26.6.2016

25.6.2016 – Kuinka paljon mahtuu pieneen vaskooliin?

Unohdin edellispäivän päivityksessä kertoa majapaikastamme. Majoituimme Airbmb;n kautta Rovaniemen keskustasta löytyneeseen kaksioon. Vuokraemäntä Laura oli todella mukana ja avoin, kertoi meille mm. omia nähtävyysvinkkejä kun kuuli retkisuunnitelmamme.

Lisäksi hän oli valmis hakemaan likapyykkimme juhannusaattona, kun asunnon oma pesukone ei suostut toimimaan. Emme pyytäneet häntä hakemaan niitä vaan toivotimme hyvät juhannukset ja kiitimme asunnosta. Tutustu tästä asuntoon.



Lähdimme Rovaniemeltä kohti Inaria ja päätimme matkalla poiketa katsomaan Vikakönkään retkeilyaluetta. Alue itsessään näytti ja vaikutti todella mukavalta ja koski kuohui vapaana kohti Suomenlahtea. Pettymys oli suuri, kun piti päästä vessaan vapauttamaan boa pyllystä. Kuva kertokoot kaiken olennaiset. Pidätin ja lähdimme metsästämään posliinia.


Seuraava nähtävyys tuli sattumalta eteen, kun huomasimme, että Luostolle ei ole pitkä poikkeama reitiltämme. Tämä on retkemme aatteen paras puoli, kun ei ole suunnitelmia voi niitä tehdä lennosta.

Luostolle saavuttuamme löysimme Ahvenlammen. Lampi on yksi Metsähallituksen ylläpitämistä pullasorsapaikoista. Vaikka halu oli kova lähteä yrittämään 10€/3 tuntia hinnalla rannan tuntumassa pintovia kaloja päätin unohtaa nämä suunnitelmat ja keskityimme vain grillaamiseen.

Hetken grillattuamme paikalle saapui paikallinen mies auton ja peräkärryn kanssa. Hän oli tullut siivoamaan edellisillan juhannusjuhlien jälkiä. Autoin häntä pöytien kantamisessa ja vaihdoimme kuulumisia kalastuksen tiimoilta.

560 askelmaa kohti taivasta – hikea ja hienoja hetkiä



Ukko-Luoston huipulle pääsee pääosin portaita pitkin. Portaita on vaivaiset 560 kappaletta, ei siis hirveä urakka. Ei hirveä urakka, ehkä vaimoni ei ole samaa mieltä tästä näin iltaisella. Sitkeästi jokainen Salonen kiipesi askel kerrallaan kohti huipulla siintävää säätutkaa.

Hikeä valuen myös Tanja pääsi ylös, kun olimme jo Olivian kanssa rakentamassa perinteistä tunturin valloitus kivirykelmää. Meidän rykelmät löytyvät vierekkäin säätutkan ja sääaseman välistä.

Jäimme tytön kanssa nauttimaan kivikasojen rakentamisesta, kun Tanja lähti vaeltamaan alaspäin. Rakentelimme varmaan puolisen tuntia kunnes päätimme lähteä. Alaspäin matka sujui leppoisasti tyttöä stempaten.

En olisi tätä hetkeä uskonut tulevan, kun lenkkipolulla ennen varsinaista nousua kuului vain valitusta. Nyt tytön silmät kiilsivät onnistumisen innosta ja siitä tarmosta mitä tästä Salosesta löytyi.
Kuuluipa noustessa hänen suustaan kommentti; ”Yksikään Salonen ei luovuta, jaksaa, jaksaa…”

Lopulta pääsimme ajas ja kannoin tytön olkapäilläni autolle, tämä loppu rutistus nopeutti paluuta huomattavasti ja sain siinä samalla hieman lisää hyötyliikuntaa.

Saderintama saavutti meidät ja kastuimme hieman ennen autolle saapumista.

Kohti majapaikkaa – kahvia, kultaa ja kylmää


Saderintama seurasi meitä kun ajoimme kohti Ivaloa. Olimme miettineet majoittuvamme täksi yöksi teltassa, mutta epävakaa sää muutti suunnitelmamme ja Tanja päättikin selvittää meille edullista mökkimajoitusta tulevaksi yöksi.

Ensimmäiset pari soittoa olivat hakuammuntaa, onneksi kolmannessa tärppäsi. Saimme saunallisen mökin järven rannalta hintaan 65€/yö. Suosittelemme: http://www.lomakylalapponia.com/fi/

Matkallemme sattui Tankavaaran Kultakylä. Joimme kahvit ja lähdimme tutkimaan itse kylää. Pienen metsän takaa paljastui aito villinlännen kultakylä, jossa rakennukset olivat historiallisen kultaryntäyksen aikaisten talojen kopioita.

Kylän takaa noustiin pieni mäki ylös, jonka takaa löytyi kullanhuuhtojien näyttämö. Legendaariset kullanhuuhdonnan SM-kisat pidetään tässä kisakylässä. Päätimme myös Olivian kanssa kokeilla kullanhuuhdontaa.

Huuhdontamaata saimme vaskooliin kaivinkoneella, jota Olivia käsitteli kuin vanha tekijä. Lopulta pääsimme huuhtomaan vaskoolia. Geologi opasti kuinka, ensiksi vaskooli lasketaan pohjaa, ja siitä murskataan paakut sekä otetaan isoimmat kivet pois ne ensiksi huuhtoen vaskoolin päällä.

Tämän jälkeen vaskoolia vispaillaan ympäriinsä ja huljutellaan vedellä. Tämä saa hienon hiekan pois ja vain painavat jää jäljelle. Hiljalleen hiekkamäärä vähenee ja lopulta jäljelle jää vain kulta. Uskokaa tai älkää, mutta Olivian ensimmäisessä vaskoolissa oli suuri hippu sekä joku korukivi.

Saderintaman siirtyessä jälleen päällemme haimme toisen vaskoolin ja löysimme siitäkin kolme hippua kultaa. Tämä pysähdys oli ehdottomasti tähän astisista mieleenpainuvin. Suosittelen pysähtymään ja huuhtomaan kultaa.

Matkalla poikkesimme vielä Karhunpesäkivellä. Tämä on sellainen paikka missä Tanja on vanhempiensa kanssa vieraillut lapsena ja tämä oli pakko nähdä. Upea ontto siirtokivilohkare jonka sisällä oli pieniä koloja, oletettavasti hiidenkirnuja.

Täsmäisku tuikkiin - kahden lajin ilta


Illalla saunottiin ja muun perheen mennessä nukkumaa keräsin kamani ja suuntasin järven rannalle ongelle. Heittelin virveliä ja sain pienellä lipalla todella pienen siian.

Huomasin kuinka lähellä rantaa kävi kala pinnassa, heitin valmiiksi kasatun ja syötitetyn ongen täsmäheitolla suoraan tuikin luokse ja koho upposi saman tien. Pistelaji eli harjus nappasi kiinni, mutta valitettavasti vain noin 20cm pituinen. Ei pistettä.

Kirjoittelen tätä nyt 26.6. sunnuntai iltana, huomenna painetaan ylöspäin kohti Nourgamia.







Ei kommentteja:

Suositut tekstit