On se hieno...
Talkoiden jälkeen heitin loppuperheen kotia ja lähdimme Vesan kanssa kolumaan stadin rantoja uusien fongojen toivossa. Suunitelmat olivat selvät, ensiksi litkaamaan silakka ja sen jälkeen satama-alueelle yrittämään kampelaa.
Litkailun lomassa sain työpuhelun joka sotki "hieman" suunitelmiamme. Pitäisi tehdä yksi tärkeä nettisivupäivitys ja julkaista sivut siinä samalla. Tiukkaa miettimistä mistä tähän hätään nyt tietokoneen ja nettiyhteyden repäisen, kotiin ei jaksaisi lähteä ajamaan. Onneksi Kettusen Henkka oli kotosalla ja pystyin menemään päivitykset tekemään hänen luokse. Onneksi olimme molemmat asaneet silakan rannelle ennen puhelua.
Fongo nro 8.
Nyt pitää osata lukea rivienvälistä niin saa pienen kalapaikka/lajivinkin Kalamaratonia ajatellen.
Menimme perinteiselle hopearuutanalammelle kokeilemaan olisiko asukit otillaan. Epäilin tätä suunitelmaa veden kylmyyden takia... enkä ollut väärässä. Onneksi olin kuullut huhuja alueella uiskentelevista piikkiselkäisistä kaloista. Tovin näitä piikikkäitä kaloja seurailimme rantavedessä kunnes päätimme niitä yrittää.
Itselläni oli setiti tämän kalan pyyntiin valmiina ja nopeasti olinkin nykimässä ilmaan kokoajan tippuvia piikkareita. Viereisellä penkillä istuva pyöräilijä ihmetteli "mitä v.....". Vesakin liittyi yrittämään epätoivoista tehtävää... koon 26 koukku oli liian iso. Tekniikka onneksi oli tiedossa aikaisemmista kisoista. Madon palanen kalansuuhun ja tehokasranneliike niin että kala lentää rannalle. Vesa kirosi piikkarit syvimpään monttuun... jatkuvista yrityksistä huolimatta ei piikkarit halunneet nousta rannanpuolelle.
Fongo nro. 9
Heitimme pohjaonget altaaseen ja jäimme odottelemaan, kovin kauan ei kestänyt kun kilikellot lauleskeli tärpin merkiksi. Altaan uumenista kuumeisesti rannalla odoteltiin että mikä kala sieltä nousee... kiiskihän se :D
Vesa kyllästyi kiiskien onkimiseen ja tiputti punttinsa aivan muurin viereen, kului hetki ja vapa liikahti vähän. "Ei sielä mitään ole Vesa totesi..." Kivinilkkahan sieltä tuli, Veksulle toinen pinna reissulla.
Vesa ja liero,edellisellä kerralla meinasi syödä moisen.
Totesimme paikan kalastetuksi ja päätimme lähteä Skattalle kokeilemaan mustakitatokkoa. Palasimme jälleen kerran sille ainoalle paikalle mistä olemme nähneet kyseisen lajin nousevan. Pohjaonget veteen ja odottamaan, kilikali kellot soi kun kalaa alkoi nousemaan. Vesa sai kivinilkan, pasurin ja särjen oma ensimmäinen kala oli pieni ahven.
Paikalla oli samaanaikaan myös Symbioosin kalakerhon kakkostiimi, vaihdoimme paikkatietoja ja selvästikin tietoni kiinnosti heitä. Toivotaan että kisassa paikoista on hyötyä. Vedimme paikasta yhteensä 3 kivinilkkaa, pari pasuria, särkiä ja ahvenia.
Vesan kolmas fongo reissulle.
0 Kommentit