22.5.2016

Kotkan Kalamaraton 2016 - Upeat 24 tuntia!

Taktiikkapalaveri ennen starttia. 12 tuntia 20 lajia, siitä lähdetään!

En tiedä mitä kirjoittaisin. Olen sanaton. Takana on neljän päivän kalareissu Kotkaan kera parhaiden kalastavien ystävien.

Lainaan Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen kappaleen sanoja;
Kotka kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko…

Saimme epäilyksiä pärjäämisestämme kilpailussa ja halusimme nyt näyttää, että ulkopaikkakuntalaiset voi tulla, saada huiman määrän lajeja ja voittaa koko kilpailun. Toinen puoli piti meitä jopa ennakkosuosikkeina.

Torstain treenipäivä antoi paljon osviittaa tulevasta. Lajeja ei noussut oikeastaan mistään ja listalle nousi vain särkiä, ahvenia, sorvia, pasureita ja salakoita.

Lirkkilajeina löytyi ne mitä piti eli kivisimppu, kivennuoliainen, hietatokko, liejutokko, mutu, kymmenpiikki, kolmipiikki vilaukselta näimme myös parit rantanuoliaiset ja oli ne mamutkin eli mustatäplätokot kotona omalla rannallaan.

Perjantaille jäi treenattavaksi vimpa, turpa, törö sekä muut särkikalalajit.
Ensimmäinen puro on varmasti näihin aikoihin Kotkan alueen paras särkipaikka. Kutukiimassa olevat kyhmykyljet nappasivat hetkessä toukat huiviin ja osoittivat, että kohdelajit voi unohtaa tästä paikasta.

Vimpa ja turpa, molempien pyyntijipot keksi normaalisti huoltajamme oleva Timi. Näistä ei sen enempää, nopeita lajeja molemmat. Kerrottakoot, että kalastajille kannattaa jutella aina kun heitä näkee. Nyt pääsimme vierestä seuraamaan ulkomaalaisen kalastusta ja saimme sellaisen vinkit, että oksat pois. Tämä toimi myös kisassa.

Näiden kahden onnistumisen jälkeen usko 20 eri kalalajin määrän rikkomiseen oli vahva.


Ensimmäiset 10 -lajia


Sapokka tarjoaa kisan aloittamiselle loistavat puitteet ja havaittuja kalaleja oli listalla useita vaikka onki ei ollut vedessä käynytkään. Kotkan kilpailun alussa on sääntö jonka mukaan vain yhden tiimiläisen pitää olla startissa paikalla, muut saavat olla esim Sapokalla odottamassa välineiden kanssa.

Kalastamisen saa aloittaa vasta kun tämä startissa oleva jäsen on saapunut paikanpäälle. Tämän kuultuamme muutimme suunnitelman ja viritimme jokainen omalle kohdalleen onget ja virvelit valmiiksi.

Myös lahnat oli komeita, passin kanssa kuva ja takaisin.
Timi pinkoi kärkijoukon mukana ja pääsin tiputtamaan ongen veteen: Salakka, paikan vaihto. Seuraavaksi lajiksi nousi sorva ja särki. Hieman kauempana Markus sai pyydystettyä hauen ja Timi nappasi ongella lahnan. Viisi lajia kasassa, kisaa käyty 15 min.


Sapokan uumenissa uiskentelee komeita suutareita.
Seuraavana koukkuun nappasi ahven, kuusi lajia. Ennakkoon olimme miettineet, että seitsemän riittää jonka jälkeen vaihdamme paikkaa. Lopulta tiimimme bravuurilaji eli suutari nappasi syöttiin ja pääsi kuvaamisen jälkeen takaisin Sapokan syvyyksiin.

Seuraavan siirtymän jälkeen lajilistalle ilmestyi mutu, kymmenpiikki sekä kolmipiikki. Kymmenen lajia kasassa jotka tuomaristo tunnisti Maretariumissa aikaan 13:17 joka oli kilpailun nopein. JESH! Ensimmäinen tavoite saavutettu.

