Vesille käy venhosen tie

Jänskättää, mennään sillan ali ja metro meni päältä...

Kalakaveri Markus oli päättänyt laskea veneen vesille näin kalastuskauden alkupuolella. Vaimoni jatkuvasti kasvava neuloositausi (neulomis innostus) kasvaa kuten villalankavarastot asunnossamme (voi verrata kalastusvälineiden jatkuvaan hankkimiseen).

Jälleen oli vaimolla aika tavata muidenkin "taudista" tartunnan saaneiden kanssa ja minulla oli mahdollisuus lähteä kalastelemaan rakkaan tyttäreni kanssa.

Venekyytimme saapui Mustikkamaan laituriin hivenen neljän jälkeen. Pieni pelko hiipi puseroon, että tuleeko tästä mitään kun edellisellä yrityksellä Olivia ei suostunut laittamaan liivejä päälle ja suunniteltu veneonkiretki jäi rannalta kalastukseksi.

Kaveruksilla riitti virtaa juoksennella...

Nyt kuitenkin tieto siitä, että Annilla ja Eetullakin olisivat liivit päällä sai tytön suostumaan liivien laittamiseen. Olivia ja hoitolaukku veneeseen ja vene irtosi laiturista. Lilluttiin hetki kun laitettiin vetopelit kuntoon. Kävi ilmi, että lapsien mukana ollessa täytyy eväslaatikkoon varata kaikkea pientä naposteltavaa.

Teimme lenkin Vanhankaupunginlahdella jossa muutkin yrittivät saada kultakylkiä veneeseen. Useita veneitä sivuutimme ja vain yhdessä näytti kerran saalista nousevan. Päätimmekin ottaa suunnan kohti Kruunuvuorenselkää ja matkalla vaihdoimmekin ohi uistelevan venekunnan kanssa pari sanaa ja saimme tietää, että ulompaa oli kuhia noussut enemmän.

Korkeasaaren jäädessä vasemmalle ja mustikkamaan takaisen selän auetessa raikäisi jarru. Nyt oli kala, tuntui hyvän kokoiselta. Harvinaisia oli tämän kokoiset kalat vuosia takaperin Helsingin vesiltä. Alamitan nosto 37 sentistä 40 on nostanut kalojen keskikokoa mukavasti.

Nyt vesien syvyyksistä nousi 48cm kaunokainen, tämän kokoinen olisi ylittänyt nätisti myös muutalla yleisenä pidetn 45cm alamittarajan.

Helsinkiläistä kauneutta ja karvanaama...

Se lajipiste tuli ekalla uistelukeikalla, seuraavaksi sitten... ehkä sorva :D