Tuuria karppilammella

Esihistoriallista kauneutta. Kuva: Pekka Tuuri | Vedenalainen Suomi

Miltä kuulostaisi kalareissu jolle mukaan lähtisi legendaarinen Jari Tuiskinen sekä palkittu luontokuvaaja Pekka Tuuri? Minulle ja Timille tuli tällaiseen mahdollisuus…

Me ja Legenda.

Saavuimme Myllykosken karppilammelle lauantaina puolenpäivän aikaan. Huomasimme harmiksemme (onneksemme), että lammella oli juuri alkamassa onkikilpailut. Päätimme käydä jututtamassa kisaajia ja samalla kysyä minne voisimme oman leirimme perustaa?

Vapaita paikkoja löytyi uimamontun päästä ja sinne suunnistimme romuinemme. Välineitä virittäessä paikalle saapui elävä legenda nimittäin Jari ”Jarin kanssa kalassa” Tuiskunen.

Näytin hänelle kuinka karppirigit viritetään ja laitoin välineet pyyntiin. Syöteiksi valikoitui maisseja, matoja ja boilie. Tarkoitus oli kalastaa tässä kohdassa kilpailun päättymiseen asti ja siirtyä sen jälkeen parhaille sampipaikoille eli kohtaan jossa lampi kaareutuu.

Ennen onkikilpailun päätöstä tapahtumia oli vain yksi tärppi. Tässä tärpissä kala ui suoraan rantaa kohti enkä kerennyt tekemään vastaiskua ennen kalan karkuutusta.

Pekka Tuuri ja me.

Kun näet itsesi heijastuksena vedenpinnasta ja pääkohteena ollessa käsissäsi oleva kala. Pekka otti tämmöisen kuvan ja sain ihailla sitä kameran näytöltä. Myös muut kuvat joita näimme, toivat esille tämän lähes esihistorialliselta näyttävän kalan erikoisia puolia mm. kuonon erikoisen kuvioinnin, viiksisäikeiden pienet lisäkarvat jne… Edellinen ei olisi ollut mahdollista ilman paikalla pidettyä onkikilpailua, Pekan sanoin; Oli Tuurilla tuuria.

Tässä vaiheessa Jari joutui lähtemään. Olisi ollut hienoa kalastaa ja kuunnella hänen tarinoita nuotion äärellä pitkälle yöhön.

Pekka oli ottanut satoja kuvia sammesta, valitettavasti kilpailussa saadut suutari ja säyne olivat hieman turhan vikkeliä kuvaajalle.

Pekka lopetteli sukeltamista ja alkoi kantamaan tavaroita autolle. Samalla päätin soittaa kotiin ja toivottaa rakkaille hyvät yöt. Puhuessani tyttäreni kanssa huusi yksi telineeni hälytin. Annoin puhelimen Timille ja menin nostamaan vavan pystyyn.

Hetken sain pidellä kalaa, kunnes siima löystyi ja kala katosi. PRKL!

Pekka saapui autolta ja istui seuraamme grillailemaan. Kerroin äskeisestä pakoon päässeestä kalasta ja hän harmitteli, että saalis jäi jälleen saamatta.

Pekka Tuurin mallina sampi ja minä. Kuva: Pekka Tuuri | Vedenalainen Suomi

Harvoja on ne hetket jolloin saa ihailla Pekan ottamia kuvia Suomen kalalajeista nuotion ääressä kirkkaan tähtitaivaan alla. Vaikuttavin kuva oli kampelasta joka oli haudannut itsensä hiekkaan. Kuva pysäytti katsomaan niitä kauniita yksityiskohtia joita tästä lajista voi löytää. Tuon kuvan haluan nähdä Pekan tekeillä olevassa kirjassa. Grillissa valmistui Pekan tuomat yrttimaistetut karitsan fileet ja meillä Timin kanssa perinteiset grillimakkarat.

Kylmä olut ja grillimakkara huippuseurassa. A-luokan kalareissu vaikka saalista ei ole noussut.

Pekan lähdettyä nautimme Timin kanssa nuotion lämmöstä ja kuuntelimme paikallisten amisten kuminpolttoa joka kaikui pitkin Myllykosken metsiköiden.

Tuijottelin aikani kuluksi taivaalle; Tuo tuossa on satelliitti, tuo on lentokone… TÄHDENLEHTO! huusin Timille joka valitettavasti missasi tämän harvinaisen näyn. Kello taisi olla kymmenen kun kömmimme nukkumaan.

