21.7.2016

4-6.7.2016 Upeita maisemia ja tärppejä

Muonionjoen Äijäkosken laavulla

Lohi - tuo hopeakylkinen lohikala jota tuhannet matkalaiset tulevat Lapin joille pyytämään ja mikä on myös minun tavoitteeni seuraavien päivien aikana. Päivä pitäisi odottaa, että joella päällä oleva rauhoitus loppuu ja pääsee Miikan kyytiin lohta soutamaan.

Pakkasimme kamamme ja lähdimme ajamaan Saulin mökiltä kohti Enöntekiötä. Tie jota ajoimme oli asfaltoitu, mutta siihen mahtui vain yksi auto ajamaan kerralla. Leveys-suuntaan tie aiheutti hilpeyttä kun ohituskohtia oli tehty vain muutamia tälle välille.

Pääsimme kuitenkin elossa kohteeseen ja kävimme tutustumassa Pallas-Ylläs kansallispuiston luontokeskukseen.


Vuonna 1991 olin yksitoistavuotias kun saavuimme Enontekiöön. Olimme tuolloin vaeltaneet halki Pallas-Hetta vaellusreitin kahdeksan päivän aikana Sanomain luontojaoksen kanssa. Olin porukan nuorin ja valitin kuulemma ensimmäiset päivät kaikkea mahdollista...

Onneksi lähdin, noista hetkistä syntyi se palava kaipuu näihin karuihin maisemiin.

Nappasimme paikallisesta K-kaupasta matkaevääksi valmiiksi tehtyä grillikylkeä ja otimme suunnan kohti Kilpisjärveä.

Morsiushuntuputous - Skibotten - vuoria ja simpukoita

Nimensä veroinen. Alas kannattaa kiertää hieman kauempaa kulkevaa polkua pitkin.
Etsin kotona ollessani nähtävyyksiä Kilpisjärvi - Skibotten alueelta ja yksi nähtävyys oli Morsiushuntuputous vain kivenheiton päästä Norjan puolelta. Putouksen löytää helposti kun ajaa kohti Skibottenia ja odottaa vasemmalle puolelle ilmestyvää levähdyspaikkaa.

Isi, ei saa kuvata!
Harmittavasti tätä upeaa luonnon nähtävyyttä ei ole merkitty mitenkään kyltein.

Putouksen vierelle on tehty aidoitettu näköalatasanne josta näkee alhaalla aukeavan laakson. Suosittelen kuitenkin kävelemään putouksen alapuolelle katsomaan tätä upeaa huntumaista putousta koko kauneudessaan.

Polku jota kannattaa seurata kulkee putouksesta kauempana, tämä on turvallisempi kuin heti putouksen vieressä kulkeva joka on merkitty sortumisvaara kyltein.

Putouksen alla suoritetun kokovartalo sumutinpesun jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Skibottenia.

Kilpisjärven jälkeen pieni puro jota tie seurailee on matkalla muuttunut suureksi joeksi joka laskeutuu kohisten kohti merta.

Välillä teki mieli pysähtyä ihailemaan tätä kristallinkirkasta jokea ja katsoa näkyisikö sielä kaloja. Ehkä ensi vuonna tähänkin löytyy aikaa...

Löysimme kaupungin takaa matalan rannan jonne laskeuduimme etsimään simpukoita. Lopulta Olivia löysi hienon simpukan kuoren joka koristaa nyt olohuoneemme hyllyä muiden matkamuistojen seurana.


Suomen maanteiden korkein -ja matalinkohta


Takaisin rakkaaseen kotimaahan ajaessa huomasin kuinka ohitimme Suomen maanteiden korkeimman kohdan Muotkatakka. Kohta oli pakko katsastaa tarkemmin ja tutustua hieman alueeseen. Levähdyspaikalta löytyy myös 1941-1945 käydyn Lapin sodan viimeisten laukauksien laukaisupaikka joka oli samalla sodan muistomerkki.

