Hienoimpia aikoja vuodesta on ehdottomasti kevät. Luonto heräilee talven pimeydestä ja kaikkialla hiljalleen alkaa vihertämään.
Koitajoen aalloilla mietiskellessä ja kuunnellessa kurkien kutsuhuutoja mieli lepää, tilannetta ei yhtään pahenna käen kukunta tai peipon viserrys.
Hiljaisuuden rikkoo vain baitrunnerkelan juoksujarrun naksutus. Etsin katseellani kohon ja huomaan kuinka se vaakatasossa viilettää ohitseni kohti rantaa.
Tiedän ettei täkynä uivassa sepissä riitä voimia kuljettaa kohoa tuota vauhtia, sielä on siis joku isompi kuljettaja.
Kelaan ylös noin 1,5kg hauen jonka otan ruokakalaksi. Täkyonginnan ihanuus piilee varmaan siinä että kun on syöttikalan saannut voi keskittyä naatisjeluun. Toinen viehätys on varmasti myös se kuinka kohon liikehdinnästä voi päätellä mitä siiman päässä tapahtuu.
0 Kommentit