Tokkopa tokkoja

Markun tyylinäyte

Pohjanmaalta Helsingin vesille oli saapumassa innokas Fongari joukkio. Joukkoon kuuluivat Markku ja Jukka, porukan matkamittariin tuli kertymään reissulla yli 1000 km ja muutamia elämän -ja vuosipinnoja.

Herrat olivat matkalla pääkaupunkiseudulle käyneet yrittämässä sulkavaa, saaneet puronieriät, viisipiikit ja allikkosalakat. Helsingin rannoilta tavoitteena oli saalistaa hieta, lieju, musta -ja mustatäplätokko.

Pitkästä aikaa veri veti lirkkimään pimeään. Sovimme tapaamispaikaksi Tervasaaren penkereen päädyn, josta lähtisimme rantoja koluamaan. Mustatäplätokon ongintamestaruuskilpailuissa nimenomaan näiltä rantakivikoilta nostin päiväsaikaan mustatokkojen lisäksi myös mustatäplätokkoja.

Heti ensimmäinen kivikko toi ilmi kuinka paljon kaloja yöaikaan on rantavesissä. Ahvenia, särkiä, salakakoita ja kivisimppuja näkyi rannassa tasaisin välein. Olen ottanut tavoitteeksi parantaa Skessin kalalajilistassa oleva lajikuvia reissuillani ja tätä varten lirkinkin yhden kivisimpun margariinirasiaan odottamaan kuvausta. (Lopputulos nähtävillä Skes ry - Kivisimppu)

Bongaa simppu kuvasta

Tavoite lajit taisivat olla nukkumassa, kun yhtään musta -ja täplätokkoa ei näkynyt. Kivisimppujen määrä toisaalta yllätti, minne valonkeila osuikin oli vähän ajanpäästä simppu näköpiirissä. Epäilimme Markun kanssa tokkojen poissaolon johtuvan ahvenien suuresta määrästä.

Siirryin hiljalleen koirapuiston aitauksen sisäpuolelle yrittämään vielä pienempiä saaliskaloja. Tavoitteena oli löytää Markulle ja Jukalle hieta -ja liejutokko.

Markku tuli kirkasta valoa näyttävälla otsalampulla varustettuna viereeni kun kerroin edessämme olevasta tokosta. Silmät sirrillään hän tuijotti hiekkapohjaa kunnes huomasi pienen noin 2cm mittaisen tokon sormeni osoittamassa kohdassa.

Jätin hänet jallittamaan elämänpinnaa ja siirryit metrin eteenpäin. Sama homma toistui, löysin kalan ja yritin sitä itselleni jallittaa. Hietatokot ovat "ahmatteja" jos näin voi sanoa. Pienellä kärpäsentoukan palalla varustettu numeron 26 koukku tipahti tokon päälle. Tokko pyörähti ympäri ja imaisi syötin huiviinsa.

Pieniä ovat penteleet

Normaalisti tässä vaiheessa nostaisin lirkin ylös. Kuitenkin liejutokko keikasta viisastuneena annoin tokon syödä hieman kauemmin. Tämä tuottikin toivotun tuloksen. Ensimmäinen tavoitelajin edustaja oli saatu tästä paikasta.


Kauempaa rannalta kuului puheen sorinaa ja valojen vilkettä, olimme saanneet seuraa. Kutsuhuudon seurauksena saimme vastaukseksi, että sielä olivat himo fongarit Jerry ja Jari. Heilläkin oli pienemmät tokot hakusessa.

Oltsua ihmetyttää mitä hittoa...

Tässä vaiheessa iltaa rakas vaimoni laittaa viestin jonka sisältö on; "tyttö vaan huutaa". Rakas tyttäremme sai rokotteet aamulla neuvolassa ja niiden sivuvaikutuksena on  korkea kuume. Päätin ilmoittaa loppuporukalle, että hilppasen kotiin. Annoin vielä Markulle lirkkini pienen koukun siimoineen varmuudenvuoksi ettei heidän 1000 km reissu mene mönkään puuttuvan koukun takia.

Lauantaina Markku kertoi kuinka he olivat saaneet hietatokon, mustatokon, mustatäplätokon ja hopearuutanan. Flunssa oli heilläkin keskeyttänyt reissun päivää liian aikaisin.

Kiitos kivasta reissuseurasta ja tervetuloa uudelleenkin tänne Helsingin vesille Fongailemaan.