Kaunis on tämäkin kala... näitä kannattaa yrittää rantakivien koloista.
Ihmisen kroppa ja mieli on kumma. Heti kun alkaa harjoittelemaan valvomista alkaa kroppa pistämään vastaan. Parin päivän treenit jotka venähtivät yöllä lähemmäs neljää, ja heti seuraavana päivänä on töitä joihin lähtö tapahtuu ennen seiskaa... avot kyllä polla sekoaa täydellisesti.
Treeneissä lajimääräni tämän vuoden osalta on kasvanut jo muutamalla lajilla ja jopa yhdellä elämänpinnallakin.
Taimentiimin treenit on suurelta osin aika koomista katsottavaa sivustakatsojan mielestä. Olimme juhlistamassa toista treenireissua samalla kun suurin osa keskustassa olevista hoilaili hienosti hoidetun MM-kullan sankareille kauppatorilla.
"Selväpäiset" ihmiset hieroivat silmiään kun näkivät minut perse pystyssä fikkarinvalossa kyykkimässä ruovikossa ja vieressä tiimikaverini seisoskelevan haavin ja fikkarin kanssa. No järkeväähän tämä on jos sen itselleen niin myöntään... ajattelin mielessä :D
Lajilistani karttui tästä paikasta salakalla, pasurilla ja kymmenpiikillä. Matkaa jatkoimme mudut ja tokot mielessä kohti Lauttasaarta. Matkalla halki keskustan huomasimme kuinka juhlijat olivat kirjaimellisesti rantautuneet autoteille, onnittelijoita tuli kättelemään ja moikkaamaan eikä kukaan välittänyt mistään mitään, tärkeintähän oli juhliminen.
Lauttasaareen päästyä etsimme mukavan näköisen lahdukan jota rupeaisimme koluamaan taskulampun valossa. Tämäkin sai hilpeyttä lenkkeilevästä pariskunnassa aikaiseksi kun he kysyivät oliko meiltä jotain hukassa. Kerroimme mitä teemme ja he ihmettelivät hetken ennen takavasemmalle poistumista.
Lahdukasta löysimme hietatokot, mahdollisesti liejutokot sekä rantakivikosta kivisimpun sekä vilahdukselta jonkin lieromaisen öttimöttiäisen mikä saattoi olla vesilisko ;) Näiden lisäksi onnistuin jallittamaan pienillä kätösilläni elämänpinnaksi siloneulan, kovasti yritin sille toukan palasta tarjota mutta ei kelvannut.
Väsyneenä päivän reissusta pääsin kampeamaan sohvalle jonne rakas vaimoni oli tehnyt pedin kalalta ja hieltä haisevalle miehelleen...
Ollaan me vaan onnekkaita kun meidän "himokalastajien" vaimot kestävät vuodesta toiseen tätä jatkuvasti intohimoisemmaksi käyvää kilpailua ja varsinkin siihen valmistautumista.
0 Kommentit