Lajikalastuksen SM-kilpailut on ollut perinteinen kisakauden päätös vuodelle. Paikka on vaihtunut lähes vuosittain ja myös kisa-alue samalla. Tänä vuonna kilpailu kokee suurimman mullistuksen, kun alueeksi tulee Helsingin Kalamaraton -kilpailualue ja kulkea saa vain julkisilla, pyörillä tai sähköskooteilla jne. Auton käyttäminen oli kielletty muuten kuin Mustikkamaa – Kulosaaren metroaseman välin siirtymään.
Valitse ennen kuin luet eteenpäin, haluatko nähdä ensiksi videon vai lukea tekstin?. Video löytyy tästä alapuolelta ja teksti jatkuu videon alapuolelta.
Kilpailu starttasi kello yhdeksän ja lähdimme Laurin kanssa autolla siirtymään kohti metroasemaa. Samaan suuntaan tulivat myös Roope, Justus, Mikko ja lopulta myös yhden lajin Honkaluodon sillalta pilkkinyt Miika. Vuosaari oli kaikkien ensimmäinen etappi ja selvästi viime vuoden kilpailussa löydetyt kalalajit -ja paikat olivat muistissa.
Ensimmäisen päätöksen aika, itään vai länteen? |
Vieheet pohjassa Lauri on noviisit lajikalastuksen saralla ja ajattelin tarjota hänelle mahdollisuuden oppia lajia seurassani kisan aikana. Tavoite oli pitää hauskaa ja kalastaa monipuolisesta ympäri stadia lajeja yrittäen. Kilpailuaika 8 tuntia asetti omat haasteensa ja suunnitelmat piti tehdä tarkasti, vai pitikö?
Laurin ja minun kisaani tuli pieni twist, kun viikolla keksin, että teen kahden vaihtoehdon kysymyksiä, joiden mukaan kisamme pääosin tulisi etenemään.
Ensimmäinen kysymys Laurille oli; itään vai länteen?
Heitin Laurille tämän idean kisaviikolla, mitä jos teemme sinulle kilpailusta pelin? Tee sinä päätökset niin minä opetan ja ohjeistan miten, mitä ja mistä kaloja yritämme.
Vaikka Laurilla päätösvalta oli jokaisen päätöksen takana jo suunnitelma valmiina. Ennen kun pyysin Lauria mukaan kisaan olin tehnyt vihkoon kisataktiikoita joista toinen oli länsi painotteinen ja toinen itä painotteinen, myös näiden yhdistelmää oli mietitty.
Itään, Vuosaari here we come! Roope löysi itsensä eri osasta metrovaunua kuin me muut ja huusinkin hänelle:
”Roope, älä oo tuollainen, tuu tänne!”
Tämä sai jengin naurahtamaan ja kanssa matkustajat ihmettelemään mikä kumma joukkio on metroon noussut pyörien, haavien ja sähköskoottien kanssa. Koko jengi jäi pois päätepysäkillä ja hajaantui kukin, minnekin. Meidän tavoitteenamme oli hikoilla mahdollisimman vähän ja käyttää vain julkisia kulkuneuvoja sekä kaupunkipyöriä hyödyksi.
Me hyppäsimme Laurin kanssa jokerilinjan bussiin nro 560 jolla pääsimme näppärästi Kangaslammelle. Kangaslammella paikallinen puistoblues bändi valmisteli päivän esitystä nauttimalla backstagen antimista.
Ongelle mennessä oli paikallinen kalastaja myös onkimassa ruutanoita ruoaksi. Tämä Vuosaarelaisten suosima onkikohde pitää sisällään ruutanoiden lisäksi myös sinne laittomasti istutettuja kultakaloja.
Lajit nro 1, ruutana Vuosaari Kangaslampi |
Hetken ongittuamme sain ruutanan ja oli Laurin vuoro onkia. Ensimmäinen kala nousi, mutta tippui veteen liian voimakkaan vastaiskun takia. Tästä viisastuneena seuraava ruutana nousikin kameran tallentaessa ensimmäiseksi lajipisteeksi.
Ruutanat plakkarissa, takaisin kohti Columbuksen kauppakeskusta ja liityntäpysäkkiä. 10 minuutin odottelu ja jälleen 560 saapui ja nousimme kyytiin. Columbuksesta oli tarkoitus jatkaa matkaa kaupunkipyörillä eteenpäin, mutta yllätykseksemme molempien kauppakeskuksessa olevien asemien pyörät olivat maailmalla.
