 |
| Voiton ratkaissut kampela |
Opetushallituksen sivulta löytyy sivu, jolla on listattuna 104 eri tunnetta. Yhden vuorokauden ja sitä edeltävien päivien aikana näistä suurin osa tulee käytyä läpi. Tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että Kalamaraton on lähestymässä tai se on jo taakse jätettyä elämää.
Kirjoitin blogitekstin, ennen kisaa, jossa ilmoitin, että kilpailu tulisi olemaan viimeinen vähään aikaan ja vuoden 2025 kilpailuun en osallistuisi. Tekstin julkaisin kisan starttihetkellä, ettei kenellekään tulisi sellainen kuva, että mahdollinen sijoituksemme olisi syy päätökseeni.
Ajattelin tämän vuoden kilpailusta kirjoittaa tunteiden kautta, valitsin 104 tunteesta joitain mitä kisan aikana tuli koettuja.
Haaveellisuus oli läsnä, kun lauantaina Honkaluodossa juttelin muiden kilpakumppaneiden kanssa. Jokaisella oli omat suunnitelmat ja haavelajinsa mitä lähteä kilpailussa pyytämään. Aina haaveissa luki 2016 vuoden Kalamaraton kisapaidassa, haaveissa osalle osalla ei.
Meidän haaveissamme oli edellisvuonna missatut turpa ja mutu. Näihin panostettiin ja ne myös löydettiin, vaikka mutu meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia aluksi. Harjoituksien teema oli; Perusasiat kuntoon, muu on plussaa.
 |
| Team FishingPois & Species Fishing Team |
Epätoivo ja turhautuneisuus meinasi iskeä, kun kolmas tunti vimman onginnassa alkoi. Vierestä nousi kisaajille yksittäisiä vimpoja, ja kuten kalamäärädatasta huomaa nousi hivenen yli puolelle kisaajista lajipiste tästä lajista. Lopulta rauhallisuus ja tieto siitä, että kilpailuaikaa on reilusti jäljellä, poisti epätoivon ja loi uskoa tulevaan onnistumiseen.
Ilo muiden, mutta myös omista onnistumisista. On hienoa olla avuksi toisen joukkueen miekkasärjen tunnistamisessa tai toutaimen haavitsemissa. Ilo muiden onnistumisesta välittyy ympärille ja antaa toivoa myös muille paikalla olijoille. Ehkä seuraavaksi on minun vuoroni, voi ajatella mielessään.
Intohimo kalastukseen on tiimimme vahvuus. Vaikka jokainen kalastamme omalla tavallamme eri syistä, on yhteinen intohimo menestyä Kalamaratonissa. Tämä tunne ajaa meidät vuosittain Honkaluotoon katsomaan mihin rahkeemme ja mihin treenimme riittävät.
Hämmästys ja onni oli suuri, kun Mikko bongasi kampelan. Etsimme muita lajeja, kun tämä upea ilmestys sattumalta löytyi. Aikaisemmista kampelan pyyntikerroista oppineena, sain kalan jälleen ottamaan ja onnistuin saamaan meille todella kovan lajipisteen listalle. Ilman Mikon tarkkanäköisyyttä, olisi tämä pistekala jäänyt löytymättä.
Päätimme ikuistaa hetken ja Timi laittoi puhelimen nauhoittamaan videota samalla kun hän ammattimaisesti opasti mihin pitää mennä poseeraamaan. Kampelan mitalla on voitto tullut nyt vuonna 2022 ja 2024.
Olen näissä kilpailuissa oppinut kampelan pyytämisestä todella paljon, mutta nämä salat saa jokainen itse opetella. Hauskaa oli myös, että Mikko ”Lirkkimaisteri” bongasi ja nappasi myös särmäneulan, vaikka rakkoleväpuskassa lymyileväksi vaskikalaksi ensiksi luuli. On se epeli.
Väsymys on kilpailun tiimellyksessä harvinaista, mutta kisan edetessä tämä tunne tulee väkisinkin esille jokaisessa. Mikko ja Timi nukkuivat paikasta toiseen siirtymät, Markus oikaisi itsensä puistonpenkille ja itse ummistin silmäni nurmikolle pohjaonkien ollessa pyynnissä.
Kiitollisuus tunteena tulee siitä, että saa olla osa tiimiä, josta kaikki ovat myös rakkaita ystäviä kalastuksen ulkopuolella. Tuki ja turva, olkapäät joihin heikolla hetkellä nojata. Kiitollisuus nousee esille myös siitä, että saa olla osa yhteisöä, jossa ihmisiä näkee kerran vuodessa, mutta silti juttu luistaa kuin olisi eilen nähty viimeksi.
Mies, jonka nimeä en muista on Erkki, hänenkin nimensä nyt muistan:
Mies, jonka nimeä en muista eli Erkki.
Kunnioitus kanssakilpailijoita kohtaan, tässä kilpailussa ei ole väliä kuka voiton vie koska he ovat voittonsa ansainneet. Tiedon, taitojen ja tuurin osuessa kohdalleen kuka tahansa voi olla mestari. Vietetyt tunnit rannoilla ja kilpailuissa antaa tietoa ja taitoa, joiden kertyessä lopputulos näyttää tehdyn työn lopputuloksen.
