Vihdoinkin on aikaa relata ja yrittää unohtaa työasiat. Lauantai aamuna ylitäyteen ahdattu automme starttasi kuudelta kohti Ilomantsia. Olin onnistunut lämmittämään vaimoni sille että menisimme Saimaan kanavalle ongelle.
Jo viimeisien vuosien ajan olen yrittänyt lomareissuilla pikapysähdyksillä miekkasärkeä kanavalta, tässä kuitenkin onnistumatta. Tänä vuonna yritys jäi vain haaveeksi kun Lappeenrannan kohdalla taivas laski alleen.
Kiteen kohdilla pilvipeite kuitenkin repesi ja päätin poiketa perinteiselle paikalle harjusta pyytämään. Nappasinkin autosta ongen ja toukkapurkin. Tiputin kauempaa rannasta ongen ranta penkan tuntumaan ja heti kohoa vietiin, harjus lajipiste nro 21 tälle vuodelle oli saatu.
Pitkän ajopäivän päätteeksi huomasin että uskollinen Koijan sotaratsu oli heinähuoneen edessä. Päästelin muutaman ärräpäät kun tiesin heti ettei perinteiselle täkyongintapaikalle ollut asiaa.
Lähdin katsomaan välineet matkassa kuinka kalastaminen rannalta onnistuu. Rämmin halki kangasmetsän kun minut toivotti metsänlinnut tervetulleksi. Männyn latvassa joku pitkäjalkainen kahlaaja kirkui toivotuksensa ja heti seuraavien askelmien jälkeen huomasin ylväästi oksalta lentoon lähteneen maakotkan.
Hikinen taival päättyi vihdoinkin ja pääsin Kangaskosken rannalle. Normaalisti lilluisin noin 30m nykysijainnistani alempana veneellä... Päätin kuitenkin kokeilla jos tästäkin paikasta nousisi jotain. Samalla rakas vaimoni soitti ja keroi syöttini jäänneen jääkaappiin... Taas muutama ärräpää ja hetken miettimistä.
Peli on hyvin yksinkertainen. Yritetään saada saalista mukana olevalla arsenaalilla ja sillä mitä käden ulottuvilta löytyy. Ensiksi piti miettiä kuinka saisin täkyonkeeni syötin, maalla tallustavia öttimöttiäisiä ei näkynyt joten niillä kalastamisen sai unohtaa.
Rakkaat jokapaikassa inisevät ystävämme ilmoittivat ilokseni läsnäolosta, käsivarsi paljaaksi ja avot syötit tuli luokseni. Pieneen 24 koon koukkuun saa näppärästi pujotettua muutaman hyttysen. Syöttitetty onki veteen ja samantien nousi ensimmäinen saalis.
Ensimmäiseksi kalaksi nousi kaunis pieni 5cm säyne jonka ennen kunnolla käteen saamista päätti pompata ja jatkaa elämäänsä. Lajipiste jäi siis ikuistamatta. Lisää hyttysiä koukkuun ja täkyongen syötiksi nousi pieni särki.
Täky virtaan kohti alapuolisia ottipaikkoja. Kasasin virvelin ja virittelin siihen pienen lipan ahventen toivossa. Ensimmäisen heiton perässä seurasinkin ahven ja juuri ennen rantaa päätti iskeä kiinni, reilu 200g assu sätki saalispussissani. Jatkoin heittelyä virtaan ja lähes kopina edellisestä taas edellistä hieman suurempi ahven nousi rannalle. Samaa menoa jatkui hetken kunnes hiljeni.
Jatkoin kuitenkin heittelyä ja huomasin kun lippaa seurasi edellisiä huomattavasti suurempi ahven. Tämän ahvenen koko oli lähemmäs 40cm, painoa arviolta lähemmäs kilon verran. Jätti ei kuitenkaan huolinut pientä lippaa ja syvyyksiin takaisin uinnin jälkeen syönti tyssäsi kuin seinään.
Lopulta nämä muutamat suuremmat ahvenet jäivät tämän ressun ainoaiksi suuremmiksi kaloiksi. Lajipisteeksi sain jigillä hyvinhyvin pienen hauen. Kesälomatavoite lajeista toinen oli jallitettu, listasta uupuu vielä säyne ja seipi.
Olin saannut Onkitukun Tomilta maisteltavaksi uutta hittituotetta. Itselämmittyviä juomia. Itse valitsin koetestiin kaakaon, hieman skeptisenä tämän toimivuuteen ja ennenkaikkea makuun päätin kuitenkin testata. Ensi silmäyksella vielä ruotsinkielinen etiketti ei vakuuttanut.
Onneksi muutaman kuvan avustuksella tajusin miten juoman saa lämpimäksi. 1. Avataan purkin pohjassa oleva kansi. 2. Painetaan pohjassa olevaa muovia sisään jolloin kemiallinen reaktio alkaa. 3. Aloitetaan voimakas ravistaminen jota jatketaan siihen asti kunnes vihreä neste on pohjasta kadonnut. 4. Avataan juoma ja odotetaan 3 minuuttia.