Onni onnettomuudessa, bussi nro 96 joka vaihtui numeroon 90 lähtiessä kulki Aurinkolahden kautta ja pääsimme sen kyydissä kohti seuraavia kalapaikkoja. Jälleen hikoilematta.
Kolmipiikki oli yksi laji, jonka kävimme Laurin kanssa perjantaina etsimässä ja sen saimmekin samasta kohdasta kuin perjantaina.
Yksi vai kaksi?
Kymmenpiikistä oli suuntimatiedot Mikon treenien perusteella, mutta ei täysin tarkkaa kohtaa. Lauri otti ongen, minä lirkin.
Vain minuutin onkimisen jälkeen Lauri nappasi kymmenpiikin ja ohjeistin hänen menemään ensimmäisen putouksen alapuolelle onkimaan muita lajeja.
Laji nro 2, kolmipiikki Vuosaari Aurinkolahti |
Itse taistelin piikkarin kanssa kymmenen minuuttia, mutta onneksi pelastavana enkelinä Mikko saapui paikalle. Mikko nappasi kymmenpiikin ja sain lainata nopeasti hänen välineitä, ensimmäinen tärppi ja minullekin piikkari nousi listalle. Kolme lajia listalla oli aika siirtyä tokkojahtiin.
Roope onki samassa kohdassa saaden mustatokkoja, mutta kadoksissa oleva mustatäplätokko karttoi hänen onkea. Lieneekö pahaonni seurannut saapumistani, koska Roopella loppui syönti ja minä sain tavoitteena olleen mustatokon nopeasti ongittua.
Mustatokko nousi tutulta spotilta |
Lauri tuli viereen ongelle ja sai ahvenen, itse siirryin lirkkimään kallioniemeen. Niemen reunasta löytyi liejutokko ja muita lajeja ei pahemmin näkynyt kovan tuulen takia. Lauri tuli paikalle ja päätimme yhdessä, että lähdetään opettelemaan lirkintää tuulensuojaiselle rannalle ja oli aika hypätä kaupunkipyörien kyytiin.
Vuoden takainen kävely aurinkolahden rantabulevardia pitkin tuli mieleen, kun kiisimme Alepa pyörillä ihmisjoukkojen väleistä puikkelehtien. Pyörien vuokraus maksaa vain 1 € / ylimenevä 30 min aikajakso, joita saa käyttää rajattomasti 5 € päivä hintaan.
Hien valuessa otsalta saavuimme rannalle. Lauri nappasi lirkin vapalaukustani ja itse siirryin vasemmalle, Lauri oikealle lirkkimään. Tavoitteena oli saada Laurille mustatokko ja itselleni mutu sekä mahdollinen mustatäplätokko.
Lauri ja lirkkineitsyyden menetys |
Mustatokko karttoi Laurin syötit, mutta uudeksi elämänpisteeksi nousi liejutokko. Upea kalalaji, joka on Suomen lajeista pienin pyydettävä ja myös pienin tokkomme. Tutustu tokkolajeihimme tästä. Hiki valui, kun Meri-Rastilantien ylämäki vaan jatkui ja jatkui. Lopulta löysimme pyöräaseman ja saimme nollattua laskutuksen. Uudet pyörät alle ja kohti Vartiokylänlahden särkikalaspottia.
Tällä spotilla halusin opettaa Laurille, miten kalastaja voi itse säädellä mahdollisia saalislajeja. Tavoitteena oli saada lahna, pasuri, särki, salakka sekä ahven.
Turvallisuus ennen kaikkea, siksi kypärä! |
Kova tuuli ja korkealla oleva merivesi hieman vaikeutti opetusta, mutta nopeasti kävi ilmi kuinka aamulla heitetylle mäskille oli kalat saapuneet. Pasuri toisensa jälkeen nousi ongella ja sain vielä salakan kuten tavoite oli, vapautin onkikiven ja päästin Laurin onkimaan pasuripisteen. Itse siirryin rannalle ja viritin feeder-pohjaongen. Lue lisää pohjaongintatekniikoista.
Lauri, tämä feeder-tekniikka on tehokas lahnalle, katsopa tätä. Tähän koriin laitetaan mäskiä ja tämä heitetään tuonne pyyntiin.
