Pinna nro. 31 Törö Keravanjoesta.
Torstai illaksi olimme suunitelleet Fongaus reissua Vesan, Markun ja Roopen kanssa Facebookin välityksellä. Aluksi suunitelmiimme kuului kivennuoliaisen pyynnin kokeilu Sipoosta ja sitten illaksi kohti Stadia ja mudun sekä kivisimpun ongintaa.
Töistä pääsin lähtemään vasta lähempänä puolta ysiä ja soitinkin Roopelle joka kuumeisesti odotti parkkipaikallamme lähdön hetkeä. Hetken rupattelun jälkeen totesimme yhteistuumin että hänen kannattaa ottaa suunta kohti Järvenpäätä ja Keravanjokea. Soitin asiasta vielä Markulle ja sovimme tienvarren opastauksesta.
Perhesovun ylläpitämisen jälkeen pääsin lähtemään kohti Järvenpäätä ja Keravanjokea. Kun ajelin pelipaikoille oli tässä vaiheessa Roope saanut elämänpinnakseen Törön matalalta jokialueelta, Vesan opastuksessa sain itsekin auton melkein joenrantaan ja pääsin yrittämänä itselleni tätä elämänpinnaa. Kohon syömisen tunnistaminen kohon käyttäytymisestä on aloittelevalle törö onkijalle vaikeaa, onneksi vieressä oli Vesa ja Markku jotka ilmoittivat koska kala oli kiinni. Meni noin pari minuuttia kun törö oli kuvattavana käsissäni... matka voisi jatkua.
Kivennuoliaista on eräiden sähkökoekalastus tuloksien mukaan tietyssä jokivesistössä runsaasti. Näiden tuloksien pohjalta lähdimme kohti paikkoja jossa tämä laji voisi olla mahdollinen.
Lopulta tie oli niin kapea että hyvä kun autolla mahtui...Ensimmäinen kohta jossa "rantauduimme" puron varteen löytyi tiettomien taipalien takaa. Puro oli yhtä syvä kuin leveä, pieniä monttuja löytyi mutkista. Kaloja ei kuitenkaan näkynyt. Olimme tulleet joen latvapuroille kirkkaimpien vesien toivossa, pikainen kävely ympäri puroa kivisempia virtapaikkoja etsien ei tuottanut tulosta.
Lähdimme takaisin autolle ja otimme koekalastustuloksista uuden suuntiman noin 5km päästä löytyvälle koskelle. Kosken ensi silmäys tuotti mielihyvän siitä toiveesta että nyt oli paikka ainakin sellainen mistä kivennuoliaisia voisi löytyä. Lähdimme jokainen tahollamme ympäri koskea tavoitteena lirkkiä kivenkolosia kalojen toivossa.
Sumuisten vuorten "gorilla" etsimässä metsän siimeksestä ruokaa murisevaan masuun...
Muutaman tunnin session jälkeen saimme ainoastaan pari kontaktia kaloihin, tosin yhtään näistä ei noussut ylös asti. Sitken yrittämisen jälkeen totesimme tämän lajin hieman liian haastavaksi ja otimme yhteistuumin suunnan kohti Helsingin Vuosaarta.
Vuosaaressa elämänpinna listaa kartuttamaan Vesalle ja Roopelle oli tarkoitus onkia mutu sekä hietatokko, mahdollisesti jopa kivisimppu.
Rannalla selvisi heti kuinka helppo olisi tämäkin laji saada jallitettua, kolme henkeä pienine vapoineen onnistui vajaassa kymmenessä minuutissa löytämään parven ja jokainen lirkkimään siitä itselleen mudun lajipinnakseen. Valitettavasti tästä paikasta ei hietatokkoja noussut, toisin oli toukokuussa jolloin saimme niitä useita kymmeniä.
Mudun jälkeen matkamme suuntasi kohti Mustikkamaan rantakivikkoja joissa tavoite kalana olisi Roopelle elämänpinnaksi kivisimppu. Tämänkänä lajin lirkkimisessä ei kauaa nokka tuhissut kun löytyi rannalta oikea kivenkolonen.
Ilta oli tarkoitus päättää kuhan ja karpin yrittämiseen mutta päädyimme hakemaan lajipinnaksi vielä mustakitatokon Roopelle. Reissu oli erittäin hieno ja onnistunut, upeita paikkoja joissa olisi ollut mahdollista saada myös tämä kauan hakusessa ollut kivennuoliainen... Itselleni tuli fongopojoja 2, Roopelle 4, Vesalle 1.
Sänkyyn kömpiessäni joskus aamuyöllä olin kuulemma haissut hieman liikaa offille ja tästä syystä vaimoni päättikin nukkua yönsä olkkarin sohvalla...
1 Kommentit