Kellon viisareiden näyttäessä hivenen yli kuusi istun retkituolissani ja mietin äskeistä herätystä. Timin vapaan viritetty hälytin huusi yhtä huutoa pitkän tovin kunnes onnistui herättämään uneliaat kalastajat makuupussin uumenista.

Perinteitä kunnioittaen Timi unohti virittää otsalampun päähänsä kun ryntäsi vapaa nostamaan. Ilmaa lämpimämpi vesi höyrysi kuin elokuvissa, hain Timin lampun ja etsimme yhdessä otsalamppumme valokeiloilla kuumeisesti veden alla taistelevaa kalaa. Siima juoksi kelalta kalan taistellessa.
Luonnon herätyskello, eli koukkuun peräpäästä tarttunut sampi päätti, että klo 06.19 oli hyvä aika herättää nukkuvat kalastajat Laskimme sammen takaisin ja sytytin nuotioon tulet ja istuin nauttimaan hetkestä.

Tunnelma oli hieno, olin sanaton!

Timi vaihtoi syötit ja heitti ne uudelleen pyyntiin keskelle lampea. Toiveissa oli, että karppi löytäisi yksinäiset boiliet ilman mäskäystä eikä voisi vastustaa herkullista syöttiä. Itsekin päätin siirtää vavat kohtaan josta eilisissä onkikisoissa nousi eniten sampia.

Meillä molemmilla oli tälle vuodelle jo 39 eri kalalajia pyydettynä ja haaveissa oli, että molemmilta paukkuisi tuo maagisena pidetty 40 lajin raja samalla reissulla. Nuotion lämmössä mietin kohta päättyvää reissua ja grillasin samalla viimeiset Jarilta saadut nakit aamupalaksi.

Vain hetki tästä huusi telineeni hälytin. KALA! Timi juoksi perässäni kelaamaan ylimääräiset vavat pois kun minä nappasin kolmannen minkä päässä kala taisteli. Edelliset neljä kalaa olin kämmännyt ja syitä näihin karkuutuksiin olin miettinyt läpi yön.

Tämä kala ei saisi päästä karkuun, pidä vapa ylhäällä ja siima kireänä toistin itsekseni. Timi haki haavin, punnituspussin ja vapautusmaton.

Pitkä kokotoiminen vapa väsytti kalan hiljalleen ja sain sen nousemaan pintaan. PRKL, loput kirosanoista sensuroin suosiolla pois. Jälleen saaliina oli sampi joka oli kiinni perseestä.

Viritin välineet takaisin pyyntiin ja menin itse lämmittelemään nuotion ääreen. Lämmittelyn jälkeen aloin niputtamaan tavaroita ja valmistautumaan henkisesti kotiin lähtemiseen.

Kello kääntyi kahdeksan paremmalle puolelle ja lähtö kotiin läheni hetki hetkeltä. Aamun hiljaisuuden pysäytti Timin huutava hälytin. Nyt oli kala kiinni keskellä lampea heitetyssä boiliessa ja siima juoksi hirveää vauhtia kelalta.

”Nyt on potkuissa voimaa” –totesi Timi. Olisiko kauan kaivattu karppi vihdoinkin kiinni? Viritin haavin ja vapautusmaton valmiiksi ja jännitin nouseeko Timin lajipiste nro 40? Vapa oli kaarella ja hiljalleen kala alkoi väsymään. Ensimmäinen pintaan tulo paljasti siiman päässä taistelevaksi lajiksi komean peilikarpin.

Kala sujahti helposti suureen haaviin ja nousi punnitusmattoon. Tuntui, että kala tiesi, että ei kannata panikoida. Kaukalollinen vapautusmatto rauhoitti kalan ja saimme irrottaa koukun suupielestä. Otimme tarvittavat valokuvat ja laskimme kalan takaisin kotiinsa.

Karppi painoi 4,7kg ja oli samalla Timin henkilökohtainen ennätys.

Timi ja lajipiste nro 40!

On upeaa olla mukana kun ystävä onnistuu tavoitteessa. Reissun olisi kruunannut se, että itsekin olisin rikkonut samalla reissulla maagisen 40 eri kalalajin rajan.

Myllykosken lampi on huima kalapaikka, oli kohdelajina sitten sampi tai karppi.

Vajaa kolme kuukautta ja yksi laji…