Tavoite täytetty, olimme nopeimmat!

Nyt voimme hengähtää, meillä on tasatilanteessa etu puolellamme, jos toisilla tiimeillä ei ole ässiä listoillaan.

Onki veteen seuraavaan paikkaan, treeneissä tästä nousi puuttuvista lajeista kiiski, pasuri, vimpa ja turpa.

Koho ei kerennyt kauaa olla paikallaan, kun kiiski veti sen pinnan alle. Ensimmäinen, heti perään napsahti pasuri. Vieressä Mikko haavitsi Timin pyytämän vimman. Turpa vielä, tämä laji antoi hetken odottaa itseään, kunnes nappasi kiinni Timin onkeen.

Huima pysähdys, neljä lajia samoilta jalansijoilta ja matka jatkuu. Nyt kasassa 14 lajia ja kisaa käyty alle neljä tuntia.

Ruutana nousi nopeasti ja päätimme ajaa tämän jälkeen Korkeakosken Kalastuskievarille kahville. Tavoite oli saada Korkeakoskelta kirre sekä kuha. Näistä jälkimmäisen pyyntiin saimme vinkit ja lopulta myös ottipelin joka tuottikin tulosta. Viides heitto kun Mikadon jigikeppi taipui kaarelle.

KALA! Mikko juoksi haavin kanssa haaviamaan siiman päässä taistelevaa punakylkeä.

Ikinä ei ole kirjolohen saaminen tuntunut näin hyvältä kuin nyt. Tämä kala antoi meille etumatkaa muihin ja lajimäärä nousi samalla kuuteentoista. Vaihdoimme kaikki jigivehkeet ja rupesimme yrittämään hetkeksi kuhaa.

Jälleen uusi tekniikka opittu tämän lajin pyyntiin.

Seuraavana olisi vuorossa silakka. Tätä ennen teimme kuitenkin vaihtokaupan kievarin emännän kanssa ja saimme munkkikahvit mieheen ja hän sai pyydystämäni kirjolohen. Tulkoot  tästä perinne ;)

Species Fishing Team feat Kalastuskievarin Ruuti Leisti.

Hallan sillalla oli useampi tiimi litkaamassa kun saavuimme sille. Seurasimme tarkasti mistä kohtaa kaloja nousisi, ei vaan noussut. Lopulta yksi kärkipään tiimeistä sai silakan ja siirryimme välittömästi tähän kohtaan. Montaa minuuttia ei kulunut, kun Timi roikutti litkassaan silakkaa. Laji numero 17 päätyi saalispussiimme.

Turvallista?

"Dippikarppi”, tuolla termillä vitsailimme Sapokkaan ajaessa. Ei siinä kauan mene, mutta on meillä pari tuntia aikaa odottaa ennen pimeän tuloa.

Nyt tärkeä asia näiden kalojen pyynnistä. Älkää lähtekö pelleilemään liian ohuilla siimoilla tai pienillä haaveilla.
Käsitelkää pyydettyä kalaa kunnioittavasti ja varatkaa kostutettu alusta johon kalan voitte laskea kuvausta varten tai ottakaa kuva kisapassin kanssa haavissa. Nämä upeat kalat ovat Kotkan Kalamaratonin ehdoton ykköskohde. Jokaisen pitäisi saada tuntea tuollainen rauhallinen peto siiman päässä.

Upea kala
Vapateline kasaan, hälärit päälle. Timi viritti rigit vapoihin. Itse kasasin kaukalollisen vapautusmaton sekä suuren karppihaavin. Olimme valmiit, Markus heitti oman pyyntinsä oikealle, Timi keskelle ja minä ruovikon viereen vasemmalle.

Istuimme katukivetykselle ja odotimme. Mikko saapui samalla Maretariumista kalojen palautusreissulta.

Siima tärähti vavassani, piip. Piip, nousen ja saan tervehdykseksi jatkuvan piippaamisen. Nyt kala on tartuttanut itsensä ja pääsen iskemään vastaiskun. Kiinni, se on siinä. Nyt pitää saada kala väsytettyä.



