lauantai, marraskuu 21, 2009

Skessille demareiden ympäristöpalkinto



Perustelut palkinnon myöntämisestä:

Sosialidemokraattinen puolue luovuttaa tänään ”Vuoden virta” –palkinnon merkittävälle ympäristövaikuttajalle. Palkinnon saa tänä vuonna Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES ry.

SKES ry on perustettu vuonna 1994. Se on kaikki nämä vuodet toiminut vapaaehtoisvoimin ja on puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö. SKES on vuosien myötä tehnyt monipuolista neuvonta- ja käytännön kunnostustyötä kalakantojen elvyttämisessä. SKES on myös kannustanut erilaisia nuorisoryhmiä jalon harrastuksen pariin.

SKES ehkäpä tunnetaan parhaiten ideoimastaan ja toteuttamastaan Kalamaraton –kisasta, joka järjestetään ensi vuonna jo kymmenennen kerran. Perinteisistä kalastuskilpailuista poiketen Kalamaratonissa ei tavoitella raskainta saalispussia, vaan vuorokauden kisassa jokainen saatu kalalaji suurimmasta pienempään antaa yhden kisapisteen. Se on houkutellut kalastajia sellaistenkin kalalajien äärelle, jotka muuten jäisivät pyytämättä. Kisa edellyttää paitsi kalastustaitoja, myös luonnon monimuotoisuuden ymmärtämistä ja tuntemista. Kalamaraton on synnyttänyt aktiivipiireissä myös ”kalafongauksen”, jossa kalastajat pitävät itsellään vuosilistaa saamistaan kotoisista kalalajeista.

SKES on myös vuosittain jakanut kunniapalkinnon vuoden kalamiehelle ja vuoden kalastusoppaalle antaen näin tunnustusta erilaisesta kalastuksen eteen tehdystä työstä ja kannustanut kalastusoppaita vaativassa ammatissaan.

SKES ja erityisesti sen nuorisoporukka Taimentiimi ovat jo useiden vuosien ajan olleet itse suunnittelemassa ja toteuttamassa pienvirtavesien kunnostuksia eri puolilla Suomea. Tämä työ on toteutettu talkoovoimin sananmukaisesti käsityönä, kun isoja kivimääriä ja sorakärryllisiä on siirretty erityisesti uhanalaisten taimenkantojen elin- ja lisääntymisolojen kohentamiseksi.

SKES:n ensimmäinen ja merkittävin kummiprojekti on ollut pääkaupungissa Vantaanjoen ensimmäisen sivuhaaran Longinojan vuosittainen kunnostus aina vuosituhannen alusta asti, mutta muuallakin Suomessa tätä työtä on tehty, esimerkiksi hiljattain Mäntyharjun Outisissa. Tällä työllä SKES ja Taimentiimi ovat voineet osoittaa, että kaloille tärkeiden lisääntymisalueiden kunnostusta voidaan toteuttaa jopa vapaaehtoisvoimin ja pienin sponsorointituin.

Kesällä 2009 SKES toteutti Vantaan pienvesissä kalastoselvityksen, jonka tuloksena kaupunki sai arvokasta uutta tietoa pienvesiensä kalalajeista, joista aiemmin ei ollut olemassa ainakaan virallista tietoa. SKES teki tässä yhteydessä myös ehdotuksia tärkeimpien pienvesien kunnostamiseksi. Selvityspäivän aikana saatiin saaliiksi mm. Suomen ennätysmitat täyttänyt seipi. Toisesta kohteesta löydettiin peräti seitsemän eri kalalajia, joista aiemmissa viranomaisselvityksissä ei ollut tietoa. Näin SKES antoi erinomaista esimerkkiä siitä, että luonto on lähellä urbaaneissakin ympäristöissä, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi.

Tänä vuonna 2009 SKES osoitti myös ennakkoluulottomuutta käynnistämällä Vimpan päälle –projektin. Merivaelluksen tekevä särkikala vimpa on erinomainen ruokakala, joka on muuttunut tuntemattomaksi kalaksi monissa paikoissa sen takia, että laji on hävinnyt erilaisten nousuesteiden takia. Vimpaprojektissa nostettiin 562 kutukalaa vanhoille parhaille Vantaanjoen kutupaikoilleen ja ensimmäiset tiedot kertovat onnistuneesta kudusta Vantaanjoessa yli sadan vuoden jälkeen. Näin tulevaisuudessa voi odottaa arvokasta tietoa vimman poikasvaiheista, joka tieto Suomesta puuttuu juuri edellä mainituista syistä.

Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran puheenjohtajana on toiminut sen perustamisesta lähtien toimittaja, kirjailija Jukka Halonen. Taimentiimiä on vetänyt Juha Salonen.

Helsingin sanomissa juttua Longinojasta...


Tämän päivän 21.11.2009) Helsingin sanomissa oli juttua longinojasta, allekirjoittanutta on haastateltu jutussa. Hienoa että Longinoja on pitkästä aikaan päässyt myös HS:n sivuille ja vielä puolen sivun verran höystettynä hyvillä valokuvilla ja kartalla.

maanantai, marraskuu 09, 2009

Longinojan kunnostusta ideoidaan Malmitalolla 24.11.

Yhteistyössä HKR, Skes ja Virho kunnostus menossa. Suuret kivet saatiin läheiseltä työmaalta.

Helsingin ehkä tunnetuimman puron, Longinojan, kunnostusten jatko on parhaillaan suunnitteilla. Suomen ympäristökeskus, Helsingin kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus järjestävät Longinojan kunnostusten suunnittelusta asukasillan Malmitalon Juhlasalissa tiistaina 24.11. klo 17.30-20.00.

Illan ohjelma

17.30 Kaupunkilaisilla on mahdollisuus tutustua Longinojan kunnostuksen yleissuunnitelmaan ja keskustella asiantuntijoiden ja puroa kunnostavan kansalaisjärjestön, Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES), edustajien kanssa.

18.00 Video: Longinoja – Koillis-Helsingin vihreä sydän

18.10 Tilaisuuden avaus

Päivi Islander Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Katu- ja puisto-osasto

18.20 Kaupunkipurot osana asuinympäristöä
maisema-arkkitehti Jukka Jormola, SYKE

18.45 Longinojan kunnostuksen ja suunnittelutilanteen esittely
tutkija Auri Sarvilinna, SYKE ja suunnittelija Harri Aulaskari, Uudenmaan ympäristökeskus

19.00 Ideointia ja keskustelua Longinojan kehittämiseksi
DI Pia Rotko, SYKE

19.45 Kiitokset ja loppupuheenvuoro
tutkija Auri Sarvilinna, SYKE

sunnuntai, marraskuu 01, 2009

Kulttuuri miljöötä ja kauniita puroja




Hienon sunnuntai päivän kunniaksi päätimme lähteä vaimoni kanssa katsomaan näkyisikö Fiskarssissa kutupuuhia. Matkalla Fiskarssiin poikkesimme Ingarskilanjoen myllykoskella katsomassa olisiko sielä kaloja kutupuuhissa, eipä ollut. Muutamia soraikkoja oli kunnolla möyhitty kosken alaosassa. Yläosaan emme menneet kun talon pihassa oli auto...

Fiskassiin löytää melko helposti jos tulostaa ruukkialueen sivuilta ajo-ohjeet.

Perille saavuttuamme kävin jututtamassa Orvis Pro Shopin pitäjiä ja kyselemässä onko kutukaloja jo näkynyt tälle syksylle. Edellisvuoden kutuvideo oli kuvattu 10 päivä lokakuuta ja tänä syksynä on näkynyt vasta muutama kutukala. Pyysin ilmoittelemaan sivuillaan koska kutukaloja rupeaa kunnolla näkymään, jos sitä yrittäisi sitten uudestaan :D

Puitteet kudunseurannalle on mahtavat, kristallinkirkas vesi, selkeät paikat mistä kalat löytää ja matala vesi. Kaikki seikat jotka edesauttavat hyvien kutukuvien ottamiseen... niin ja tietysti merestä nousevat suuret taimenet.

Ruukkialueen tutkimisen jälkeen lähdettiin metsästämään Rislanputouksia, nämä Etelä-Suomen korkein putous tippuu padon jälkeen porras, portaalta 18m alaspäin. Kosken pauhu on hienoa kuuneltavaa ja se kuuluukin parkkipaikalle asti.

Aluksi menimme pienemmän toisesta lammesta laskevan kosken luokse, komea oli sekin ei tosin yhtä suuri kuin varsinainen.

Hienon kuusimetsän uumeniin on väsätty betoninen ruma pato, onneksi padon luukut on auki ja patolammikko tyhjä. Kaunis helmi kätkeytyy luonnonsuojelualueen sisään. Sammaleiset kivet ja tuuheat kuuset luovat hienot puitteet joillekin kalastaa. Alueelle nimittäin myydään lupia ja kerralla paikalle pääsee yksi kalastaja oppaan kera.



Padon yläpuolella lenteli lintunen jonka tunnistin koskikaraksi, onnistuin tästä sukeltajamestarista nappaamaan pari fotoakin... ehkä nämä jaa kuitenkin vain muistoksi.


