraavalle kololle ja nyt morrin tukistaja jäi myös kiinni. Kala nopeasti käteen ja ylös rannalle katsomaan mikä laji nyrkistä paljastuisi.

Tien laidalla avasin käden ja iloiseksi yllätykseksi kädessä komeili pieni made. Ei tavoitelaji, mutta uusi lajipiste kuluvalle vuodelle nostaen lajimäärän 39.

Lopetin tämän kohdan lirkkimisen ja siirryin salmen ylittävän sillan alle. Täällä sain ensimmäisen kontaktin simpuksi luokiteltavaan kalaan. Pieni veikari oli sillan seinän vieressä makaavan kiven vieressä. Sitä ei syöttini kiinnostanut ja jatkoin seuraavan simpun etsimisestä.

Otin pari taka-askelta ja lähdin systemaattisesti käymään rannan kivenkoloja läpi. Kolmas kolo tuotti tulosta, äkäinen tärppi sai filmikärjen niiamaan syvään ja vastaiskusta alkaneesta käden liikkestä nousi käteeni simppu.

Siirryin rannalle tutkien simpun tuntomerkkejä tarkemmin.

- Ovatko kalan vatsaevät raidalliset: ovat


Nappaan innoissani kuvan kalan vatsaevistä ja lähetän sen Timille ja Markukselle. Timi vastaakin nopeasti ja pyytää tarkistamaan kalan vatsaevien sisimmän ruodon pituuden. Tähän en aluksi kiinnittänyt huomiota, mutta kyseinen ruoto on todella nysä. Vain murto-osa muiden ruotojen pituudesta.

Onnittelin itseäni ja näin teki messangerin välityksellä myös Timi ja Markus. Elämänpiste nro 56 oli saavutettu. Kirjoeväsimppu oli samalla 51 suusta koukutettu elämänpisteeni Suomesta.

Hetki ennen synttäreitä

Lähdettiin jätkien kanssa kohti Könkämäenoa ja saavuimme hienon kosken rannalle. Lähdimme kahlailemaan niskalle Markuksen kanssa, Timin jäädessä pienempiä niskoja koluamaan. Emme olleet vielä pelipaikoilla kun alas jäänneellä Timillä oli harjus haavissa, 36 cm ja näin matka seuraavaan ravintoketjun vaiheeseen oli edessä.

Aloitimme Markuksen kanssa pintaperholla kalastelun ja saimme muutaman alamittaisen harjuksen

Siirryin Timin lähelle kosken keskivaiheille, astuin kivelle ja heitin pintaperhon kuohujen väliin väävään peiliin. Slurps, sinne upposi perho ja vastaiskusta sekä ensimmäisistä potkuista tiesin nyt kiinni olevan iso kala.

TIMI, tuu haaviimaan! Huudan samalla kun kala painaa ympyrää kosken kuohuissa. Timi saapuu alapuolella olevalle kivelle ja saan kalan näkyviin, esiin nousee upea harjus ja tiedän sen samantien täyttävän vaaditun 35 cm alamitan.

Kala pyörähtää pari kertaa ulos haavista ja lopulta kolmas tai neljäs yritys saattelee kalan haavinpussukkaan. Yli 43 senttinen Könkämäenon harjus, upea lajipiste ja hieno lahja joelta.

Timi kutsuu bisselle ja hivenen yli yksitoista on oluet käsissä. Totean jätkille; oltais nyt juotu vähän myöhemmin niin olis ollut synttäribisset. Äijät onnittelu kuitenkin etukäteen tarjoten samalla hienon hetken joenrannalla. Päätimme kuitenkin jatkaa kalastusta ja kohteeksi otimme nyt huomattavasti kosken niskaa ylemmät alueet joissa näkyi muutamia tuikkeja.

Pääsin perille ja kahlasin niin pitkälle kuin uskalsin. Ensimmäinen heitto, perho laskeutui pinnalle ja hävisi samantien parempiin suihin. Alkoi vastaavanlainen taistelu kuin ensimmäinen harjuksen kanssa. Nyt tilanne oli vaan kannalta edullinen, koska kalalla ei ollut kosken kuohuja tukena.

Haaviin sujahti helposti yli 40 cm mittainen harjus. Alavirran puolella Timilläkin oli kala kiinni joka osoittautui siiaksi. Timi sai kalan ylös ja jatkoin itsekin kalastusta.

Nyt heitin pintaperhon hieman pidemmälle näkyvän tuikin lähelle. Taas perho hävisi ja sain uudestaan haavita yli 40 cm harjuksen. Näistä parista kalasta riittää jätkille syötävää.

Tapettina taustalla tunturit joiden huippujen lomasta aurinko loi valosillan yläpuolen järvelle. Välillä aurinko painui pilvien taakse ilmestyen jälleen uudelleen valaisten tunturit.

Ikimuistoinen syntymäpäivän aloitushetki. Syntymäpäivä jatkui Markuksen kirjoeväsimppu jahdilla, jossa toinen nähty simppu hyväksyi syötin ja nousi lippikseni pohjalle. Onnea Markus tätäkin kautta uudesta elämänpisteestä.