”Dippikarppi”, siihen meni koko pysähdyksineen vain 20 min :D On tuo meidän Timi aikamoinen nero näissä tekniikoiden keksimisessä.

Seuraavat tunnit etsimme kuumeisesti säynettä, kävimme kalastamassa salmia, matalia ruovikkoisia lahtia saamatta kuitenkaan kosketusta tähän pienisuomuiseen särkikalaan.

Oli aika siirtyä treenireissulla löydetylle piikkimonni lammelle, mutta ensiksi masut täyteen. Treenireissulla löydetty snägäripitzeria yhdistelmä tarjosi sopivan menun ja haimme pitsat mukaan. Viritimme onget pyyntiin ja rupesimme nauttimaan pitsojamme.

Ei kulunut kuin pari minuuttia kun Timin kohoa vietiin. Mitä vtua, hän nosti +700g ahvenen laiturille.

Kymmenpiikki imuri

Helsingin kilpailusta tuttu Heikki saapui poikansa Antin kanssa monnijahtiin ja onnistuikin siinä meitä paremmin. Reilut 20 min ja monni, sekä kymmenpiikki oli ylhäällä. Heidän matka jatkui, me odotimme.

Heikki nappasi Kotkasta uuden elämänpisteen itselleen piikkimonnista.

Lopulta Markuksen ongen koho liikkui ja Timi sai kunnian nostaa piikkimonnin ylös lajiksi nro 19.
Tavoitteemme oli putsata pöytä kaikista puheista ettei pärjätä tässä kilpailussa. 19 lajia kasassa, kärkipaikka alusta alkaen ja vielä nopein 10-lajin tunnistusaika. Matka jatkuu...

Tiesimme lirkkilajien paikat treenireissujen perusteella ja kuinka nopea ne oli pyytää, olimme pääsemässä tavoitteeseemme ja vielä helposti :D

Rannalla ei näkynyt muita, oli täysin pimeää. Hienoa, saimme noukkia lajit rauhassa eikä muut tiimit näkisi mustatäplätokko paikkaamme. Ensimmäisenä pyydystin juuri mustatäplätokon. Tämä laji on pian jokaisen tiimin lajilistoilla, nyt pienellä alueella yksilömäärät voi laskea kymmenissä. Laji nro 20. Tavoite täytetty, 20 lajia pyydetty 12 tuntiin.

21, 22, 23 perus lirkkilajeja ja meidän tiimin bravuurina lajiksi nr 24 nousi liejutokko. Tämä on laji, jonka tunnistamista olemme harjoitelleet, ettei tarvitse kuluttaa turhaan aikaa useiden pienten tokkojen lirkkimiseen vaan yksi riittää.

Puolet Kalamaratonia jäljellä mitäs nyt tehdään…

Species Fishing Team feat Mari Pekkanen @Yle Kotka

Palataan hetkeksi torstain radiohaastatteluun ja siihen kuinka moni epäili meidän menestys mahdollisuuksia Kotkan Kalamaratonissa. Päätimme jätkien kanssa yhdessä, että näytetään kaikille epäilijöille.

Torstaina radiohaastattelussa toimittaja Mari Pekkanen kysyi; Minkäslaiseen lopputulokseen olisimme tyytyväisiä?

"Kyl mä oon tyytyväinen jos me kolmen sakissa ollaan. Mä uskon ,että meillä siihen on ihan täydet mahdollisuudet, jos me se munataan niin on se vain meistä itsestä kiinni."-Markus
"Ilman muuta mitaleille yritetään päästä, mutta kyllä se kulta siellä kiiltää kaukana." -Timi
"Siitä lähdetään, että sunnuntaina ollaan tyytyväinen tulokseen." -Juha
Kuuntele radiohaastettelumme tästä.

Palataan sunnuntai yöhön, päätimme lähteä etsimään allikkosalakkaa jostain päin Kotkaa. Tämä hakuammunta oli kuin The Blair Witch Projectista kun samoilimme sysimustassa metsässä etsien lampea jossa pienen pieni kala uiskentelisi. No ui edelleen, emme löytänee kohdelajia.

