Hienoja hetkiä...




Ehkä elämäni hienoin hetki kalastuksen tiimoilta sattui mennä lauantaina kun kävimme pikaisella grillauspilkkiretkellä perheen ja isäni kanssa Nuuksion Kattilajärvellä. Tyttäreni kulki mukavasti mukana modatulla pulkkavaunulla. Brion vaunun koppaosa irti alaosasta ja hihnoilla kiinni pulkan käsiremmien paikkoihin.

Systeemi toimii hyvin muttei, ylä, ala -tai mukuraisessa hangessa. Pilkille kuitenkin päästiin koko sakki. Olivia jaksoi hetken seurata silmät kirkkaina isänsä touhuja kunnes olotila kävi tukalaksi kopassa ja piti päästä kokeilemaan.

Olimme järven keskipaikkeilla jossa vettä oli kymmenkunta metriä, pieni pystypilkki haarukka vavassa leijui hiljalleen pohjan tuntumassa värikoukulla varustettuna. Työjakomme oli seuraava, isä piti vapaa ja olivia tökki sitä tumpuillaan. Tämä yhdistelmä osoittautuikin vastustamattomaksi pienelle järven asukku ahvenelle, reissun ainoan kalan sai siis Olivia isänsä avustuksella.
Olivia osaa pilkkiä, käyttää televisiota, kännykkää, tietokonetta, kameraa ennen 1v ja 2kk... muttei vilkuttaa ;)

Innolla odotan kun Olivia pääsee itse pilkkimään kunnolla ja näkemään kuinka rupeaa saalis nousemaan... Ehkä jo seuraavalla reissulla :D

Reissu on mukava lopettaa kunnon grillimakkaran syömiseen nuotion ääressä ja vielä vaarin sylissä.

Lähetä kommentti

1 Kommentit

Ari sanoi…
Jee! Hyvä, että joku muukin lähtee samoille linjoille ja siirtoistuttaa hienoa kalastusharrastusta perheen pienimpiin! Hyvältä vaikuttaa. Heti virvelikauppaan ostamaan tipi-virveli.
Meillä tuli Emäsaloreissulla tosin pieni takapakki kun Valtterilla tuli kylmä eikä oikeen jäänyt hyvä maku hommasta. Toivotaan että aika parantaa.