Tänään se alkoi

Tihkusateesta piittaamatta pääsin suunnistaa kohti Longinojaa. Perille päästyäni aloitin kalojen etsimisen Latokartanontien alapuolelta, ylempi niska oli tyhjä ja alemmlta säikytin kalan ennenkuin kerkesin sitä näkemään.

Ladon taka -ja alapuoliselta alueelta aina siltaan saakka en saannut havaintoja kaloista.

Saunankosken sillan alla oli sama naarastaimen monttunsa pohjalla kuin eilenkin, kosijoista en saanut havaintoja. Sillasta alavirtaan aina Uudenmaan ympäristökeskuksen kunnostamalle alueelle oli havaintojen kannalta nollapätkää.

Paikassa jossa Akin kanssa säikytimme yli 60cm taimenen pääsin näkemään kyseisen yksilön ja sen partnerin. Naaras joka kaivoi kutukuoppaa oli kirkas ja yli 60cm pitkä. Tästä alavirtaan aina koirapuistolle saakka oli hiljaista.

Takaisin päin tullessa löysin saunankosken niskalta uuden kutukuopan ja ei hetkeäkään kun kuopan omistaja ilmoitti itsestään pärskäyttämällä pakonsa kunniaksi veden pintaa pyrstöllään.

Kävelin uudestaan ennen kotiin lähtöä katsomaan Latokartanontien alapuolen, ylemmältä niskalta bongasinkin paikallisen kutuparin jota häiritsi pari pienempää koirasta. Pääsin läheltä seuraamaan kuinka beigen väriset kalat punasine pyrtöineen luo pohjaa Longinojan tulevalle taimenikäluokalle.