Ajaessani mietin, että jos tämä on korkein kohta niin mikä on matalin? Heitin kysymyksen kuvan kera Destian Facebook-sivuille ja sain parin päivän päästä vastauksen:

Destia Oy Huomenta. Kakkois-Suomen ELY:n ja Destian henkilöistä koostuva raati pohti kysymystäsi ja vastaus kuuluu näin: 
"Liikennevirastolla ei ole mitattua faktaa tienpintojen korkeuksista tierekisterissä. Toki mittalukuja on kerätty esim. tulvapaikkojen osalta. Vuosaaren tietunnelin matalin paikka on -25m merenpinnan tasosta ja -28m suuaukkojen tasosta. Luvut on tarkastettu suunnitelmasta. Raadin tiedossa ei ole muuta paikkaa, joka voisi olla yhtä matalalla.
Muita yhtä matalalla sijaitsevia liikennealueita voisivat olla esimerkiksi Suomenlinnan tunneli tai Helsingin metron tunnelit. Niiden korkeusasemasta meillä ei kuitenkaan ole vahvistettua tietoa."  
Raadin mielestä kysymys oli niin hyvä, että siitä ansaitsee pienen palkinnon. Joten kurkkaathan Juha yksityisviestisi. :)
Aurinkoista kesän jatkoa!
Kannattaa olla utelias :D

Lähellä mutta kaukana - Kaukana ja pitkällä

40€ majapaikka
Ajaessamme Kilpisjärveltä kohti Muoniota päätimme majoittua epävakaan sään takia mökkiin. Majapaikka löytyi Lätäsenon alueelta Markkina nimisestä kylästä. Lätäsenon majat, majapaikka josta saa myös venekyydit isännän toimesta legendaariselle Lätäsenenon alimmalle koskelle.


Sohta Kawaguchi matkalla kohti Kilpisjärveä

Istuin kuistilla kun huomasin nuoren miehen haahuilevan pihalla. Kysyin voisinko auttaa, ja hän vastasi englanniksi etsivänsä kylpytiloja. Neuvoin mistä tilat löytyvät ja vaihdoimme kuulumiset englanniksi.

Kävi ilmi, että Sohta oli lähtenyt 60 päivää sitten ajamaan Helsingistä kohti Kilpisjärveä PYÖRÄLLÄ! Huima mies ajattelin ja kysyin maistuisiko hänelle bisse. Kunnon mies ei bissestä kieltäydy ja näin istuimme hyttysten syötävänä bisseä juoden ja rupatellen hänen ja meidän reissustamme.

Lopulta hyttyset veivät voiton ja hän linnoittautui pieneen telttaansa nukkumaan. Samalla myös majapaikkamme isäntä tuli kertomaan minulle alueen kalapaikoista ja sain paperilappusen mihin nämä oli piirretty.

Lopulta istuimme isännän kanssa kahviossa katsellen taimenten kutuvideoita ja jutellen taimenen monimuotoisuudesta. 

Tietoa - Taitoa - Tuuria


Miika Nyman jonka avulla sain viime vuoden lapinreissulla elämäni ensimmäisen lohen oli jälleen pelipaikoilla.

Lähdimme heti rauhoituksen päätyttyä kohti pelipaikkoja ja ihailimme matkalla kuinka harjukset napsivat pinnalle laskeutuvia vesiperhosia ravinnokseen. Lähdimme laskemaan vieheitä samalle niskalle josta viime syksynä sain elämäni ensimmäisen lohen.

Vieressä pyörähti lohi pinnassa ja miedommassa virrassa harjukset napsivat vesiperhosia pinnalta. Näissä tilanteissa mieli lepää ja unohtaa työasiat totaalisesti. On vain tämä hetki, tässä on hyvä olla.

Sonkajamuotkan kovin lohiäijä Pasi näytti meille mallikalaa.
Olimme soutaneet reilut kymmenen minuuttia kun samaan aikaan rannasta lähtenyt Pasi tuli veneellä vierellemme. "Tämmöinen tuli", kuului veneestä.