Kosken alaosa kiinnosti ja satsasin panokset sille että sielä olisi taimenia kudulla... näin ei kuitenkaan ollut. Hienot hiekka -ja sorapatjat odottivat kutijoita tyhjillään. Olisi tämäkin aika hot paikka kuvat kutupuuhia, ehkä joskus toisten sitten.

Kilometrejä auton mittariin tuli reilut 250, hieno paikka ja voin suositella tutustumista alueeseen, muutenkin kuin fisujen bongausmielessä ;)


Kuumaa glögiä kosken rannalla...

lauantai, lokakuu 31, 2009

Kutu etenee yhtä hitaasti kuin Räikkösen Ferrari...


Longinojalla kutu on tuskin vielä alkanutkaan kun muilla paikoilla kutu on jo saattanut mennä tai on juuri käynnissä. Vuonna 2008 kutu kesti pari päivää ja oli hetkessä tulvien myötä ohi, 2005 jolloin kuvasimme Vantaanjoki dokumenttiin materiaali Soverin Karin kanssa oli parhaat äksönit 3.11.

Tänään kävimme vaimoni kanssa katsomassa paria paikkaa, näistä ensimmäisessä jopa näimme kaloja. Virtapaikan niskalla puuhaili noin 40-50cm naaras seuranaan useita kolleja, pari iltaa takaperin oli samalla paikalla ollut vähintään yksi nousukala jonka JP oli bongannut.

Tältä citypurolta otimme suunnan kohti Espoonjoen latvoja. Pirttimäessä kunnostamalla pätkällä alueet huusivat tyhjyyttä, myös alempana oli soraikot tyhjillään. Toisessa paikassa taas makoili montun pohjalla pienehkö naaras.

Vaihtelin sähköpostilla Longinojan kuulumisia tutun kanssa tähän tapaan:

Minä: Tulossa vasta, mutta uskon että kun alkaa kunnolla niin rupee vettä
roiskumaan oikein urakalla...


Vastaanottaja: Ilmoittele roiskinnasta, lähtökuopissa ollaan...

Loppuun vielä vanhalta peruskoulukaveriltani:

Tänään la 31.11. aamupäivällä Latokartanontien yläpuolisella tuoreimmalla kunnostuskohdalla sillan alla olevassa kuopassa noin 30 cm yksilö hätisteli pienempiään (2-3 kpl). Noin varttitunnin kalojen seurailu päättyi, kun kala säikähti ohikulkijaa ja pakeni ylävirtaan. Hieno huomata että kunnostettu alue kelpaa heti ensimmäisenä syksynä kaloille!



video
Noin 50cm merestä noussut naaras taimen kaivuupuuhissa...

keskiviikko, lokakuu 28, 2009

Ringring


Vaaleita läikkiä bongailemaan...

Kutuaikaan on jotenkin harvinaista että saa hetken olla rauhassa joko minun soitolta tai minä joidenkin muiden soitoilta.

Olemme koonneet aktiivisten kuduntarkkailijoiden ringin joka poikkeuksetta törmää jollain purolla jossain vaiheessa kiivainta kutuaikaa. Rinkimme laajaan skaalaan kuuluu citypuroja, Vantaanjoen koskia, sivupuroja, vesiä Karkkilasta, Vihdistä yms Uudeltamaalta.

Tietoa kuinka hienoja havaintoja on saatu ympäriinsä satelee iltaisella sähköpostiin kun päivällä töissä käynneet ja illan purojen pusikoissa rämpineet saapuvat koneen ääreen ja kunhan jaksavat omat rapsansa kirjoittaa.

Itse olen nyt ollut hieman laiskemmalla päällä, osittain johtuen siitä ettei pahemmin mitään ole näkynyt ja kuvatkin on jotain sekundaa. Onneksi jotkut jaksavat roikkua illasta toiseen purojen varsilla kertomassa kudun etenemisestä.

Hienoimpia havaintoja ovat tehneet Aatu ja Vesa, hemmojen ansiosta kahdesta ns. uudesta paikasta on löytynyt taimenia kutupuuhissa.

Longinojalla on ensimmäinen nousutaimen nähty jo kudulla, paikaksi noin 50cm naaras taimen valitsi tämän vuoden viimeisissä talkoissa kunnostetut soraikot. Toinen äärettömän yllättävä havainto tuli Helsingissä virtavalta purolta.

Kohteelta odotimme aikaisintaan tulevana vuonna kutuhavaintoja, nyt Vesa oli kuitenkin bongannut noin 40-50cm taimen naaraan kaivuupuuhista kollien ympäröimänä.