Hetken pyynnin jälkeen mäskiä lisätään ja heitetään uudestaan. Nyt en ehtinyt tätä toista heittoa tehdä, kun vavan kärki nykäisi. Kala oli voimakas, ei siis ihan pienimmästä päästä.
Lahna!
Kuten kerroin voi syötillä ja tekniikalla säädellä lajistoa mitä pyytää.
Nyt yritän särkeä mäskiltä, vaihdoin syötiksi pohjaonkeen maissin.
Ensimmäinen heitto, ensimmäinen kala ja tavoite oli täynnä. Tässä välissä Laurikin sai pasurin, särjen sekä salakan.
Lahnalle kelpasi kastemato |
Istuessamme metrossa suunnittelimme miten viimeiset kaksi tuntia käytämme. Liikkuisimmeko yhdessä vai eroaisiko hetkeksi tiemme, että Lauri saisi siirrettyä auton Mustikkamaalle nopeaa kotiin lähtöä varten. Päädyimme jälkimmäiseen.
Lopulta kilpailuvietti kasvoi ja halusin yrittää parantaa sijoitustani. Tieto potentiaalisista sorvista Kulosaaresta sai polkemaan minut sinne ja Lauri siirtyi autolla Honkaluotoon ongelle.
Nopeasti tulikin viesti hänen saamasta mustatäplätokosta. Itse sain vain särkiä ja ahvenia sekä yhden pasurin. Kun poljin kaupunkipyörällä kohti Mustikkamaan pyöräasemaa, hiki valui. Viimeiset mehut jaloista lähti, kun kävelin kohti Honkista.
Kuitenkin jaksoin ottaa mormuskavavan käteeni ja yrittää täplistä vielä kerran. Se kannatti, toukkia tukistettiin ja vastaiskun mukana täplis nousi lajipisteeksi nro 12.
Tässä minun listani (12 lajia), suluissa Laurin (9 lajia) nimi, jos hän sai myös lajin.
- ruutana (Lauri /elämänpiste)
- kolmipiikki (Lauri/elämänpiste)
- kymmenpiikki (Lauri/elämänpiste)
- mustatokko
- liejutokko (Lauri/elämänpiste)
- mutu
- pasuri (Lauri/elämänpiste)
- salakka (Lauri/elämänpiste)
- lahna
- särki (Lauri)
- ahven (Lauri)
- mustatäplätokko (Lauri/elämänpiste)
Vedettiin kisa yhteen ja toivotin pitkämatkalaiselle turvallista kotimatkaa. Katso video niin näet miltä kilpailu näytti ja kuulosti. Hauskaa oli ja toivottavasti se välittyy myös videolta.
Kilpailun jälkimainingeissa voin todeta, että itse pidin tästä kisaformaatista. Iso alue, vähän aikaa, joka pisti suunnittelemaan taktiikan mitä, milloin ja mistä kävisi pyytämässä.
Kokonaisuudessaan voittotuloksen 17 lajia olisi pystynyt tekemään pääosin julkisilla, mutta yhdistämällä tuloksen tekoon oma tai kaupunkipyörä sekä metron tehokas käyttö olisi aikaa jäänyt vielä lisälajien pyytämiseen.
Esitän toiveen kisajärjestäjille, jos jatkossa kilpailua alue vaihdetaan, pidettäisiin liikkumis-säännöt samoina eli julkisia, pyöriä ja skootteja saisi käyttää liikkumiseen. Kilpailukeskus voisi olla silti Honkaluodossa.
Lauriin on nyt lajikalastuskipinä istutettu, joten ehkä me näemme hänet toukokuussa 2023 Helsingin Kalamaratonin lähtöviivalla oman Kalamaraton joukkueen kanssa?
Kilpailujohtaja Olli Varhimo, Ville Ikonen (3), Miikka kovanen (1), Justus Kamppinen (2) ja Skes ry varapuheenjohtaja Markus Ratinen |
Entäs se kisa. Voittajista ei jäänyt epäselvää, harjoittelu, tieto sekä taito omassa luokassaan yhdistettynä toteutukseen toi ansaitun voiton Lesnan Naputtajien kolmikolle.
Alla muiden kilpailijoiden postauksia somesta napattuna.
0 Kommentit