Kolme Salosta feat Siloneula

Kummipoika tatu tutustumassa pilkkimisen saloihin

Sunnuntai aamulla kun kello pärähtää soimaan viideltä voi se tarkoittaa vain yhtä asiaa. Se on pilkkipäivä edessä. Aamu alkoi loistavasti, erehdyin pistämään aamukahviini hillosokeria perinteisen tilalle, olipahan makuelämys ja sain ainakin silmät auki.

Pihalle kömpiessäni, odotti parkkiruudussa uskollinen taistelulaivani. Katsastuksessa toistaiseksi läpimenemätön meren sininen vw golf hurahti käytiin hivenen vajaa seitsemän, ratti kääntyi samaan tahtiin kun silmäluomista irtosi viimeiset rähmät lattialle. Normaalisti kojetaulussa palaa käynistyksen jälkeen vähintään yksi ylimääräinen valo yleisimmin se on bensavalo. Nyt tankissa kuitenkin oli menovettä isäni edellisen reissun sponsoroinnin jäljiltä.

Matkalla kohti uusia ottipaikkoja

Mukaan oli lähdössä kummilapseni Tatu joka on siskoni toiseksi vanhin lapsi sekä isäni lisäksi ahvenien päänmenoksi lähti konklaavi Kalakerho Siloneula. Nämä edellämainitut veijarit olivat kohteena olevalta meria-alueelta nostanut komeita raitapaitoja, suurimman komeillessa yli 600g.

Kellon viisarit näyttivät ajaksi hieman yli seitsemän kun kyydissä oli kolme sukupolvea Salosia. Matka kohti Sipoon Gumbostrandia voi alkaa.

Alustavan aikataulun mukaan klo 7.30 starttaa Siloneulan retkiseurue, tähän kellon aikaan Salosten seurue otti jo ensi askeleet jäälle. Sovimme puhelimessa Teemun kanssa, että menemme ensimmäisen saaren suojiin pilkille ja odottelemma heitä siinä pilkkien ennen pidemmälle vaeltamista.

Tatu joka ei montaa kertaa ole pilkillä käynnyt sai pikaisen oppitunnin tekniikasta ja siitä kuinka kalat nostetaan ylös. Tavoitteemme oli uittaa tasapainopilkkejä koko päivä etsien suurempia raitapaitoja. Tatu tarttuikin innokkaasti kairaan ja teki itselleen 4" reiän. Ei mennyt kuin hetki kun tasuriin iski kala, nostaessa koukut iskeytyivät jäähän ja siima katkesi kun veto jatkui siimassa. Päivän ensimmäinen tapahtuma ja se tuli nuorimmaiselle, tästä on hyvä jatkaa. Uutta tasuria vapaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Meni hetki, meni toinen kunnes Tatun siiman päässä sätki päivän ensimmäinen kala. Rauhallisesti edellisestä karkuutuksesta oppineena nousi reiästä pieni kiiski. Tälle limaiselle ja piikikkäälle kalalle kelpasi tasurin pohjakoukussa roikkuneet kärpäsentoukat.

Itse tiputin Rapan tasurin kairaamaani reikään ja ensimmäisten nykäisyjen aikana pieni ahven. Päivän saalistili avattu, tästä se lähtee.

Kairailimme tasaisesti reikiä saaren kupeeseen saamatta sen enempää saalista. Puhelimen pärähtäessä ilmoitti Siloneulan armaada saapumisestaan ja Teemun hilppaiseen muusta porukasta erilleen. Teemulla on pitkään ollut tavoitteena löytää kalat ennen loppuporukan saapumista, heti ensimmäisestä reiästä tärähtikin raitapaita.

Lopulta myös Mitri ja Jukkakin laahustivat haalarit päällä meitä kohti. Sohjottomassa ja upottamattomalla jäällä on luxusta kävellä ja loppumatka menikin mukavasti niitä näitä jutellessa. Yllättäen myös parin kuukauden päässä siintävä Kalamaratonkin eksyi keskusteluihimme.

Ensimmäiset reiät varsinaisella hotspot alueella teimme pienen saaren kupeeseen josta Siloneulan porukat olivat edellisellä reissullaan löytäneet pienen alueen missä oli vain metrin verran vettä ja juuri tämän matalikon kohdalta oli kalaa noussut. Siloneulalaisten metsästäessä matalikkoaan otettiin me Saloset suunta lähellä näkyvää karikkoa, heti ensimmäinen reikä ja butum tasuria vietiin sivulle.

Komea noin 250g ahven pötkötti jäällä, koukku irti ja tasuria kohti pohjaa, butum ja taas samanlainen möllikkä. Tätä jatkui hetken ja muiden saapuessa paikalle syönti hiipui hiljalleen, jokainen joka kerkesi reiän kairata ja hetken pilkkiä sai ainakin sen yhden kalan. Myös Tatu pääsi iloitsemaan saaliista.

Karin ympäristö hiipui ja oli aika lähteä varsinaiselle hotspot luodon rantoja koluamaan. Samainen luoto antoi vuosi takaperin huippusaaliin josta on muodostunut yksi näistä "once in the lifetime" kokemuksista kalastuksen parissa.

440g, kyllä hymyilyttää

Aloitimme kairailuin noin parin metrin syvyydestä, sieltä täältä nousi yksittäisiä kaloja. Kokokin oli hyvä sellaista 100-200g välimaastoon sijoittuvaa kunnes Mitrillä tärähti. Puolikiloa huutaa Teemu, ja Jukka alkaa kaivamaan puntaria. Kaunis, todellinen valioyksikö oli Mitrin käsissä kaikki evät pystyssä. Puntari saapui ja aloimme jännittämään paukkuuko maaginen puolen kilon raja, 440g pysähtyi digitaaliset numerot. Komea aloitus tämän luodon avaukselle, ahvenia rupesi nousemaan tasaisesti ympäriinsä. Mitään suurempaa parvea ei kuitenkaan löytynyt.

Tatu vaarinsa opissa, vai toisinpäin...

Tasaisesti nyimme tyhjää ympäri matalikkoa, päätimmekin siirtyä kohti seuraavaa saarta. Isäni päätti kokeilla väliin jäävästä syvemmästä kohdasta ja ei aikaakaan kun ensimmäinen pannukarkea oli noussut jäälle. Seuraavan tärpin aiheuttajaa sitten spekuloimmekin tulevat reissut. Keltaiden Delfinin muovikärki taipui kaarella ja hetken jumputuksen jälkeen kala oli mennyt. Mikähän lie, kuha, hauki vai suuri raitapaita...

Ahvenien suut pysyivät tämänkin saaren kupeessa kiinni ja päätimme yhteistuumin ottaa suunnan kohti venesatamaa. Paluumatkalle jäi kuitenkin hienon näköinen kivikkorykelmä josta päätimme yrittää vielä kerran. Kairasin reikäni noin 2m kivikosta ja heti Rapalan tasurin tiputtamisen jälkeen vietiin pilkkiä sivulle, ensimmäinen ahven nousikin välittömästi jäälle. Tämä reikä antoi 7 ahventa, päivän paras reikä oli löydetty. Onnistuin löytämään vielä muutaman yksittäisen pannukarkean rannan tuntumasta ja muutkin saivat muutamia kaloja sieltä täältä.

Mitri joka oli pilkkinyt lähes koko päivän tyhjää kairasi reikänsä kivikon toiselle laidalle ja onnistuikin alle metrin vedestä nostamaan päivän toisen 400g.

Tähän oli hieno lopettaa tämä yhteisreissu, saalispussi painoi yhteensä vajaat 10kg.