Kalastusoppaan opissa - Syksyinen hauenkalastus

Moni olettaa, että kalastusoppaan kyytiin nouseminen antaa aina ennätyskaloja tai muita upeita saaliita. Totuus kuitenkin on, että vaikka opas tekisi kaikki jipponsa, keli olisi paras mahdollinen, ilmanpaine ja vedenkorkeus täydellisiä voit silti heittää munat pataan. Kalat kun tekevät aina sen viimeisen päätöksen.

Nautitaan yhteisistä hetkistä ja kuunnellaan tarinoita ennätyskaloista tai niistä karvaimmista karkuutuksia vuosien varsilta. Joskus sen onnen on käännyttävä ja itsekin pääsen sen suurhauen taistelun kokemaan.

Edellisellä reissulla huhtikuun lopulla kalastusopas Jani Ollikaisen kyydissä oli vaikea, yksi suuri hauki nähtiin, mutta kyseinen yksilö ei ensimmäisen tärpin jälkeen toista mahdollisuutta tarjonnut. Minä kämmäsin tämän ennätyskalan saannin. Lue hauen kevätkalastusvinkit tästä.

Lokakuun alussa oli "viileän" veden hauenkalastusreissu edessä. Edellisen viikon reissulla Kaarinassa Daiwan myyntiedustaja Joonan kanssa, vedenlämmöt pyörivät vielä +-16 asteen tienoilla. Toiveissa oli, että nyt vedet olisivat useamman asteen viileämpiä.

Lähdin viideltä ajelemaan kohti Merimaskun Merimakasiinia, kiirettä ei ollut, koska Jani olisi lähtövalmis vasta kahdeksalta.

Kiersin Lemun kautta ja matkan edetessä näin pari kertaa Ritaripuisto nähtävyyskyltin. Päätin piipahtaa puistossa uteliaisuuttani, aikaa kun oli.

Puistoon päästyäni ja infokyltin lukiessani, ymmärsin tulleeni Mannerheim-ristin ritareiden kunniaksi tehtyyn puistoon. Jokainen ritarin nimi on kaiverrettu kivisen kuution päälle, vaikuttava muistomerkki kuten Talvisodan monumentti, jonka keskellä Avara syli taideteoksen 105 tuulikelloa kuvaavat jokainen yhtä sodan päivää.

"Ritaripuisto tekee kunniaa Mannerheim-ristin ritareille, mutta samalla se on myös arvostuksen osoitus koko veteraanisukupolvelle, heidän saavutuksilleen sekä sille ajalle ja hengelle, jota he edustavat."

Tutkin opastaulua ja katsoin sukunimiä, löysin tutun sukunimen Salosen. Ritarin etunimi on Aarne ja hän on ritari numero 177. Minua on aina kiinnostanut sotahistoria ja päätän autoon päästyäni googlettaa lisätietoa sukunimikaimasta.

Kiitos ja kunnia heidän teoilleen.

Salosen rohkeus vain 21-vuotiaana tuli hakutuloksissa esille, kun luin kuinka hän tuhosi Hiisjärven taistelussa useamman puolustuslinjan läpi murtautuneen vihollisen panssarivaunun. Mietin hakutuloksen lukemisen jälkeen hetken mitä tein itse hänen ikäisenä. Tutustu hänen tarinaan tästä.

”Yrittäessään sitten kivääri kädessä lähestyä vaunua, haavoittui hän vaunun alle suojautuneen vihollisen luodista vaikeasti käteen, jonka jälkeen hänen oli pakko luopua taistelusta.”

Erittäin mielenkiintoinen pysähdys, Mannerheimin-ristin ritareihin voi tutustua heidät esittelevällä sivustolla.

Syyshauenkalastus - Opetellaan paikkoja ja tekniikoita

Kalastusveneiden aatelia, Buster XXL + 150 HP Yamaha

Loppumatka meni leppoisasti Radio Suomipopin Aamulypsyä kuunnellen. Hieman ennen kasia olin rannassa, purin autosta kamoja, kun näin sivu silmallä Janin lähtevän koiraa ulkoiluttamaan. Laitoin välineet valmiiksi ja kannoin ne laiturille tutuksi tulleen Buster XXL:län kohdalle.

Jani saapui hetkeä myöhemmin ja laittoi veneen lähtökuntoon.

”Mistä aloitetaan, mennäänkö sinne, minne viimeksi lopetimme vai toiseen suuntaan missä on myös taukopaikka, kysyi Jani?”

Lähdetään katsomaan olisiko keväällä havaittu iso mammahauki kulmilla, vastasin Janille. Muistoissani palaan ison kalan jättäneihin pyörteisiin tynkäkaislikon keskellä. 

