Käydään yhellä

Normaalisti naapurin isännän tai kaverin kanssa lähdetään lähikuppilaan puhumaan naisista ja juomaan jo legendaksi muodostunut "mennään yhelle". Näiden maagisten sanojen myötä elämänkumppanimme tietävät että seuraavana aamuna on mies ties missä ja ties missä kunnossa. Näitä on yhtä harvassa kuin seipiä kutusärki parvessa ;)

Kannattaa varoa, osa Kalamaraton tiimien kippareista käyttävät tätä verukkeena juottaakseen kilpakumppaninsa humalaan siinä toivossa että hän paljastaa mistä sen kivennuoliaisen tai jonkin vastaavan spessulajin voisi jallittaa...

Lähdimme eilen Janin kanssa yhdelle, reissun piti suuntautua Vuosaareen jonne meiltä ajaa kymmenisen minuuttia ja tarkoitus oli käydä testaamassa hietatokkojen ja mutujen syöntihalukkuuksia. Aikaisempien vuosien tapaan aloitin etsimään rannan tuntumasta kaloja, eikä kauaa aikaa kulunut kun ensimmäinen kolmipiikki oli kuivilla.

Jani joka on aloittanut vasta tänä vuonna lajikalastuksen keräsi sitä mukaan kaloja purkkiin kun niitä onnistuin onkimaan. Onnistuin näkemään hietatokon rannan tuntumassa ja sitä yritin koon 26-numeron koukulla jallittaa sitä. Koukussa lillui murto-osa kärpäsentoukkaa, tokko kyllä kiinnostui syötistä ja otti sen jopa kerran suuhuns jäämättä kuitenkaan kiinni.

Tuulensuojan puolelta lähdin etsimään illan toista tavoite kalaa, mutua. Mudun erottaa ylhäältäpäin kolmipiikeistä pyöreämmästä muodosta sekä uintatavasta. Siinä missä kolmipiikit syöksyvät kuin tikka lähibubissa kohti seinää uivat mudut rauhallisemmin paikasta a-paikkaan b kuten VR:n junat jotka kuljevat jos ei lunta -tai tuule liikaa.

Hetken jallittamisen jälkeen lajilistani kasvoi mudulla, näitäkin rupesi näkymään enemmän rannan ruovikoiden juuressa ja Janikin onnistui melkein jallittamaan sellaisen.

Kun tämä "yksi" oli nautittu huomasin kuinka kello läheni kahta yöllä, olimme kalastaneet 4 tuntia tätä yhtä rantaa harjoitellen tekniikkaa ja kalojen löytämistä.