Mitähän tästäkin tulee...Kesälomani viimeisen viikonlopun olimme sopineet "vaimo vapaaksi" ja tavoitteena oli lähteä hieman pidemmälle fongausreissulle. Kuhanjigaan.comin pitäjä Teppo Takala oli suostunut lähtemään jo perinteiselle ankerias ongintakeikalle. Ennen tätä mystistä pohjassa elävää kalan kalastusta oli tarkoitus lähteä tekemään Vanajanselälle Tepon yrityksen käyttöön mainos -ja opetusvideoita jigauksen dropshot tekniikasta.
800g jauhelihaa = 8 jauhelihapihviä... Janin eväät oli ensimmäisen 4t aikana syöty...Fongaukseni olen ajoittanut tiettyjen lajien osalta niin että Tepon luokse mennessä "haetaan" myös Hausjärveltä piikkimonni sekä Hämeenlinnan tuolta puolen puronieriän. Matkaan lähti vähäisen kalastusarsenaalin lisäksi myös kalakaverini Jani, tämä suuri suinen ja vielä suuri mahaisempi veijari on uppoutunut fongauksen syövereihin kuin hillomunkki parempiin suihin... siis jos edellä mainittu henkilö ei sitä ensiksi kerkeä nappaamaan.
Rutikka nimiselle lammelle eksyy mitä ihmeellisempää reittiä, tähä vuonna hieman pidempää kautta. Jotenkin kummasti olin kattonut ja muistanut että liittymä mistä motarilta pitää nousta pois olisi Riihimäki P... Näinhän se ei ollut. Tämä tuli ilmi kun avoimme kyseistä Lahteen menevää tietä ja tarpeeksi asfalttia nähneenä rupesin epäröimään reittivalintaamme.
Nykytekniikan, siis Nokian maps sovelluksen, kansalaisen karttapaikan ja perinteisen paperisen kartan yhdistelmällä totesimme että edessämme oleva liittymä tielle nro 290 veisi meidät perille kyseiselle metsälammelle. Kyseinen lampi on Rutikka nimeltään ja tämän karttalinkin takaa jokainen halukas löytää kyseiselle paikalle.
Kun vihdoin pienen mutkan kautta löysimme perille käveli edessämme nuoret miehet kaljat kädessä kohti lampea. Hieman oli hilpeyttä poikien huulilla kun näkivät kaksi Kalamaraton kisapaitaan sonnistautunutta karvanaamaa kävelevän kohti uimapaikkana tunnettua Rutikkaa. Muutaman ajatuksen vaihdoimmekin ja kerroimme mitä olemme menossa tekemään ja ilme muuttui miehillä entistä huvittuneemmaksi.
Olen itse joka vuosi onkitus lähes samoilta jalansijoilta kyseisen kalalajin eikä tämäkään vuosi tuonut siihen poikkeusta. Jani joka on näissä asioissa hieman malttamaton vaihtoi paikkaa useamman kerran. Itse sitkeästi yritin ruovikon ulkopuolelta niin että syöttinä oleva mato lillui hieman pohjan yläpuolella. Hetken sain odottaa kunnes koho lähti hiljalleen lipumaan eteenpäin ja samalla ottaen myös etäisyyttä pinnasta. Vastaisku ja nosto, piikkari oli noussut lajipisteekseni.
Hihkaisin Janin tulemaan myös samaiseen kohtaan mistä oman pisteeni sain. Odotusta kestää hetken, tuulen vire liikuttaa hiljalleen kohoa. Hikipisarat viiltävät Janin selkää tarrautuen vuoden 2011 Kalamaraton kisapaitaan. Hiljaisuuden keskeyttää kiljahdus, elämänpinna japadapa duu. Tässä vaiheessa hiivin hiljalleen lähellä olevan männyn taakse suojaan ihmisten katseilta, luulevat varmaan että olemme karanneet suljetulta osastolta. No ei vainiskaan, Jani oli onnellinen uudesta elämänpinnasta.
Näytimme uimarannalla oleville miehille jotka tapasimme saapuessamme että tällaisia mörköjä lammessa uiskentelee. Saman kerroimme rannan lapsille ja vanhemmillekin eikä kukaan heistä ollut moisesta lajista koskaan edes kuullut.
Hikiset kaverukset viiksineen...Innostuneena hyvin alkaneesta reissusta tallustimme autolle ja teimme Janakkalan kuhanjigaan.com nimiseen drive in kahvilaan tilaukset mukavista sumpeista ja pullista. Tilauksen vastaanottaja ilmoitti "ootte te nopeita, just tulin kaupasta".
