6.2.2017

Lokakuinen sampireissu Myllykosken karppilammelle

Välineet pyynnissä, tästä alkaa odotus.

Harvoin on kalareissun odottaminen tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi. Tähän odottamiseen kun lisää jatkuvasti vähenevän osallistujalistan, tulee vääjäämättä mieleen myös mahdollinen reissun peruuntuminen.

Lähtöä edeltävänä iltana Samppa soitti ja kertoi ettei hänen kaverinsa lähtenytkään ja lopulta pk-seudun määrä tippui kahteen, onneksi Kotkasta saamme reissulle vahvistukseksi Petrin. Petriin tutustui varsinaisesti vasta henkilökohtaisissa Lajikalastuksen SM-kisoissa syyskuun alkupuolella.

Vihdoin koitti lauantai aamu, Samppa saapui tunnetusti myöhässä. Lopulta kiisimme kuitenkin kohti Kotkaa rupatellen mukavia koko matkan ajan.

Kotkassa poikkesimme ruoka ja hanskaostoksilla,. Hanskat kirjaimellisesti vedettiin käteen. Aurinko paistoi kun saavuimme hiljaiselle Myllykoskelle. Kävimme sopimassa paikallisessa Kotipizzassa valmiiksi pitsatilauksen jonka hakisimme muutaman tunnin päästä.

Vihdoinkin lammella, kamat autosta ja kohti leiripaikkaa. Paikaksi valikoitui jälleen tutuksi tullut sisäkurvi. Näytin kohta kerralla Sampalle kuinka välineet viritetään ja boilie kiinnitetään rigiin. Saimme välineet pyyntiin ja Samppa lähti hakemaan Kotzonejamme. Harvoin tulee syötyä kalapaikalla lämmintä ruokaa, nyt oli kyseessä erikoisen maukas harvinaisuus.

Lopulta Petrikin saapui lammelle ja opetimme hänelle boilieiden virittämisen sekä kerroimme lyhyesti lammen säännöt kalankäsittelyssä.

Samppa avasi pelin suutarilla ja vähän tämän jälkeen siimaa vietiin kelalta oikein urakalla. Katso tekstin lopusta väsytysvideot Sampan ja Petrin sampien saannista.

Samppa avasi saalistilastot suutarilla


Pimeys laskeutui lammelle ja samalla äänetön hiljaisuus. On outoa ajatella, että lammen toisella puolella omakotitalojen ikkunoista kajastelee valo ja me istumme vastarannalla nuotion ääressä.

Yllätykseksemme Petri oli varannut meille Kotkan lihatukun kasleria jonka hän oli itse maustanut. Näiden kyytipojaksi oli meidän ostamat kanankoivet, jotka huuhdottiin viileällä bissella alas. Ilta oli täydellinen, vain kalat puuttui. Tuntui, ettei tämä kalattomuus tässä vaiheessa haitannut ketään meistä.
Petri ja elämänpiste suutari!

Lopulta Petrin kello kilahti kerran jos toisenkin. Siirryimme taisteluvalmiuteen, löysät pois ja vapa pystyyn. KALA! Olisiko siiman päässä vihdoin kauan kaivattu suutari joka olisi samalla hänelle uusi elämänpiste.

"Ei tunnu isolta" kuului vavan varresta, kala sujahti isoon haaviin ja onnittelut uudesta elämpisteestä kajahti ilmoille heti kun kala oli tullut näkyviin.

Petrin silmistä näkyi onnistumisen ilo, nyt on kokemus suutarista ja hän voi ruveta miettimään jippoja Sapokan suutareita varten. On hienoa nähdä se kipinä jonka lajikalastukseen hurahtaminen saa ihmisessä aikaiseksi.

Paatunut hauki -ja lohimies tarttuu lirkkiin ja antaa kaikkensa tavoitellessaan liejutokkoja tai kivisimppuja. Keskustelimme suutarin saamisen jälkeen vielä hetken nuotion ääressä jonka jälkeen jokainen tarkisti syöttinsä ja viritti vapansa yöksi pyyntiin.

Telttassa nukkuminen on aina oma elämysmatkailu unimaailmaan. Nyt makuualusta liukui alta pois, puunjuuri painoi selkää, Samppa kuorsasi ja piereskeli vieressä. Yritä tällaisessa tilanteessa saada unen päästä kiinni...