Upeita ruokakaloja jatkamassa ravinketjussa eteenpäin

Synttäribileet Saanan rinteillä

Saanajärven valloittajat
Olin hieman itsekäs, kun olin sopinut etukäteen kalareissun syntymäpäiväkseni. Oppaiksi lähtivät Elias Teriö joka vetää Tornion-Muonionjoen kalastusmatkailun kehittäminen - hanke a.k.a Fishing Laplandia sekä Ville Eskonen ja heidän kavereitaan. Tavoitelajiksi retkelle olimme asettaneet raudun jota pitäisi löytyä kohtuu hyvin Saanan rinteiltä olevalta Saanajärveltä.

Nemo kulki edellä ja retkikuntamme perässä. Nousimme rinteille merkittyä polkua pitkin ylittäen useasti kristallinkirkas vetisin puron jossa näki tuon tuosta pieniä taimenia. 

Kirkas, lähes pilvetön taivat ja sitä vasten piirtyvät Saanan ylväät muodot maalasivat hetket joiden aikana hikipisarat valuivat jokaisen mukana olijan otsalle. Hikoilua ei yhtään helpottanut yli 20 asteen lämpötila.

Saavuin yksin järvelle, muun porukan jääden kuvaamaan puroa. Tervehdyksensä toi välittömästi pintova kala. Nyt ei tarvinnut arvuutella oliko kyseessä särki tai salakka, tässä järvessä lajeina on vain taimenta ja tavoitteena olevaa rautua.

Edellisillan onnistumisista innostuneena tartuin perhovapaan ja viskasin pintaperhon kohti tuikkia. Kalat uivat välittömästi pakoon eikä niitä sen jälkeen näkynyt.

Kävelin rantaa heittäen pintaperhoa kauempana näkyvien tuikkien luokse. Nyt tärppäsi ja nopeasti käsissäni oli todella upea taimen. Ikuistin tämän yksilön ja laskin kasvamaan, alamitta näissä vesissä on 50 cm ja kaikki taimenet suositellaan vapauttamaan.

Rautupaikka jossa on valinnanvaraa pyyntitekniikoista
Istuin hetken Saanajärven rannalla Nemon kanssa ja tuijotin rantaveteen. Huomasin kiven välissä jonkun tuijottavan minua. Hetken tuijotin takaisin kunnes tajusin, että kalahan se siinä. Tumma pää pilkisti kivenkolosta ja ei säikkynyt minua vaikka tutkin kalaa hieman eri kulmasta.

Valkoinen evänreuna vilahtaa, mitä hittoa totean Nemolle. Koira ei ole moksiskaan ja jatkaa leppoisaa köllöttelyä. Näissä vesissä ei saa mato-onkia, mikä nyt eteen? Tiputan pintaperhon kolon suulle, ei kiinnosta. Kastan perhon veteen ja yritän saada sitä uppoamaan, ei kiinnosta.

Vaihdan pienimmän mahdollisen microjigin jonka pakista löydän. Nyt kala jo hieman aktivoituu, mutta ei nappaa silti kiinni. PRKL, näin lähellä mutta niin kaukana on lajipiste nro 42 tälle vuodelle.

Tyhjennän reppuni sisällön mättäälle ja katson mitä välineistöä löytyy. Hah, lopulta löytyi pieni perhorasia jossa oli kuulapäänynfejä.

Rautu täydensi lajilistan huimaan 42 lajiin vuodelle 2018.
Samalla ystäväni Samppa soittaa. Vastaan ja samantien alkaa kuulumaan kaiuttimesta; Paljon onnea vaan... laitan puhelun kaiuttimelle ja jatkan välineiden säätämistä samalla. Kerron missä olen ja mitä teen. Saan onnittelulaulun lisäksi myös toivotuksen kireistä siimoista.

Perho kiinni, tiputus ja kala ylös. Lirkkirautu, lopulta kävelen rantaa ja tutkin koloja enemmänkin. Rautuja näkyy kymmeniä. Tässä vinkki rautupisteen jahtaajille, päiväretki Saanajärvelle ja lirkkimään rantakivikkoja.

Huikea loma lajijahdin osalta takana. Listalle nousi komeimpana elämänpisteeksi kirjoeväsimppu, raudun kalastin uusien tuttavuuksien seurassa. Harjus nousi Markuksen ja Timin seurassa Könkämäenosta ja oli samalla elämäni ensimmäinen pintaperholla kalastettu harjus joka oli myös uusi PB mitan ollessa 44 cm. 

Könkämäeno jätti kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Mietin tätä kalapaikkaa pitkään ja sitä mitä mieltä olen paikasta. Alue on helposti saavutettavissa, paikalla on edullista majoittua jos ei halua telttailla. Tosin majoituksen taso on mitä on. Huono puoli saavutettavuuden kanssa on ihmisten välinpitämättymyys lapin puhdasta luontoa kohtaan.

Tien varsilta löytyy roskia, telttapaikoilta ei siivota omia roskia pois ja muutenkin osalla koskilla oli "ruuhkaa" ja rauhassa kalastaminen oli vain toive ajattelua.

Kunnioitetaan luontoa, viedään sieltä mukanamme pois mitä sinne kannamme. Näin kun toimimme, pysyvät paikat kunnossa ja muut

Jokainen voi miettiä onko vaippojen, kosketuspyyhkeiden ja kertakäyttöhanskojen paikka tämä vai roskis?

Suositut tekstit