Tämä drive in kahvila on ollut pysähdyspaikkani lähes poikkeuksessa jos Hämeenlinnan suuntaan olen matkalla. Sumpit kädessä ja pullat suussa on mukava kuunnella Tepon edellisen ahvenreissun saaliista. "50 kiloa kävi veneessä, 20kg otimme", tämä lisää intoa myöhemmin päivällä tapahtuvaan dropshottaus reissuun.
Matkasuunitelmanne tiukan organisaattorin ja säämiehemme Tepon tavarat heitettiin meidän epämääräisten romujen seuraksi autoon. Mukaan lähti ankeriaanonginta sekä jigaus välineet sekä tietysti Tepon eväät. Teppo teki perusteellisen virheen mainitessa Janille eväistään, kieli valahti herralla suupielestä poskenpuolelle ja vain fyysisen väkivallan voimin pystyimme pitämään mr. kurnivan masun pois eväslaatikosta.
Hmm... herkullisen näköiset grillit miettii Jani."Tiputimme" Tepon hänen veneelle Hämeenlinnan keskustaan josta vene siirretään toiseen venesatamaan sillä välin kun me Janin kanssa käymme hieman pohjoisempana yrittämässä lajipisteeksi puronieriää.
"Höyryillä lennellään" taisi joskus aikoinaan Tom Cruice sanoa Top Gunissa, piip sanoi autoni ja samalla syttyi bensavalo kojetauluun. Tiesin että purolle on tästä paikasta matkaa lähes 20km, eli ei huolta. Ajaessamme pientä tietä eteenpäin se pelko rinnassa että löpö loppuisi tai että eksyisimme huonon muistini ansiosta kalvasi mieltä. Pintakaasulla eteenpäin hiljalleen, mäet liuttaen matelimme kohti määränpäätä.
Hieman jännitystä elämään...Elossa ja liikkeessä saavuimme hiljalleen pienenevälle hiekkatielle. Tie tuntui jatkuvan loputtomiin kunnes vihdoinkin alkoi näyttämään tutulta. Auto parkkiin jo tutuille koordinaateille, mukaan lirkkisetti sekä matopurkki. Varmoin askelin astelin tutun siltarummun päälle kumarassa asennossa, mato nätisti pieneen koukkuun hieman roikkumaan. Setti millä ongin oli Käytössäni jo Kalamaratonissa ja sillä pyydettiin mm. allikkosalakka.
Vakipaikka ei petä, ensi vuonna jälleen...Tiputin ongen putken juuren pyörteeseen, herkkää kohoa ei virrasta kuitenkaan nähnyt. Kiristin hieman siimaa ja butum, noin 100 kertaa allikkosalakkaa kookkaampi purkkari nousi yhdellä nostolla kuiville. Jani ikuisti lajipisteeni ja oli hänen vuoronsa. Aluksi hän meni kokeilemaan samaisesta montusta ja hetken kalastamisen jälkeen siirtyi puroa ylemmäksi.
Puro on näillä paikoin noin 50 cm leveä ja kalat majailevat ulkokaarteissa missä on hieman syvempää. Lähes kontaten tämä fongauksen syövereihin vajonnut ystäväni lähestyi puroa. Ongen koho tipahti kevyesti penkan viereen virran vietäväksi, butum iski ruokaa odottanut purkkari kiinni.
Huomaa hieno kalastusasento...Nosto ei sitten sujunutkaan ihan mallikkaasti. Vavan antamasta vastuksesta kala sinkoutui takana olevan kuusen oksalle roikkumaan kuin joulukoriste konsanaan. Olin yrittänyt ennen iskua käynnistää kamerasta videokuvausta ja harmittavasti se ei ollut mennytkään päälle. Jäi siis tämä hieman hilpeyttä aiheuttanut tapahtuma näyttämättä teille.
Joulukuusenkoriste Janin tapaan...2 x purkkarin onkimiseen meni valokuvaamisineen noin 10 minuuttia, luvat eivät maksaneet mitään kuten esim Hammonjoella... jokaisella on paikkansa :D Jälleen soitto Tepolle, "juuri saavuin satamaan". Aikataulutuksemme meni aikalailla nappiin, nyt pystyimme keskittymään sovittujen kuhanjigaan.com yrityksen markkinointimateriaalin tekemiseen.
