Vihdoinkin oli kauan odotettu kauden avausreissu edessä. Auton mittari näytti reilua 13 pakkasastetta, edellisenä päivänä milloin piti mennä pyrytti lunta niin sakeasti että reissua oli viisaampi siirtää päivällä eeteenpäin.
Koukkasin Malmilta isäni kyytiin ja otimme suunnan kohti Sipoon Kilpilahtea. Olin tutkinut jokaisen kalastajan uusien paikkojen etsimis taivasta Kansalaisen karttapaikkaa ja löytänyt rannan tuntumasta pienen saaren jonka reunuksia oli tarkoitus kierrellä.
Ensimmäisen nykyn odotus pakkastuulen sivellessä poskia on tuskaa, tuijotan reikää joka vie kohti syvyyksiä. Allani on noin 5m vettä mutta odottamisesta päätellen ei yhtään kalaa. Lähenemme pientä saarta, kaira puree sohjoista jäätä kevyesti. Sohjot pois, reppu paikoille ja pilkki repusta. Toukkaa koukkuun ja pystypilkki syvyyksiin.
Haarukkavavasta siimaa rullaa sujuvasti reilut 3m, pöllytystä pohjassa ja pieni nostoliike. Batam, sykeaalto kulkee jäätyneiden sormenpäiden kautta läpi pienen kehoni. Jokainen liike mitä sykäyksestä seuraa tulee selkärangasta, tai näin luulin.
Alan kerimään siimaa haarukkaan ja vaikka edellis kautena opeteltu tekniikka pitäisi olla hallussa ei näin olekaan. Melkein kämmään avuskalan kun sormet ei pysy käsien tahdissa. Onnistun ihmeellisesti saamaan pienen ahvenen jäälle ja voin huokaista helpotuksesta... Munat on saatu pois padasta.
Vieressä isäni onnistuu jallittamaan kolme lajipistettä samaisestä reiästä pystypilkillä, särki, kiiski ja ahven kävivät näytillä.
Vaihdan itselleni pystypilkin jonka tapsissa lilluu morri. Batam, sinne meni se morri kun joku kävi tapsin katkomassa. Nopeasti kuin mummo hangessa nappaan tasapainopilkillä varustetun vavan. Batam ja ahven, toinen ja kolmaskin nousee nopeasti pinnalle. Vieressä isäni tekee saman tempun ja nopeasti reissun suurin kala on noussut saalispussiin.
Pyörimme tasaisin välein kairaten reikiä ja saalispussimme kasvoi parin tunnin reissun aikana muutaman kilon painoiseksi. Paras reikä antoi alta kymmenen kalaa mutta ensimmäiseksi reissuksi erittäin onnistunut.
Kotona tarkistelin paikkaa uudestaan karttapaikasta ja löysinkin reilun kilometrin päästä mukavan näköisen luodon jossa nousee penkka vajaasta 20m alta pariin metriin. Ehkä sinne sitten seuraavalla kerralla...
0 Kommentit