Fongarit liikenteessä...

Fongauksen mielenkiinto piilee siinä että sillä saa normaaleista kalareissuista mielenkiintoisen. Voi spekuloida itsekseen ja kavereiden kanssa mistä voisi seuraavan vuosipinnan käydä jallittamssa, entäs jos se lahna jääkin saamatta. Mitenkä voin pyytää kuoreen keskellä kesää, entäs lähdenkö etäämmäksi yrittämään toutainta vai keskitynkö kotivesiin... vaihtoehtoja on niin monia, aikaa niin vähän.

Näihin päivän kestäviin reissuihin on siis satsattava ja yritettävä hakea niitä lajeja joita voi potentiaalisesti tavoittaa. Olen asettanut vuoden päätavoitteeksi kalamaraton viikon jolloin yritän nostaa lajimäärää yli 20-lajiin. Toukokuu alkaa hiljalleen lähestymään ja blakkarissa on 7-lajia mikä on kalastettuun aikaan nähden mielestäni aika kohdillaan.

Olipa kiva olla kalassa Helsingin rannoilla samanhenkisen sakin kanssa. Joukkoomme mahtui Kalamaratonaristeja neljästä erijoukkoeesta, km-talkooporukasta isäni, weksu ja minä. Tavoitteenamme oli fongata uusia lajeja tälle vuodelle ja aloittaa se kampelalla Laajasalosta.

Jarin opastuksella osa porukastamme oli mennyt Vanhankaupunginlahden suvannolle sillan juurelle ongelle odottelemaan meikäläistä. Sovin Ahtiaisen Arin kanssa x-treme Kalamaraton juhlapaitojen noudon ko. paikalle. Muu porukka oli mennyt Laajasaloon jo aikaisemmin kampela jahtiin.

Weksu jonka tunnistuksia ei voi epäillä oli saannut säyneen (särjen) ja Jari vimman (särjen). Oli Weksu onnistunut jallittamaan rantamatalasta komean melkein kilonpainoisen lahnan jonka oli onnistunut tunnistamaan lahnaksi :P

Weksu ja lahna (lahna)

Kampelaa emme saanneet mutta seuraavasta paikasta tärähti. Pohjaonget muurin viereen ja kilikello vavan kärkeen ja auton takaboxiin istuskelemaan. Noin 20m syvyydessä alkoi pitkä limainen öttimöttiäinen suunnistaa kohti tapsin päässä kiemurtelevaa matoa.

Kilikili, kello alkoi lauleskelemaan ja kuin säyne särkiparvessa nappasin vavan kouraani. Nopeasti nousi syvyyksien pimeyksistä lajifongo nro 7. tälle vuodelle ylös. Kivinilkka tanssi voi alkaa :D Se menee näin; Ota kivinilkka irtikoukusta, hypi vasemmalta oikealle huutaen JESH, JESH, ja yritä näyttää mahdollisimman tyhmältä... Jesse onnistui myös jallittamaan kivinilkan ja seuraavaksi tavoitteeksi otimmekin Skattan rantojen mystiset tokot.


Antin uusi elämänpinna

Skattalta on Kalamaratonissa "helppo" löytää pari lajia, mustatokko (MT) ja mustakitatokko (MKT). Lähdimme Jerryn opein ja tiedoin katsomaan löytyisikö tuulisesta merestä jompaa kumpaa. Jerry itse oli perhekeskipäivää viettämässä ja opastus tapahtui puhelimen välityksellä.

Koordinaattien mukainen paikka löytyi, alkoi kova odotus. Joka jatkui... ja jatkui, kunnes Jerry saapui paikalle ja Antti nosti pohjaongella ensimmäisen MKT:n. Nyt tiedän paikan josta tämän fongon käyn kesäiltana hakemassa...

Taitolaji, vai onko kuitenkin tarkat koordinaatit tärkeämmät?

Kiitos kivasta reissusta jokaiselle mukana olijalle ja Weksu & Jari & Isäni: Hommatkaa nyt jonkinsortin kalantunnistuskirjanen.