Ajoimme venesatamaan minne jätimme automme odottamaan iltaa ja tulevaa ankeriasreissua. Matkaa satamasta Vanajaveden selälle kestää noin puolisen tuntia kun ajaa rajoitusten eikä kaahaile.
Tämä pieni hengähdystauko kahden lajin jälkeen teki kutaa. Tankkasimme eväitä masuun ja kuten varmaan arvaatte... Jani oli jo kaikki omansa syönnyt. Hätä ei kuitenkaan ollut suuri kun nappasin itärajalla leivotut munkit kylmälaukusta esille. Vaimoni äiti teki taivaallisen hyviä ja herkullisia sokerimunkkeja lomamme aikana, näistä herkuista jotka olivat matkanneet halki Suomen saimme nauttia aaltojen liplatuksen tuoman tunnelman kera.
Anoppilan tuliaisia...Selälle tultaessa aloin hieman ymmärtää sitä miksi peruskalastajat jäävät usein pieniin saaliisiin. Karttablotterissa siinsi pieni sininen piste nro 27. Tämä piste oli edellisen huippureissun ottipaikka. Nopeasti pieneni ruudussa laskeva etäisyys pisteeseen, samaa tahtia kuin tämä luku pieneni kasvoi intomme tulevaan "teurastukseen".
Tämä paikka nro 27 oli keskellä ei mitään, ympärillä näkyi saaria mutta muuten tuntui että lilluimme vain selällä. Ankkurin heiton jälkeen Teppo opasti meille dropshot jigin pujotuksen standout koukkuun ja muutenkin kävimme hieman läpi meille uuden lajin tekniikkaa.
Ammattilaisen opissa...Ensimmäinen, toinen eikä kolmaskaan ankkurointipaikka tuottanut saalista. Hieman oli suunpielet allapäin kun yritimme etsiä raitapaitoja heinäsuovasta. Päätin vaihtaa jigeistä toisen hieman eri väriseksi ja huumorilla heitin pinkin kiinni ylimpään koukkuun. Heti ensimmäinen heitto uudessa paikassa toi hermokalan, pinkki siis toimi ja peli oli tätä myöten avattu.
Janin ensimmäinen...Paikasta nousi muutama muukin ahven porukalla mutta muuten oli todella hiljaista. Radikaalisena vetona otimme suunnan luonnon oman blotterin osoittamaan paikkaan. Etsimme selältä paikan missä oli eniten lokkeja, ja lokkien löytämisen jälkeen alkoi myös ahvenia nousemaan sumpun pohjalle. Hiljalleen mutta varmasti aikarauta juoksi kohti takarajaksi asetettua 22. Nyt alkoi kuitenkin syöntiaika ja lähes jokaisella heitolla jigejä ravisteltiin ja tekniikan kehittyessä alkoi muillekin kuin Tepolle nousemaan saalista veneeseen.
Päivän ainoa tuplatärppi...Dropshottausjigauksessa tavoitteena on pomputtaa painoa pohjassa jolloin siimassa kiinni olevat jigit elävät liikkeen mukana. Tekniikka mahdollistaa samankohdan jatkuvan kalastamisen eikä jigejä tarvitse välttämättä kelata jatkuvasti kuten normaalissa jigauksessa. Hyvänä puolena myös välinemenekin väheneminen, lähes poikkeuksessa pohjatärpissä jää yleisemmin vain paino ja hyvin harvoin menee koko viritelmä.
Tähän tulee saaliskuvia kunhan niitä muilta osallisilta saan... nauttikaa siis tunnelmastaTakarajamme hieman venyi ja syöntikin näytti hiljenevän. Otimme suunnan kohti rantaa ja sielä odottavaa autoa. Matka sujui haipakkaa ja nopeasti myös ankerias välineemme olivat päätyneet autosta veneeseen. Tämä pieni matkataktiikan ennalta suunnittelu säästi meiltä tunnin ja pystyimme sen keskittämään dropshottaukseen.
Ankeriaspaikka on Tepon hotspot ja siitä en sen enempää kerro. Saavuimme kuitenkin tälle paikalle ja rannalle kerääntyneestä tavarakasasta olisi voinnut luulla että nyt on romanileiri saapunut Hämeenlinnan rannoille.
Viriteltiin pohjaonget ja syötitettiin en heittoverkolla pyydetyillä salakan paloilla. Aloin kaivamaan kenttäkeittiötämme repusta kun reunimmaisen vavan häläri piippasi, piip. Heti ensimmäisen piippauksen jälkeen alkoi baitrunner-kelan siima purkautumaan piippauksien tahdittamana. Juoksin nopeasti vavan luokse, löysät pois ja tehokas vastaisku.
