Kelitreeniä

Satoipa taivaalta sitten, vettä, räntää tai vaikka olisi kuuma kuin Saharassa vedetään Kalamaraton tunteella lävitse kelistä piittaamatta. Eilen illalla kun Suomen Leijonat yritti ärjyä Valko-Venäjää kumoon lähdimme joukkuetoverini Mikon kanssa katsomaan miltä Helsingin rannat näyttävät.

Saavuttuani sovittuun paikkaan istui Mikko autossa kuunnelle Novan nettiradion kautta viimeisen erän tilannetta. Päätimmekin fiilistellä matsin loppuun ja odottaa sadekuuron ohimenemistä. 

Ensimmäinen paikka oli kovan tuulen takia samentunut ja näkyvyys laskenut minimiin. Näimmekin vain muutamia kolmipiikkejä. Jatkoimmekin nopeasti matkaa ja pähkäilimme missä kova tuuli ei haittaisi. Löysimmekin hyvän suojaisan rannan lyhyen ajomatkan päästä.

Rannan kivikoista löysimme nopeaan tahtiin useita kivisimppuja sekä piikkareita. Jälleen yksi backup paikka jos keli kilpailun aikana on todella kehno ja ykkös-spotit jää pois laskuista. Tämän paikan etu on, tuulen suoja sekä auton saaminen vain muutaman metrin päähän. Lisäksi etappipisteenä tämä sijoittuu aika hyvin kilpailu-alueelle. Tiputus, toukka kelpasi ja ylös. Lajipiste nro 5 oli saatu.

Jatkoimme matkaa kohti uusia seikkailuja. Välillä koko illan vaivannut sadekuuro koveni, ja hetken päästä taas sade loppui.

Uuden paikan rannat kuhisivat pieniä ahvenia ja piikkareita. Välillä kivien välissä livahti pienempiä kaloja, aloin lirkkimään yhtä tälläistä kivenkoloa ja ei kauaa mennyt kun lajipiste nro 6 nousi käteen. Kymmenpiikki, nyt tiedetään, että niitä löytyy täältäkin.

Kymmenpiikki, tiukka taistelu ja voitto tuli!

Mikko oli mennyt rantaa hieman pidemmälle kun alkoi kuulua huutoa. Kuin Töölöön kiimassa huhuilevat huuhkajat oli Mikko saanut saalista ja ihmetteli sitä kovaan ääneen rannalla.

Suuri mustatäplätokko oli hyväksynyt koon 32-koukun ja toukan, jälleen uusi paikka oli löytynyt minne tämä tulokaslaji oli levinnyt.

Rannan kivikot jatkuivat vielä ja lähdimmekin jatkamaan matkaa. Hetken päästä huomasin tokon kiven edessä, olisiko tässä se kauan hakusessa ollut mustatokko.

Tiputin lirkin ja samantien tokko hyväksyi syötin... Kala kädessä nousin rannalle tekemään lajitunnistuksen, selkäevä pystyyn ja prkl! Täplähän siinä tökötti.

Lopulta tämänkin rannan kivikoista löytyi simppuja, kymmenpiikkejä, mustatäplätokko ja aivan helvetisti sormen mittaisia ahvenia.

Hieno reissu joka päättyi lamppujenloisteessa ja rankemmassa sateessa noin klo 01.00. Hienoa treeniä, huonossa kelissä mutta fiilis oli korkealla!

Kotona facebooktilanne katsauksen aikana laittoi Mikko yv-viestiä. Poliisit olivat pysäyttäneet hänet,kun oli juossut autolta kotiin.

Oli kuulemma ollut selittämistä, että mitäs se mies täällä juoksentelee keskellä yötä pimeessä tummiin pukeutuneena. Meinasi mennä iltapala väärään kurkkuun kun räkätin Mikon viesteille.

Hieno reissu, kohta taas mennään...