27.6.2016

27.6.2016 – Näköaloja ja pieniä kaloja


Yötön yö on kokemus mikä pistää pään sekaisin. Kalastin edellisenä iltana rannassa puoleen yöhön ja aurinko porotti edelleen kirkkaalta taivaalta.

Rovaniemen majoituspaikan Laura kertoi meille Sovintovaaran näköalapaikasta ja päätimme lähteä sinne. Ennen näköalapaikalle ajoa poikkesimme Ivaloon Otto -automaatille kun emme sellaista Inarista löytäneet.

Sovintovaaran huippu on 320m merenpinnan yläpuolella ja on toiseksi korkein huippu Inarinjärven Ukonjärven puoleisella rannalla. Korkeampi kohta on vain viisi metriä korkeampi kuin Sovintovaara ja sijaitsee. Jo itse huipulle ajo on upea kokemus, 20 asteen nousussa tuntuu, ettei auton renkaiden pito riitä. Kuitenkin hitaasti tasaisella kaasulla ajaen pääsimme ylös asti.

Paikka on netin mukaan sellainen, ettei sinne pääse asuntoautolla. Kuitenkin parkkipaikalla ensimmäisenä vastassamme oli juuri asuntoauto :D



Huipulla sijaitsee upea näköalakahvila, jonka pihapiirissä on Inarinjärven asukkaiden historiasta kertova näyttely. Tervetulotoivotuksen antaa vanha ilmatorjunta tykki sekä ruosteinen kaiken nähnyt panssarivaunu.

Kahvilanpitäjä toivotti tervetulleiksi ja otti alueella vierailusta 6€ maksun. Alue on kokonaisuudessaan museo aluetta. Muistakaa se, että 6 € on alueen pitäjälle iso raha ja siitä hän saa osittain elantonsa. Perheemme suosittelee, kahvi oli hyvää ja pullat tuoreita ja kaiken kruunaa huima maisema. Kiitos vinkistä Laura.

Näköalatasanteella tarjosin valokuvausapua ulkomaalaiselle isälle ja hänen pojalleen, hän otti meistä vastapalvelukseksi meistä perhepotretin.

Salosen perhe Sovintovaaran huipulla.

Sovintovaaralta otimme suunnan Inarin retkeilyalueelle ja sieltä löytyvälle Tuulispääjärvelle. Järvelle kulkee hyvä kuntoinen polku, jos kenkävalintana on kumisaappaat. Me lähdimme perinteisesti lenkkareilla ja jouduimme pomppimaan kivillä muutamassa kohtaa.

Kieltotaulut on todella selkeitä Tuulispääjärvellä.

Tuulispääjärvi on yksi Metsähallituksen ylläpitämistä kalapaikoista ja tänne vaaditaan erillinen lupa. Lupa maksaa huimat 10€/vrk. Alueeseen kuuluu monta muutakin järveä, jotka olisivat hieman pidemmän taipaleen takana, joten jäi ne kokeilematta. Kiitos kuitenkin vinkeistä joita Facebookissa sain yksityisviesteinä alueen kalapaikoista.




Saavuimme järvenrannalle ja löysimme rinteestä kodan, puuvajan sekä huussit. Alue oli siisti eikä sieltä löytynyt edellisten käyttäjien roskia ympäriinsä.

Laitoimme tulet ja lähdin järven rantaan virvelillä lippaa heittelemään. Moni fongari oli täältä käynyt lajipiste rautunsa hakemassa joko virvelillä tai pilkillä.

Huomasin, kuinka pientä lippaa seurasivat vielä pienemmät raudut. Tämä kertoi kaiken järven kalojen kokojakaumasta. Hyvin nopeasti käsi ilmi, että pienemmät välineet pitäisi olla ja jätin sinttien kiusaamisen toiseen kertaan.


Seuraamme saapui vanha herrasmies koiransa Vekun kanssa. Olivia oli ihan fiiliksissä kun sai rapsutella ja käskyttää koiraa. Keskustelun tiimellyksessä kävi ilmi, että herra oli Inarin Hopean koruseppä. Hän kutsui meidät käymään liikkeellään katsomassa töitään, mutta lopulta tämä jäi tekemättä.

Kävimme kaupassa ja lähdimme mökille saunomaan. Saunassa päätimme, että huomenna valloitetaan jäämeri… Niin ja se Otto -automaatti löytyy K-kaupan seinästä :D

Istuin mökin teressilla ja nautin tyynen järvenpinnan rikkovista harjuksen tuikeista... ehkä huomenna, ehkä.

Ei kommentteja:

Suositut tekstit