Laji kerralla kohti kärkeä, joka vuosi oppii jotain uutta ja nämä tiedonjyväset tarjoavat mahdollisuuksia joka kerta enemmän kuin edellisellä kerralla.
Levottomuus valtasi mielen, kun ennen viimeistä kahta tuntia AC Nappasko onnistui nappaamaan miekkasärjen nousten lajimäärässä jo 29-lajiin. Viimeiset kaksituntia olivat tuloksien osalta pimeitä ja mietimme skenaarioita mielessämme. Vaihtoehdot olivat:
- AC Nappasko saa yhden lajin lisää joka on kampela (poistaa kampela ässän)
- Joku joukkue saa kampelan ja AC Nappasko saa yhden lajin lisää (poistaa kampela ässän), voitto AC Nappaskolle nopeammalla 10-lajin tunnistusajalla 13:47 vs 14:59
- AC Nappasko saa kolme lajia (yksi laji enemmän)
- Koska kilpailussa on kaikki mahdollista, kävimme kaikki skenaariot läpi kalastaen 11:30 asti toivoen säyneen nappaavan syötteihimme.
Ystävällisyys ja muiden auttaminen on aina ollut tiimillämme tärkeää, ja tänä vuonna saimme auttaa toisia joukkueita mm. haavitsemalla yhden joukkueen toutaimen, lainaamalla haavia toiselle tiimille sekä antamalla syöttejä jengille, jonka matopurkki oli kadonnut kilpailun tiimellyksessä. Pyrimme myös kertomaan pyyntivinkkejä lajeihin, joiden osalta kilpailua ei ratkaista.
Ylpeys ja rakkaus omaan jengiin. Siitä miten hienoja ihmisiä on rinnalleen löytänyt tämän Suomen vaativimman kalastuskilpailun kautta. Sisukkuus ja sinnikkyys ei tästä jengistä lopu!
Voitonriemu ja itsensä voittaminen
 |
| AC Delirium Marco ja Olli, Timi, minä, Markus ja Mikko, AC Nappasko Janne, Viksu ja Tamo. |
Kilpailuista jaloin on sellainen missä voitto on vain yksi osa kokonaisuutta. Lopulta sillä ei ole väliä kuka voittaa, vaan se, että kilpailuun osallistuu. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, me jopa toivoimme Jannen kipparoiman AC Nappasko voittoa, mutta nyt kampelan mitalla voitto kirjataan meidän nimiimme.
AC Nappasko on tasainen suorittaja ja kun katsoo heidän sijoituksiansa ovat ne poikkeuksetta top 10 sisällä. (2,5,9,10,7,10,7,7,7)
Voitonriemu on tunne meille jokaiselle kisan läpi vetäneelle, me teimme sen jälleen kerran. Itse 30. kerran. Yritän nyt ottaa etäisyyttä Kalamaratonista hetkeksi ja katsoa mitä tulevat toukokuut tuovat tullessaan. Talvilomat ainakin jätän kilpailuja varten käyttämättä kuten viimeiset 10-vuotta olen käyttänyt.
Lopullinen lajilistamme () merkitty erottava laji AC Nappakseen
- Allikkosalakka
- Hopearuutana
- Kivisimppu
- Kymmenpiikki
- Salakka
- Seipi
- Törö
- Turpa
- Kiiski
- Pasuri
- Ahven
- Lahna
- Sorva
- Hauki
- Särki
- Hietatokko
- Kolmipiikki
- Mustatokko
- Silakka
- Mustatäplätokko
- Kivennuoliainen
- Mutu
- Särmäneula
- Kivinilkka
- Liejutokko
- Putkisieraintokko
- Kampela* (Miekkasärki)
- Ruutana
- Suutari
- Vimpa
1 Kommentit
Sitä tunnetta on vaikea kuvata, kun oikeasti kilpailuhenkisenä ihmisenä nostaa pokaalia tietäen, että yleisö ei ole "faneja" vaan suurimmaksi osaksi arvostettuja kilpakumppaneita, jotka toivoivat vielä reilun 24h aikaisemmin (tai jopa kesken kisan) olevan itse siellä nostamassa proffaa ilmaan.
Huikean iso arvostus on meillä teitä kohtaan - joka kerta nimenomaan teidän voittaminen tuntuu erityisen hyvältä, vaikkei itse olisi ykkönen. Silloin tietää itse onnistuneensa.
Mutta ei ole häpeä hävitä paremmilleen. Tänä vuonna voittaakseen piti olla oikeasti hyvä, ei vain paras paikallaolija - jos ristodufmismia voi käyttää.
En halua puuttua teidän joukkueen sisäisiin asioihin, mutta toivottavasti ensi vuonna on myös mahdollista voittaa "maratonin Tappara", vaikka kokoonpanossa olisikin muutoksia. Teillä on kolme kovaa, vaikka yksi jäisikin pois... Takuuvarmaa tekemistä aina teiltä.
-Olli / AC Delirium