Ensimmäinen tunti meni asentoa etsien, lopulta sellainen löytyi ja pääsin vaipumaan uneen johon tuuditti lämmin makuupussi. Teltan suulle kengät valmiiksi, niiden viereen otsalamppu sekä takki. Kaikki oli valmiina jos yöllinen hälytyksen piippaus herättää kertoen tärpistä.

Jokainen karppia tai muita kaloja hälyttimillä kalastanut tietää kuinka hienoa on kuulla pitkä yhtäjaksoinen piipitys. Tämä tarkoittaa sitä, että siiman päässä on kala joka vetää siimaa kelalta jatkuvasti.

Nyt kävi näin; itse heräsin Sampan huutoon ja kauriin loikkamaiseen dyykkäykseen ulos teltasta. Hälyttimen huuto jatkui vielä siihen asti kun pääsin itse vavan ääreen, perässäni rantaan saapui viiimeisenä Petri.

Nappasin vavan käteen, löysät pois ja vapa pystyyn. Kiinni jäi, pimeässä kalastamisen mystisyys mahdollisesta saalislajista säilyy koko väsytyksen ajan odottaen sitä hetkeä kun kala tulee ensimmäisen kerran valokeilaan. Tunsin kuinka siima löystyi, "pääsiköhän se irti" tokaisen jätkille ja jatkan löysien pois kelausta.

Saan siiman kireälle ja tunsin voimakkaat kalan potkut vavassa. Lopulta kala alkoi väsymään ja sain hivutettua sitä kohti ammottavaa haavia, JESH! Karppi ja todella komea sellainen, puntarin mittariin tuli lukemat 8 kg ja jotain päälle, siitä maton paino pois ja jäädään silti yli kuuden kilon.
Herätyskello vailla vertaa. Upea kala ja mikä vapauttava fiilis tyhjän pyynnin jälkeen.

Upea voimakas rakenteinen kala oli reissuni pelastus, tyhjän pyytämistä klo 13-03 meinasi viedä uskon tekemiseen, mutta sitkeys palkittiin. Muutama kuva kalasta ja takaisin uimaan. Kyseinen kala on jatkossa helppo tunnistaa, sillä oli nimittäin iso haava selkäevän tyvessä. Upea onnistuminen ja onnittelut jätkiltä sen mukaiset. Nyt oli kiva kömpiä takaisin makuupussin uumeniin köllöttelemään.

Kerkesin hetken kuunnella Sampan piereskelyä kun häläri huusi jälleen. KALA! Jälleen sama ulos kömpiminen, nyt hieman rauhallisemmin kun pahimmat paineet olivat karisseet edellisen kalan mukana lammen syvyyksiin.

Ehdin hetken torkahtaa kun häläri huusi jälleen! KALA! Nyt olin nopeasti vavalla ja sain tuntuman kalaan. Kiinni on, mutta ei niin iso kuin edellinen. Voisi olla vaikka suutari. Lopulta haavin pohjalla makoili kuitenkin pieni reilu kilon karppi.

Kyllä kelpaa aloittaa uusi päivä
Kala nopeasti irti, kuvaus ja takaisin elementtiinsä. Kello läheni viittä, hetken vielä kun saisi nukuttua. Väsymys voitti ja silmäluomet painuivat kiinni, tätä edesauttoi vieressä tuhisevat kalakaverit.

Kilikali, kilikali, KALA! Nyt oli siiman päässä fisu joko Sampalla tai Petrillä. Kaikki ulos ja katsomaan mikä vavan kärki tärisi.

Kyseessä oli Sampan vapa joka oli telttamme takapuolelle sijoitettu. Kala oli kunnolla tarttunut koukkuun ja nopeasti kävi ilmi, että sampi on siiman päässä. Tutuksi tulleilla otteilla kala haaviin, koukku irti sitten valokuva ja kala takaisin.

Miettikää mikä tunnelma. Täysin hiljaista, usva täyttänyt koko puiston, täysin tyyni lammenpinta jossa kalat kävivät tuikkimassa. Vieressä loimusi tekemäni nuotio ja hiiligrillillä kypsentyi makkarat, pekoni ja kananmunat. Voiko tälläaista kalareissu aamua kokea koskaan toisten?

Edellisiin tunnelmakuviin on hienoa päättää tämä teksti ja päästää teidän nauttimaan kokoamastani reissuvideosta.



Edelliset retkeni karppilammelle voit lukea tästä.

Suositut tekstit