Kevätvinkin mörkömamman pyörähdys kaislikko

Saavuimme lahden edustalle ja muistin, kuinka nyt ruovikon valtaama lahdenpohjukka oli pitkälle vain tynkäkaislaa, jonka rantamatalassa hauet olivat kutupuuhissa. Nyt ruovikko kasvoi pitkälle lahdelle ja sen edestä löytyi etsimäämme vitaikkoa. Lue vinkit hauen pyynti keväällä merellä.

”Nyt kannattaa kalastaa spinnerbaitillä, joka kulkee tuosta vitaikosta läpi jäämättä kiinni.” 

Näin vastasi Jani, kun kysyin, millä välineillä lähdemme liikenteeseen. Ensimmäisten heittojen aikana sain päivän ensimmäinen hauen. Tämän jälkeen oli hiljaista, todella hiljaista. Vaikka kiersimme ottipaikkoja ja Jani kalasti Svartzonkerin shatterbaitillä ja minä eri värisillä sekä kokoisilla shadeilla syvää ja matalaa reunaa sekä vitaikkoa ei haukia näkynyt. 

Oli aika tehdä pidempi siirtymä Ruohokarille ja mennä grillaamaan.

Ruohokari on Kultaranta Resortin ylläpitämä upea saari vain muutaman kilometrin päässä Naantalin kylpylästä ja keskustasta. Laiturilla seistessä pystyin ihailla itäisessä horisontissa näkyvää Naantalin kaupunkia. 

Upea hirsihuvila seisoo kallion laella ja pirttipöydän äärestä ikkunoista avautuu aava meri kohti Naantalinaukkoa. 

Näkymä mökin yläterassilta kohti Naantalinaukkoa

Näin sieluni silmin itseni istumassa pöydän ääressä katsomassa pimeyteen juuri saunoneena ja virkistäytyneenä päivän kalareissusta. Täällä kelpaisi oman työporukan kanssa miettiä tulevia kampanjoita ja työkuvioita, vaikka tyky-kalareissun lomassa. 

Fiilistelyni keskeytyy, kun Jani kutsuu kodalle grillaamaan ja juomaan perinteiset nokipannukahvit. Hetken jaloittelu ja hengähtäminen veneessä olemisen välissä tekee todella hyvää koko kropalle, ja mikään ei voita kunnon grillimakkaraa sekä nokipannukahveja eväänä.

Oppimatkalla syyshauenkalastuksen saloihin

Maittavan lounaan jälkeen, lähdimme jälleen haukijahtiin. Nyt oli vuorossa 2–6 m syvän kaislanreunan edustan kalastaminen. Saaren kärjessä olevan vanhan hongan latvassa merikotka katsoi tarkkana touhujamme. 

”Jossain täällä makaa pohjassa Peltsin avokelasetti. Tuosta pienestä kolosta nousi asiakkaalle yhdellä reissulla kerhokala.”

Juuri nämä eri tarinat, antavat paljon lisäarvoa retkelle, vaikka sitä ennätyskalaa ei nousisikaan veneeseen tai vetäisit munat pataan päivän päätteeksi. 

Jani oli päättänyt antaa päivän ajaksi mahdollisuuden Svartzonkerin shatterbaitille ja nyt viehettä tukistettiin ensimmäisen kerran. Pieni hauki nousi veneeseen, hauen mahassa oli sarkamatoosi kasvain. 

Moottorin käynnistyminen sai hongan latvassa istuneen kotkan levittämään siipensä, ja ylväästi kaartamaan veneen viereemme. Ihmettelimme hetken toisiamme, kunnes kurssimme erkani. Kotka lensi saaren uumeniin, jonka eteen siirryimme kalastamaan.

Kalastusoppaan tarinoita on kiva kuunnella, tuolta nousi asiakkaalle kerhokala.

Päivän kalapaikoista oppineena, huomasin että jälleen ruovikko oli rikkinäinen ja siinä oli ”taskuja” ja aukkoja, sekä sitä niin kutsuttua ”huonosti sheivattua” reunaa. Tämä oli reissun paras oppi.

Entä ne muut opit syyshauen kalastamiseen merellä? Niistä voit lukea tekemästäni kalastusvinkistä Happyangler.fi verkkokaupasta klikkaamalla tästä. [Tulossa]

Olit miten hyvä kalastaja tahansa, lopulta kalat tekevät päätöksen ottaako vieheeseen vai ei. Vaikka saalis jäi nyt saamatta, elää muistot reissusta ja ne opit, joita lähdin hakemaan mukanani koko loppuelämäni pituisella oppimatkalla hauenkalastuksen saloihin.

Opettavainen ja hauska päivä, kiitos Jani.

Seuraavalle reissulle lupasin pyytää kalaonnea ja napata mukaan nipun banaaneja, jos tämä murtaisi Merimaskun merialueen kalajumalien huumorintajun ja saisin edes säälistä kokea hieman parempaa hauenkalastusta, kylmä reissu luvassa, koska tämä tapahtuu vasta marraskuussa.