Uusi kymmenluku

Kampelat jotka eivät ole kaivaituneet hiekkaan on helppo havaita.

Tavoitteenani ei ollut tänä vuonna yrittää pyydystää 40 eri kalalajia. Vuosi on mennyt huimaa tahtia ja reiluun kymmeneen kuukauteen on mahtunut kolme Kalamaratonia sekä lukuisia muita kalareissuja. Näiden reissujen aikana lajilista on kuitenkin karttunut hiljalleen kohti maagisena pidettyä rajaa.

Tavoitteeni olen asettanut tulevaisuuteen. Olisi hienoa jos listan saisi täyteen ilman kirjolohta ja itselle rakasta taimenta. Säännöt joilla pisteeni olen laskenut on Kalamaratonissa hyväksi todetut; alamittaisia ei lasketa eikä muualta kuin suusta pyydetyt.

Edellisellä Myllykosken sampireissulla olimme sopineet että Hankoon pitää lähteä kampelajahtiin. Katsoin ilmatieteenlaitokselta, että maanantaille 13.10. oli tuuliennuste hyvä. Vain 3m/s lounaistuulta joka oli optimisuunta kampelarannalle.

Matka sujui leppoisasti Timin kanssa kalastuksesta ja lajipistejahdista rupatellessa. Olimme päättäneet, että Tammisaaresta napataan kahvit matkaan ja jatketaan ajoa kohti auringonlaskua. En keskittynyt ajonopeuteen vaan ajoin hivenen yli 70km/h, sillä hetkellä salamavalo välähti ja tiesin ajaneeni ylisuureen selfiekeppiin kuvattavaksi. Onneksi nopeusmittari näytti vain tuon hieman yli 70, toivottavasti ei tullut hirveän kallis selfie.

Saavuimme rannalle hieman kahdeksan jälkeen. Aurinko oli painunut horisontin taakse ja pilvetön tähtitaivas heijastui meren aalloilla. Aallot olivat minimaaliset, edessämme oli optimaalisesti huima lirkkimis ilta. Timi totesi; Nyt se on Juha susta kiinni. En malttanut istua, oli pakko mennä veteen kahlaamaan. Hieno vaalea hiekka oli samanlaista kuin Padvan niemellä mistä olemme käyneet lirkkimässä piikkikampelapisteet viimeiset pari vuotta.

Pääsin rantaa eteenpäin noin 10m kun näin ensimmäisen kampelan. Kala oli koko kauneudessaan hiekan päällä ja sen äärimuodot erottuivat tarkasti. Punaisia täpliä ja muutenkin ympäröivää aluetta tummempi läikkä erottui helposti.

Laskin kärpäsentoukalla varustetun koukun kalan eteen ja heiluttelin sitä suun edessä. Kalan silmät kääntyilivät ja tutkivat syöttiä välittämättä siitä sen enempää. Timi oli myös kahlaamassa hivenen edempänä ja hihkaisi löytämästään kampelasta.

Jätin oman löytöni rauhaan ja kahlasin Timin luokse. Tämä yksilö oli vain murto-osa siitä koosta mitä edellinen oli ollut. Timi antoi valmiiksi viritetyn lirkin missä oli 32 koon koukku. Tiputin pienen kärpäsentoukan palasella syötitetyn koukun kalan eteen ja se kelpasi välittömästi. Nostovaiheessa kala kuitenkin irtosi ja jatkoi matkaa.

Onko tämä taas tätä? Mieleen kantautui piikkikampela keikka Padvaan. Tuolloin kolme tuntia meni aktiivisen piikkikampelan löytämiseen. Jatkamme kahlailua ja löydän jälleen yhden kampelan. Tämä yksilö on myös kokonaisuudessaan pohjan päällä.

Tämän kalan pyytämiseen kokeilin kokonaista matoa jonka laskin kalan suun eteen. Mato pyöri koukussa ja vaikka syötti näytti houkuttelevalta, ei kala tehnyt elettäkään sen nappaamiseksi.
Kuudennen passiivisen kampelan kohdalla päätin lähteä rantaan hengähtämään. Matkalla tutkin pohjaa ja löysin kampelan joka oli pohjaan muodostuneiden dyynien päällä niin, että pää oli selvästi ilmassa.

Tiputin toukan kalan eteen ja syötti hävisi välittömästi parempiin suihin. NYT vastaisku, kala oli tarttunut kiinni ja nostin sen ylös vedestä. Olin onnistunut, halusin uudesta elämänpisteestä kuvat ja painoin kalan rintaani vasten ettei se vaan tippuisi. Pääsin rannalle kala sylissä ja innostuin pomppimaan onnistuneen suorituksen johdosta.

Tunne onnistumisesta valtasi mielen kun tiesin olin onnistuneeni etäisenä pidetyssä tavoitteessani. Timi kahlasi rannalle ja onnittelu uudesta elämänpisteesta ja ennenkaikkea 40 lajipisteestä. Itse sain pari viikkoa takaperin onnitella Timiä karpin saannista joka oli hänen 40 lajipiste tälle vuodelle.

Timi ikuisti salamanvalon välkkyessä onnellisen rajapyykin ylittäjän elämänpisteensä kanssa.

Kampela oli elämänpiste nro 2 minulle tälle vuodelle. Tulomatkalla keskustelimme elämänpisteistämme jotka olemme saaneet samalla reissulla. Päädyimme, että ainoita lajeja oli härkäsimppu ja piikkikampela.

Kalareissu jolla jompikumpi on saanut elämänpisteen, oli lajilistassa ainakin siperiansampi ja toutain.

Vajaa kolme kuukautta vuotta jäljellä... Mikä laji seuraavaksi :D

40 lajia ja uusi elämänpiste!!!

Katso video kuinka kampelan voi löytää...