Tässä vaiheessa kun olin avannut juoman ja ottanut ensi tuoksut olin positiivisesti yllättynyt. Tämähän tuoksuu ihan hyvältä ja ensimmäisen huikan jälkeen olin myyty. Veteen tehtyä hyvänmakukuista kaakaota ja lämmintä vielä. Tällainen tulee eksymään kalareppuuni toistamiseen ja varsinkin jos allergioista kärsivä vaimonikin voi tätä juoda.
Tämäkään reissu ei tuottanut lajipisteen lisäksi suurempaa saalista. Nyt oli uusien kalapaikkojen metsästyksen aika. Pitkään oli haaveillut Palojärven kanavan luusuaan kalalle menoa ja nyt sen päätin toteuttaa. Seuraavana päivänä suunnistin kanavan sillalle ja kysyin voinko parkkeerata auton työmaaalueelle ja luvan sainkin siltaa korjaavilta miehiltä.
Rämpiminen halki metsän ja kivikoiden veti äijän maitohapoille. Rämpiminen kyllä kannatti, pääsin virran reunaan jossa akanvirta pyörähti rannan suuntaan ha jonka reunaan jäi tyyni kohta.
Kasasin täkyongen valmiiksi ja päätin onkia 3m ongella syöttikaloja. Pieneen koukkuun pieni mato, heilautus virran tuntumaan ja samantien kohoa vietiin. Kalan voimasta päätellen kyseessä ei ollut särki tai ahven.
Olisiko vihdoinkin seipi piste nousemassa. Korpiainenhan se sieltä nousi, kuten seipiä täälläpäin Suomea kutsutaan. Nämä kalat ovat todella voimakkaita ja sitkeitä kun elelevät virtavesissä, tästäkin johtuen pidän näitä parhaimpina täkykaloina.
Virittelin täyn uimaan niin että se teki rinkiä akanvirran mukaan pysyen kokoajan poissa kovimmasta virrasta. Täkyonginnan ihanuus piilee sen rauhallisuudessa, samalla kun täky tekee työntänsä voi keskittyä muuhun kalastamiseen. Nyt aloin pyydystämään vaimolleni ahvenia.
Tämä toimikin hyvin, lähes jokaisella heitolla nousi pieni raitapaita rannalle. Keskittyessä ahventen pyyntiin huomasin kuinka täkykohoni oli sukelluksissa.
Juoksin virvelin luokse ja odotin hetken, ehkä tämä odotus oli liikaa. Vastaiskun tekemisen myötä kuului naps ja siima katkes. Ilman peruketta varustettu täky oli varmaan joutunut hauen hampaisiin ja siima oli siinä katkennut. Tämä reissu oli hyvä lopettaa tähän, paikka jäi kuitenkin positiivisina mieleen ja tiesin tulevani tänne toistekin.
Edellisen päivän reissun tavoin myös seuraava reissuni suuntautui Palojärvelle. Nyt päätin mennä vastarannalle ja yrittää samalla taktiikalla ahvenia ja suurempia kaloja täyllä. Laitoin täyksi jälleen seipin joita tuntui riittävän virrassa tarpeisiini.
Viritin täyn hieman kauemmaksi ja aloin heitellä lippaa saaden jälleen ahvenia saaliiksi. Huomasin samalla kun nostin ties kuinka monetta kalaa ylös että täkykoho alkoi pomppia hurjasti. Nopeasti kuin pika-aituri loikin rantaa pitkin virvelin luokse. Vastaisku ja tunsin että jotain suurempaa kuin seipi oli siimanpäässä.
Kelaamisen myötä rannalle nousi reilusti pannukarkea ahven seipi suussa. Kokeilin vielä samasta kohdasta saamatta enempää saalista. Tämän puolen rannalla pystyi kalastamaan myös enemmän järven puolelta. Heitinkin seipi täyn oikealle aukeavaan lahdelmaan. Kesäinen ilta alkoi hieman hämärtymään ja seurani olleet ininäveijarit kävivät entistäkin äkäsemmiksi.
Kuin taikaiskusta huomaan täkykohon pomppivan hurjasti, elävä täkykalani oli kohdannut saalistajansa. Annan hetken jos toisenkin saaliskalan nauttia täystä kunnes tempaisen vastaiskun. Vain yhdellä koukulla varustettu täkyni oli vasta pääpuolelta saalistajan suussa ja rannalle saapuikin riepaleinen seipi.
Virittelin täyn uudestaan uudella seipillä ja nyt tuplakoukutuksella. Lähes identtisesti samassa paikassa koho aloitti hurjan kiitämisen vedenpinnalla. Nyt annoin saalistajan syödä kauemmin, tästäkin huolimatta vastaiskun myötä saaliskala ei jäänyt kuin hetkeksi kiinni päässä olleeseen koukkuun ja pääsi irti.
Päästelin muutamat ärräpäät ja päätin kokeilla viellä kerran. Jälleen sama toistui ja vaikka koho oli lähes minuutin sukelluksissa ei saalista jäännyt vieläkään kiinni.
Tähän salliitta jäämiseen voisi tympääntyä, varsinkin kun tietää että paikalla saalista riittää. Tänne on hyvä palata seuraavallakin kerralla tietäen mistä ja miten saalista voisi saada... Tiedä häntä oliko näin syövät saalistajat haukia vai kuhia. Ehkä jo seuraavalla kerralla saan jotain kerrottavaakin ;)
0 Kommentit