Inkoossa akkuja lataamassa isäni, Janin ja Nemon kanssa

Nokipannukahvihetki

Joskus kirjoittaminen on vain vaikeaa, tämä maanantaiaamu nimellä tallennettu teksti on ollut jo useamman viikon avoinna enkä ole tekstiä saanut suollettua. Sormeni vain odottavät käskyä painaa tiettyä kirjainta, niistä se hiljaalleen syntyi tämäkin tarina.

Maanantaiaamu, etätyötoimistolla jalat pöydällä ja mieli levänneenä laittelin Happyangler.fi ja kolmeen muuhun verkkokauppaan talvikalastusalemateriaalit näkyviin. 

Takana on upea viikonloppu Inkoon Bjurssissa sijaitsevalla Vantaan ulkoilu- ja karavanalueelta. Käytössämme oli vuokrattu saunan päädystä löytyvä punainen tupa, majoittujina koiramme Nemon lisäksi isäni Matti ja Korelin Jani. 

Lähdimme isäni kanssa edellisviikon perjantain töiden jälkeen matkaan ja koukkasimme Kirkkonummen Prismasta eväät, lavan olutta ja rommipullon Alkosta. Tavoite oli rentoutua ja antaa aivojen nollaantua. 

Matka sujui leppoisasti rupatellen kohti aurinkoa ajaessa ja lopulta saavuimme Bjursin ulkoilualueelle, jossa Jani oli vastassa ystävänsä Mikaelin perheen kanssa. 

Rannan keittokatokselle oli tulet viritetty ja edessä siintävä jäätynyt merenlahti oikein huusi; 

Tulkaa ja tuokaa pyyntinne sisääni. Virittäkää pyyntö hellään syliini odottamaan ja nauttikaa tästä hetken hiljaisuudesta.

Välineet pyynnissä, sitten odotetaan.

Viemme pyyntiin kolme ismete-settiä, jokaiselle yhden. Siima kulkee elektronisen hälyttimen läpi ja testihälytys kuuluu grillikatokselle vajaan 100 m päähän. 

Mökillä kutsuvasti tervehti Captain Morgan pullomme ja kokispullot. Drinksut lämmittivät kivasti ja saivat isäni vaipumaan punkalleen uneen. 

Sängylläni Nemo tuhahti ja sammui myös. Me Janin kanssa istuimme terassilla ja nautimme hiljenevästä illasta kera kaslerpihvien ja kylmien Karhu oluiden. 

Perjantai-ilta meni mukavia muistellen, hivenen rommikolia ja bisseä juoden. 

Lauantai auringon helliessä

Keli kuin morsian

Alun perin suunnitelmissa oli mennä meren jäälle lauantaiksi, mutta päädyimme lyhyemmän kävelymatkan takia Fagervikin tien varresta löytyvälle Marsjön nimiselle järvelle. Järvi vaikutti hyvältä tällaiselle reissulle minkä tavoitteena oli päästä helpolla ilman paineita.

Järvi… Oli järvi. Saimme syöteiksi pyydettyä pieniä särkiä ja ahvenia useita kymmeniä. Näiden syöttikalojen lisäksi ismetevavoissa kävi syöttiä moikkaamassa muutama kala, yksikään ei jäänyt kiinni tai napannut kunnolla syöttiin, joten munat jäivät pataan. 

Onneksi jäällä juotiin pakkikahvit, syötiin pullat ja makkarat. Hienoin hetki oli kuitenkin, kun tapsipilkkiin napsahti isälleni särki. 

Syöttikaloja

Kohmeloiset sormet eivät mahdollistaneet toukan koukkuun laittamista joten hoidimme Janin kanssa vuoroin tätä virkaa. Järvi oli nyt koettu, siirryimme lähemmäksi Bärösundia olevalle Korssundetin salmelle ja sen sivuun aukeavalle lahdelmalle. 

”Menkää te, mä jään tähän.” 

Isäni jäi auton luokse rannan läheltä löytyneelle valmiiksi kairatun reiän luokse, me viritimme Janin kanssa vavat pyyntiin ruovikosta eteenpäin hieman kauemmaksi ja siirryimme vastarannan kalliolle nauttimaan auringosta.

Joskus on hetkiä jolloin aika pysähtyy, hetkeen sopisi hyvin Suurlähettiläiden- Kuka pysäyttäisi kellot kappale.

Kuka voisi kellot seisauttaa

Ja ajan pysäyttää,

Kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?

Ladataan D-vitamiinia...

Istumme kalliolla, edessämme Nemo makaa kyljellään mättäällä nauttien kevätauringon lämpimistä säteistä. Lahden toisella puolella isäni pilkkii ruovikon reunassa, tai siltä se näytti. Totuus taisi olla kuitenkin se, että hänen kasvojaan lämmittävät auringon säteet hellivät paljon nähneitä ja kokeneita kasvoja. 