Tieto jota saamme kerättyä ympäri puroja on hyödyksi meidän bongareiden lisäksi myös viranomaisille ja muillekin.

Toivottavasti kutuhuippu osuu tulevaan viikonloppuun ja viikkoon, tämän jälkeen odottaa nimittäin matka kohti lumisia Ilomantsin maisemia.

sunnuntai, lokakuu 18, 2009

Viimehetken kunnostustalkoot


Talkooapua nuorimmasta päästä... tulevaisuus turvattu.

Aki oli innostunut pitämään vielä yhdet talkoot tälle vuodelle jonka aikana on siirretty talkoin varmaan parisataa tonnia kiviainesta eri puroihin. Talkoot pidettiin pääosin Helsingin kaupungin mailla Espoossa ja alueen alaosissa Espoon kaupungin mailla. Kiviaines oli mukavasti levitetty pitkin puron vartta ja nopeaan tahtiin kävi selville että alavirrasta lähdetään työstämään puroa veden nousun takia.

Aki jakoi porukan kahtia, itse sain yläalueen joukot johtooni. Minun lisäksi alueella touhusi työnjohtajana isäni.

Alue yllätti, kapea ja kohteeseen nähden syvä uoma laittoi hetken miettimään kuinka kunnostus olisi järkevintä toteuttaa. Puron syviä monttuja ei kuitenkaan halunnut täyttää kiviaineksella.

Virhon "mannekiinnin", Vesa Kuitusen kanssa hetken pähkäiltyä päädyimme nostamaan pohjaa tennispallon kokoisilla kivillä tulevan virtapaikan alapuolelta ja näiden kivien päälle sijoitettiin suuremmat kivet jota vasten soraikot tuli. Soraikoista tuli noin 2-4m pitkiä ja niissä sorapatjan paksuus läheni puolta metriä. Valmiiden soraikkojen päälle ja reunoille levitettiin vielä poikasille sopivia suojakiviä.


Tällä tyylillä toteutettiin suurin osa kohteen soraikoista. Kunnostualueen yläreunassa toimin konsultin roolissa kun nuorin talkoolainen Tuomas kunnosti varmoin ottein omaa nimikko soraikkoaan.


Toivotaan että puron taimenet löytyvät uudet hääpetinsa ja Tuomaksenkin soraikko joutuu kovalle koetukselle.

Siltarummun alapuoli muuttui peratusta hieman ennallistuneesta ojasta takaisin kuohuvaksi komeaksi puroksi.



Tähän on hieno lopettaa kuluneen vuoden talkootoiminta, nyt keskitytään tarkkailemaan tehtyjemme ja luonnosoraikkojen vipinää kiivaammaksi käyvien kutusessioiden aikana.

Kiitos omasta ja omien puron sekä muidenkin purojen taimenten, pieneliöiden yms öttimöttiäisten puolesta tehdystä työstä ja vuodatetuista hikipisaroista.

Kiitos!

Odottelemassa valmiina ensivuoden rupeamaa...

Kuvagalleria talkoisat

perjantai, lokakuu 16, 2009

Siltaprojekti katselmus


Tänään kävin Longinojalla keskustelemassa sillasta joka rakennetaan ladon takaa kulkemaan puron yli. Silta on yksi uusista kevyenliikenteen reitistön uusista silloista. Fin Seula Oy niminen yritys on saannut urakan tehtäväksi ja siltojen osalta paikan päällä oli Ari Valtonen.

Mukavaa oli huomata kuinka kertomani tosiasiat puron taimenista ja tekemästämme työstä kiinnosti oikeasti. Sillan rakennuskohta on siinä mielessä paha että molemmilla puolilla on jyrkät penkat, toisen penkan päältä löytyy lato, toisen sisältä suuri viemäriputki.

Tämän kohdan silta toteutetaan toisella tavalla kuin muut. Sillan perustat kaivetaan noin 1,5m puron pohjan alapuolelle jonne haudataan perustana toimiva anturalaatta. Laatan päälle rakennetaan sitten molempien puolien kivimuurit ja itse silta. Kerroin rakentajan edustajalle kuinka tärkeää on käyttää luonnonkiviainesta murskeen sijaan ja hän lupasikin selvittää asiaa tilaajan eli Helsingin kaupungin kanssa.

Siltojen luota purot tullaan laittamaan talkootyönä kuntoon yhdessä Helsingin kaupungin kanssa.

Uusi raitti tulee varmasti lisäämään puron varrella liikkuvien ihmisten määrää ja puro tulee alueen käyttäjien esille todella hienolla tavalla...