Ankeriaan iskiessä tällaisessa paikassa on tärkeää saada kala nopeasti pois pohjan romuista. Onneksi olen saanut kyseistä lajia jo useamman niin tiesin tämän. Kelauksen jännitys purkautui kun rannalle nousi todella äkäinen vajaan kilon painoinen limainen veijari. Ankeriaan lima on muuten sitten sellaista että sitä on todella vaikea saada pois siitä mihin se on tarttunut. Jesh, kolmas reissulle asetettu lajipiste oli takataskussa.
Lajipiste nro 27 tälle vuodelle...Tästä johtuen vaihdoin oman settini syötiksi matonipun joka ainakin Tepon mukaan on parempi tässä paikassa mahdollisesti saalistaville mateille.
Jani oli odotuksen tuskassa kaivanut mato-onkensa ja yritti paikassa myös majapaikkaansa pitävää sulkavaa. Tasaisesti valotikulla varustettu koho sukelsi ja rannalle nousi kaloja kiiskestä pasuriin, sulkavat loistivat poissaolollaan. Kuulen kiroamista ja voivottelu että mikähän siiman päässä oli käynyt.
Kuulemma potkut olivat ennen kokemattomia, joku todella voimakas kala oli ollut hetken kiinni. Tärpistä ja kohon kuljetuksesta päättelimme mahdolliseksi tärpin aiheuttajaksi karpin. Itselläni on viime vuodelta samanlainen kokemus jossa kävi samalla tavalla. Tällaisten tärppien aiheuttaja täytyy saada seuraavilla reissuilla ylös asti.
Spekulointi ja makkaran syöntiä...
Makkaran syönnin keskeyttää hälärin piippaus, Jani säntää nopeasti vavan luokse. Alkaa piinaava odotus, häläri ei piipahda mutta onneksi Jani huomaa että siima liikkuu hiljalleen. Vastaisku, tiukka kelaus ja tiputanssi voi alkaa. Janin elämänpiste nro X oli noussut rannalle.
Ilme kertoo kaiken...Valitettavasti myös Tepon kuhapaikka on julistettu salaiseksi. Hienoa on huomata kuinka oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikealla tekniikalla saalisvarmuus on 100%. Nyt ensimmäisen tiputuksien ensimmäisten nykäisyjen myöntä hyväksyi 1,72kg:n kuha Tepon tarjoaman jigin. Tekniikka oli hieman eri kuin ahventen osalta, nyt siiman päässä oleva paino oli huomattavasti suurempi kuten jigitkin. Vertikaalijigauksessa olennaista oli painon pieni pomputus pohjassa.
Peto... |
| Kuhanjigaa.comista hankitut huippujigit antoivat saalista. |
Nämä kuhat eivät voineet vastustaa...
Otamitävaankalaakiinnimistävaan hanskalla varustettu Teppo nappaa kuhaa komeasti leukapielestä kiinni nostaen veneeseen todella kauniin Vanajanreitin kuhan. Painoa komealle kalalle kertyy 2,24 ja syystäkin saamamies on onnellinen. Reissun loppuhetkillä onnistun käyttämään veneessä noin 37cm kuhan josta en alamittaisena pistettä itselleni ota.
Onnellinen saamamies...Kello näytti 04:38 kun golffi otti suunnan kohti Janakkalaa ja siitä Vantaata. Valtamerilaivan tavoin seilasimme silmät ristissä halki moottoritien kaistojen yrittäen pitää silmämme auki keksien mitä tyhmempiä keskustelun aiheita ja popittaen mitä huonoimpia radiokanavia täysiä ikkunat auki. Viime vuonna meinasin nukahtaa rattiin ja voin sanoa että kyllä säikäytti, pitääkää siis vireystasonne kunnossa.
Tästä ei retkieväs parane, Tepon pyytämä kuha matkalla kohti seuraavaa vaihetta ravintoketjussa.Kiitos tänne asti lukemaan jaksaneelle ja lisäksi kalareissussa olleille kalaystäville. Projektimme markkinointivideoiden teosta saa jatkoa koska nyt oli niin hauskaa ettei niiden tekemisestä tullu kerta kaikkisesti mitään. Onneksi hienoja valokuvia saimme otettua...
0 Kommentit