Jesse laittoi jossain vaiheessa viestiä ja ilmoitti, että Markuksen toivoamaa nuuskaa olisi Sapokassa tarjolla. Otimmekin suunnan suoraan sinne kun metsässä tarpominen ei tuntunut meidän jutulta.

Kerroin jätkille autossa kuinka olin astunut autolle palatessa ison puun päälle ja se katkesi samalla tiputtaen minut pienen ojan pohjalle.

Ehkä etsimme kuitenkin tämän lajin valoisalla ennen ensi vuoden kisaa.

Ennakkosuosikit ja haastajat - ei viholliset toisilleen!

Viimeiset tunnit odotimme, ja odotimme kunnes aika oli kypsä viimeiseen täsmäiskuun. ”Nyt haetaan yksi laji listalle”, totesimme kun lähdimme Sapokasta muiden kilpailijoiden luota. Vähän muut ihmettelivät kun hymyilimme lähtiessämme.

Pyytämiseen meni aikaa puolitoista tuntia, mutta kyllä se kannatti, vaikka joidenkin mielestä olisimme voineet jättää törön hakematta.

Tämä oli naulanisku arkun kanteen, joka kruunasi kisaennätystä sivuavan tuloksen. Ei lisättävää, ensi vuonna lähdetään rikkomaan kisaennätystä uudella lajimäärällä.

Tavoitteemme oli tehdä kisaennätys ja nyt pääsimme sivuamaan sitä ja jos 10-lajin saantiaikoja vertaa niin me rikoimme sen :D Meillä 13:17 ja Team Teistillä 14:01.

Jesse ja Jerry muistelivat, että he ovat onnistuneet pyytämään enemmän lajeja kuin tuo 25. Onko ennätys sittenkin 27 lajia?

Kiitos kaikille kisaajille, upeaa oli kilpailla teitä vastaan. Toivottavasti ensi vuonna tulee kaikille yhtä lajirikas kilpailu ja pääsemme jokainen omaan tavoitteeseemme. Toivomme myös, että useampia joukkue Helsingistä osallistuu Kotkan tai Turun kilpailuun.

Molempien kisakaupunkien vedet tarjoavat haasteita, mutta on sielä pirun hienoja paikkoja fisustaa!

Kiitos myös järjestäjille. Maretariumin ja Skes ry:n väki hoiti hommat upeasti ja mm. liejutokon tunnistaminen keskellä yötä oli fantastista palvelua.

100% Onnistuminen Kotkasta, voidaanko epäilyt meidän pärjäämisestä lopettaa?
Kiitos tiimimme pääsponsorille Onkitukulle josta saaduilla syöteillä ja mäskeillä nopeutimme monen kalalajin pyyntiä ja mm. karpin kalastukseen käytetty kokonaisaika oli vain 10 min, väsytys kesti pari minuuttia ja välineiden viritys 10 min.

Lisäksi kiitos Opm:män Henrik Korkeamäelle joka järjesti meille näin huimat Prologicin karpin kalastus-setit, haavit ja vapautusmatot.

Olemme onnistuneet nyt valloittamaan Helsingin, Turun ja Kotkan Kalamaratonien ykköspaikan, harmittavasti Joensuu jäi nuljusta vajaaksi. Toivottavasti esimerkkiämme seuraa muutkin Helsingissä kisaavat joukkueet ja he lähtevät kokemaan Turun sekä Kotkan kilpailuihin.

Kotkan Kalamaraton lopputulokset vuonna 2016


Saamamme kalalajit: Ahven, Hauki, Lahna, Salakka, Sorva, Särki, Suutari, Kolmipiikki, Kymmenpiikki, Mutu, Kiiski, Pasuri, Vimpa, Turpa, Ruutana, Kirjolohi, Silakka, Karppi, Piikkimonni, Mustatäplätokko, Hietatokko, Kivennuoliainen, Kivisimppu, Liejutokko ja Törö

Ei kommentteja:

Suositut tekstit