SUURKALA: Piikkimonni - Siirtoistutettu viiksivallu

Piikkimonni (Ameiurus nebulosus) tuotiin 1920-luvulla Suomeen, ja niitä istutettiin aluksi Espoon Tuohilampeen ja erääseen Siuntion pikkujärveen. Tämän istutuksen jälkimainingeista fongarit nauttivat nyt. Kanta nimittäin kasvoi hyvin ja monneja istutettiin useisiin järviin ja lampiin. 

Piikkimonneja löytyy myös Kalamaraton kaupungeista. Helsingistä Tullisaaren puiston lammesta, Kotkasta Katariinan puistosta ja Turusta lentokentän viereisestä lammesta.  

Ahven pääsi säikäyttämään monninonginnan aikana.

Muistan kuin eilisen sen hetken, kun ensimmäisen kerran astuimme Kotkan Kalamaratonin treeneissä Katariinan puiston ylimmän lammen sillalla. Huhupuheissa olimme kuulleet, että puiston kymmenpiikkien ja mutujen lisäksi lammessa eläisi myös piikkimonneja. Monni oli löydettävä nimittäin ilman sitä ei kisan kärkeen olisi asiaa.

Istuimme penkille ja katsoimme kun ongen kohot lilluivat sillan vieressä. Keskustelumme keskeytti ensimmäinen kohon liike. Timin onkea vietiin, vastaisku ja kalan potkut näkyivät vavan kärjen nykiessä. 

Kun kala nousi pintaan, oli pettymys aikamoinen. Ahven, eikä mikään pieni sellainen vaan reilusti +500 g pannukarkea. 

Jos näitä olisi punninnut, olisi monnipojo tullut jo vuonna 2016.

Tämän tapahtuman jälkeen oli hetki hiljaista, kunnes minun kohoni liikahti. Tasaisen varmasti koho liikkui ja kuten monnilla on tärpissä tapana ihan yhtäkkiä, koho häviää kohti pohjaa. Vastaiskuksi riitti vavan nosto ja siiman kiristys, kala oli kiinni ja pysyi. Nostan kalaa ylöspäin ja huomaan kuinka valtava piikkimonni ui pinnan tuntumassa. Varovasti kala laiturille ja sormet kalan suuhun. Tavoite onnistui, monnipaikka oli löytynyt.

Kun listasin ei punnittuja 100 % varmoja suurkaloja oli tämä monni yksi niistä, toinen tuli itse kisassa, joka taisi olla joka suurempi. 

Mutta ei sitä jossittelemalla suurkaloja saa, se vaatii kalastusta ja lisää kalastusta. 

ensimmäiset monnireissut suuntautuivat juuri näiden Kalamaraton muistojen perään Kotkaan. Ensiksi päivällä pohjaongella yrittää vimpaa, turpaa tai seipiä ja sen jälkeen siirtyy monniongelle. Näin tehtiin vimpareissulla ja kahdella jälkimmäisellä turpareissulla.

Suurin monni, jonka saimme parilla reissulla, oli minun 186 g joka jäi harmittavasti vain 14 g suurkalarajasta, muut olivat pieniä 50-150 g. 

Ennätysreissu - Tuuri kohdalla

Isänsä Timin jalanjalkiä seuraava Ahti ja ensimmäinen suurkala. 

Timi ja Ahti tuli meitä vastaan autolle. Polku halki märän metsän pienen sateen säestämänä ei montaa hetkää kestänyt. Leiri oli jo pystyssä, onget lepäsivät telineissä ja odottivat pohjassa mahdollisesti lymyävien monnien nappaamista. 

Onea Ahti.

Eikä meidän saapumisemme jälkeen mennyt kuin hetki ensimmäisen suurkalamonnin ylös saamiseen. Monnipiste oli Timille yhdeksäs suurkala. Suurkalan juhlinnan lomassa Markus antoi synttärilahjansa Ahdille. Purkillinen Pokemon kortteja sai nuoren Kalamiehen keskittymään hetkeksi niihin ongen tarkkailun sijaan.

Ahdin onki oli lumpeikossa ja kun Timi sanoi, että voimme käyttää hänen onkiaan nostin ongen pois. Pieni ahven oli napannut matoon ja vetäissyt sen nieluun asti. Irrotin kalan, vaihdoin madon ja heitin veteen. 

Kohon asetettua hieman kallelleen sukelsi se, vastaiskusta tunsin suuren kalan potkut. Lopulta kun Timi heilautti kalan haaviin, tiesin että nyt on suurkala plakkarissa. Piikkimonni oli minun kuudes suurkalani.

Timi taisi ensimmäisenä kommentoida, että nyt voi rikkoutua jopa Suomen ennätys, joka on Kotkan Kalamaratonissa tutuksi tulleen Vesan nimissä oleva 333 grammaa. Timin vaaka antoi lukemaksi 340 g.

Ahti sai myös suurkalan ja viimeisenä illan hämärtyessä pykälää pimeämmäksi myös Markus. 

4/4, eli jokaiselle, joka yritti myös sai sen. Outoa oli, että syöntipiikki osui lyhyelle ajalle auringonlaskun aikaan tämän jälkeen hiljeni täysin. 

Aiheutimme hieman hilpeyttä "ostoksillamme".

Matkalla ajoimme paikalliselle ABC-liikennemyymälälle ja punnitsimme kalan hedelmävaa-alla. Painoa 335 g, eli juuri sen verran että ennätyskala olisi mahdollinen. Minun ennätysmonnini matka jatkuu kohti ennätyskalalautakuntaa ja kolme muuta pääsee Anne Jouhtisen hellään huomaan. 

Kolme reissua, kaksi kalaa ja tällainen osui toiseksi yksilöksi.

Google Sheetistä kun katsoo vaati piikkimonnin saaminen vain kolme reissua ja kaksi kalaa.

Suurkalani

1. Ruutana 1,380 kg
2. Pasuri 0,713 kg
3. Vimpa 0,4194 kg
4. Sorva 0,614 kg
5. Kuha 6,680 kg
6. Piikkimonni 0,335 kg

Piikkimonnin suurkalaraja 200 g, katso tästä ilmoitetut suurkalamonnit.