25.6.2018

Loviisan Kasabergenin valloitus - hikeä ja hyttysiä

Tornin huipulla tuulee
Tänään olisi retkipäivä. Aamukahvia siemailessani etsin kuumeisesti uusia retkikohteita, jotain ainutlaatuista ja erinlaista. Ei vain merenrantaa ja grillailua rennon oleskelun parissa vaan jotain missä olisi myös ainutlaatuista nähtävää. Googleen hakusana; Loviisa ulkoilualue. Muutan linkin klikkauksen jälkeen löysin mainintoja Kasabergin tulehjohtotornista.

Tuonne mennään. Ehkä korkealle nouseminen tekisi hyvää ja maisemat kruunaisi uurastuksen. Ohjeiden pienten väärintulkitsemisen johdosta ajoimme ensiksi väärin ja päädyimme jonkun upeaan mökkirantaan. U-käännös ja takaisin.

Ohje oli:

"Kirjoita hakukenttään: Reimarsintie
Bredvikenintien jälkeen ensimmäinen tie vasemmalle.
Ottakaa hyvät eväät mukaan ja nauttikaa."

Lopulta ymmärsimme tämän ja ajoimme juuri tuon tien ohi, käännyimme vasemmalle ja päädyimme puomille kuten muissa keskustelun viesteissä luki. Pieni väärin käsitys, mutta nyt olimme kohteessa. Auton ajoimme lopulta Reimarsintien varressa olevalle parkkipaikalle kunnioittaen puomin edustan pysäköintikieltoa.

Solmuun mennyt mänty
Kävelimme puomin takaa jatkuvan tien päähä. Päädyimme parkkipaikalle, jonka taustalla näkyi meri sekä veneitä ja muita rakennelmia. Jälleen jonkun mökkiranta, pitää kiertää tämä kohta. Tästä metsään ja kohti tulehjohtotornia. Matkan ei pitäisi olla pitkä.

Uppouduimme syvemmälle viileään kuusimetsään, välillä näkyi aukeita joissa kallio valtasi alaa. Mättäiden väleistä näkyi hirvien papanoita ja niitä oli paljon. Uskoisin, että näissä metsissä näkisi hirven livenäkin jos liikkuisi hiljalleen edeten.

"Mä jään tähän! Hyttysiä, en liiku enään metriäkään". Kuului takanani tulevalta tyttäreltämme. Päätimme pitää tauon seuraavalla aukealla.

Eväiden nauttiminen keskellä metsää helpotti tuskaa ja lopullisen helpotuksen toi Thermacellin hyttyskarkoitin joka luo 20 neliön alueelle suoja-alueen hyttysarmeijan hyökkäyksiltä.

Söin pari palaa marjapiirakkaa ja lähdin Nemon kanssa katsomaan reittiä tulenjohtotornille. Tunsin mielessäni, että olimme lähellä. Kallio nousi ylemmäs ja puusto harveni. Tuulenvire poskellani ja taustalla kaikuva moottoriveneen ääni vahvisti tunnetta.

Metsäjänis pinkaisi jaloistani kohti metsän siimestä. Itse astuin askel askeleelta lähemmäs avointa kalliota. Puhelin käteen; pakkaa kamat, mä löysin sen! Horisontissa näkyi Loviisan ydinvoimala, vasemmalla kaukana siinsi Suursaari.

Nemon kanssa takaisin loppu perheen luokse, reput selkään ja seuraten tekemiäni merkkejä. Tuossa on kiven päällä keppi, tuossa mätäs on irti. Tässä on kalilokynnys ja tästä lähti jänöpupu pakoon. Mereltä puhaltava tuulenvire karkoitti hyttyset, karkoittimen pystyi sammuttamaan.

Kiipeän rautaisia tikkaita pitkin kohti kattoa. Toisessa kerroksessa on seinissä pitkittäiset ikkuna-aukot sekä melkein pyöreä betonista valettu pöytätaso. Tässä on joskus ollut varmaan kartta johon on merkitty tykistöpattereita tulialueet. Alhaalla tyttäreni katsoo ja tulee samalla alakertaan vaimoni kanssa. Rohkeasti tyttö nousee askelma kerrallaan kohti kattoa. Olen vastassa ja nostan tytön tuulenvireen saattelemana katolle.

Näkymä tornin toisen kerroksen ikkunoista

Otamme friendsien ja laskeudumme sen jälkeen välitasolle. "Tykistö huomio, tulta munille koordinaatteihin X Y", huudan pöydän vieressä. Tämän jälkeen kerron tyttärelleni tornin merkityksestä ja mitä tulenjohtaminen tarkoittaa.

Lähdemme seuraamaan kalliota pitkin rantaa olettaen, että jostain on pakko laskeutua polku rantaan ja sitä kautta löytää nopeampi reitti takaisin autolle. Olettamuksemme piti paikkansa ja laskeuduimme kohti rantaa löytäen muutaman uimarannan sekä grillipaikan.

Ehkä palaamme tänne uimaan, kalastamaan ja grillaamaan...

Kartta Loviisan Kasabergin tulenjohtotornille

Kartta: https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/


Ei kommentteja:

Suositut tekstit