Vain pari päivää Kalamaratoniin

Näillä mennään...

Kuhinaa, ja suhinaa kuten kaislikossa pitääkin. Selvästi huomaa, että kaikki odottavan kuumeisesti lauantaina alkavaa Kalamaraton koitosta. Aikaa vuorokausi, tavoitteena mahdollisimman monta kalalajia.

Olen huomannut istuvani iltaisin autossa ajamassa jälleen kerran jonnekin entistä älyttömämpään paikkaan katsomaan, jos sieltä löytäisi jotain uutta kalalajia.

Jälleen kerran on ne hetket käsillä. Odotan, että perheeni menee nukkumaan ja voin hyvällä omalla tunnolla lähteä kohti pimeää Helsinkiä, vain nähdekseni sen mitä en vielä ole nähnyt.

Ensimmäistä kertaa tämän vuoden kilpailuun olemme todenteolla yrittäneet etsiä uusia pelipaikkoja ja lajeja. Uusia lajeja ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta hienoja varapaikkoja muille lajeille. En esimerkiksi ole koskaan nähnyt niin paljon kivisimppuja neliön alueella kuin eilen illalla näin.

Ennen kilpailua on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Toimiiko uhkapeli, onnistummeko saamaan A ja M. Entä K, lähdemmekö yrittämään sitä pelipaikoilta vai luotammeko moukan tuuriin.

Eilen sain T pyydettyä käsin, suostuuko kalat syömään kilpailupäivänä. Entä K, tai T onko niitä sielä missä pitäisi vai ovatko ne jossain muualla?

Eräs tietämisen perusluokittelu johtaa intuitioon. Tiedämme tai emme tiedä. Tiedostamme tietävämme tai emme tiedosta. Saamme seuraavat neljä tietämisen mahdollisuutta:

• Tiedämme, että tiedämme (positiivinen tieto)
• Tiedämme, että emme tiedä (negatiivinen tieto)
• Emme tiedä, että tiedämme (intuitio)
• Emme tiedä, että emme tiedä (tietomme rajat).

(Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Intuitio)

Muutama päivä...