Noilla kasvoilla on nähty hymy, joka ei hyydy eikä kenelläkään ole hänestä pahaa sanottavaa, näin totesi vieressäni istunut Jani. 

Oli aika todeta merenlahden hauet viisaammiksi ja siirtyä takaisin mökille grillauspuuhiin. 

Aurinko lämmitti ja latasi D-vitamiini ja henkisen jaksamisen akkuja täyteen. Kello tikitti tasaisesti kohti iltaa ja mökin päädyssä odottavaa lämpimään saunaan pääsyä. 

Lopulta oli vuoromme. Isänikin kömpi jo terassille valmiina saunaan lähtöön, tämä olisi hänelle se juttu tällä reissulla. Sauna ja vielä puusauna! Taloyhtiön lenkkisauna on jäänyt pois hänen viikkorutiineista koronan peruttua yhteistentilojen käytön, joten nyt saisi hänellä hikivalua.

Saunan kammarissa Jani totesi hienosti; 

"Siinä on suuret saappaat täytettäväksi. Totesin vastapalloon, että täyttäkäämme me omat saappaamme, isäni saappaita ei voi täyttää." 

Juttuseuralaiset nukahti

Saunan jälkeen Jani kävi moikkaamassa karavaanari tuttuaan ja itsellä ilta meni rommikolia juodessa ja miettiessä sitä miten hienon elämän olen saanut kulkea tähän asti isäni rinnalla. Iskä vastasi mietintöihini kuorsaamalla ja kylkeään kääntämällä vuoteellaan.

En tiedä kuinka monta paukkua join, mutta pullo tyhjeni melkein kokonaan. 

Tässä on hyvä olla juuri nyt. 

Jani palasi, joimme illan viimeiset drinkit ja laitoimme kellon soimaan aamuksi. Herätys olisi viideltä. Mökin vierustalta kuului kaurislauman saapuminen niitylle. Heillä oli hyvä olla kuten meilläkin. 

Sunnuntai kohti tavoitetta perheen ehdoin

Sunnuntaiaamulla kello soi viideltä, kuudelta startattiin auto kohti Espoota ja siellä jo jäällä odottavaa Samppaa. Tavoite oli edelleen saada ruokakala äidilleni ja Janille. Päivän osumat alkoivat sillä, että Bärösundin lossi odotti laiturissa ja lähti matkaan heti automme sille pysähdyttyä.

Ensimmäiset siianonkijat olivat jo saapuneet Korssundetin salmeen nauttimaan auringon ensi säteistä, ja pelloilla kauriit söivät aamupalaa katoa usva seuranaan. 

Lopulta pienen tien varrelta löytyi Sampan volkkari, kamat autosta kantoon ja jäälle. Isäni tuli myös moikkaamaan Samppaa. Kohtaaminen oli lämmin kuten arvata saattoi. Alla mureneva riite, jonka alla vesikerros. Ei ole kaikista kivoin alusta ystävien keskustelulle, joten nopeasti isäni siirtyy autoon kuuntelemaan radiota. 

Jani testailee vipan heiluvuutta

Olin sopinut vaimoni kanssa, että emme ole sunnuntaina koko päivää reissussa ja tämä siirtymä lähemmäksi kotia oli osa tätä suunnitelmaa. Isäni väsynyt olemus myös edesauttoi päätöstä vain muutaman tunnin kalareissusta ennen kotiin ajoa. 

Välineet pyyntiin ja odottamaan. Laitoin kellosta ajanoton päälle nähdäkseni kauan olemme olleet jäällä ja kuinka paljon tulee käveltyä tällaisella reissulla. Ensimmäinen tärppi tuli Sampan pyyntiin ruovikon edessä. Ikean kassi kantoon ja reippain askelin kohti taivasta heiluvaa vippaa.

Tätä samaa vippojen heilumista saimme todistaa muutaman kerran, kunnes minun hälyttimeni huusi ja vavan kärki nyki. Kala! Päivän ainokainen hauki osui minulle. 

Helppoa kun osaa

Reilu kolmen kilon kala sai papista päähän ja laskimme uhrilahjana veret jäälle. Verestetty hauki päätyi kahdeksi fileeksi ja loput jäällä odottavalle lokkilaumalle aamupalaksi. 

Kellosta ajanotto pois, 3 tuntia 29 minuuttia meni lopulta tavoitteen täyttymiseen, tällaistä se kalastus välillä on. Joskus osuu samantien joskus ei milloinkaan. 

Tavoite täynnä, tähän on hieno lopettaa upea reissu. 

Autolla Samppa tuli vielä sanomaan käsipäivää isälleni. 

Arvostan.