Lopulta soudimme iltamyöhään tyhjää eikä tärpeistä ollut tietoakaan. Olimme juuri harkitsemassa lähtöä kun Lapin lomamökkien mökkikylän kohdalla tärähti. "Nyt on iso kala, räikkä huutaa siihen malliin" huusi Miika. Siirryin nopeasti keskipenkille ja rupesin kelaamaan muita vieheitä ylös.

Abun kelojen siimaohjain liikkui puolelta toiselle, ensimmäinen ylhäällä. Viereisessä kelassa kala vetää siimaa edelleen ja räikkä huutaa hoosiannaa.

Vihdoin on vieheet ylhäällä ja Miika nappaa kalavavan, voi prkl! "Se oli iso kala, veti varmaan 50 metriä siimaa ja huudatti räikkää" toteaa Miika ja jatkaa "ehdottamasti yksi upeimpia tärppejä mitä olen täällä kokenut".

Tämä oli niin kutsuttu TILASTOTAPPIO!

Hieman harmittaa, mutta onneksi päiviä on vielä jäljellä. Tästä jatketaan heti aamulla jos keli sallii.

Kellon ollessa viisi aamulla katsoin ulos. Olimme sopineet illalla, että Miika lähtee vaimonsa kanssa vesille ja me lähdemme toiselle soudulle myöhemmin aamulla.

Yhdeksältä olin rannassa kuten Miikakin. Taivas oli auki ja vettä satoi kaatamalla, kalamiehiä kun olemme emme ole sokerista. Olimme myös ainoat soutajat mökkikylän edustalla ja Miika pääsi uittamaan vieheet jokaisen ottimontun uumeniin.

Ensimmäinen tärppi tuli keskeltä virtaa paikasta missä ei ollut mitään. Siirryin jälleen keskipenkille ja rupesin kelaamaan tyhjiä vapoja pois. Sain kaksi vapaa kelattua kun oli aika ottaa vapa jossa kala oli. Prkl, sinne meni sekin fisu.

Elämäni toinen lohi ja lajipiste nro 38.
Uudestaan vieheet uintiin ja kohti uusia ottimonttuja. Kello läheni kymmentä kun räikkä alkoi huutamaan. Nyt kelasin tyhjät vavat ennätysvauhtia veneeseen ja pääsin ottamaan kalavavan kiinni.

Tärppi! Nyt pysyy kiinni! Miika hidasti airoilla veneen alasmenoa ja pyysi minua kelaamaan kokoajan löysiä pois.

Kalalle ei saisi antaa yhtään löysää. Olen viimeiset pari vuotta ihmetellyt miksi jarrua pidetään niin löysällä ja alan tämän nyt ymmärtämään.

Lohi iskee vieheeseen todella äkäisesti ja kalastettaessa virrassa lähtee kala usein alavirtaan vetäen siimaa kelalta kokoajan.

Jarrun ollessa kireällä repisi kala itsensä irsi ja ison kalan ollessa kyseessä voisi siimat napsahtaa katki.

Tuntui ettei kelalle kerry siimaa yhtään jarrun löysyyden takia. Kala kuitenkin väsyi ja lopulta Miika totesi, "lisää painetta kalalle".

Lopulta kala tuli koukkaus etäisyydelle ja heti kävi ilmi, että nyt on oma ennätyslohi nousemassa veneeseen. Koukkaus ja kala veneeseen, hienosti alumiininen pappi kilahti ja sen sointi kiisi pitkin joenpintaa mökkikylään asti.

Lohen kohtaloksi koitui keltainen scorpioni selkäinen Lilli -vaappu.

Rannassa punnittiin kala ja painoa oli 6,6kg, samalla myös muita mökkiläisiä tuli katsomaan saalistamme. Oma ennätys parani parilla kilolla.

Muonionjoki ei pettänyt tänäkään vuonna! Kiitos Miikalle.

Kiitos Miika jälleen kerran. Mielestäni lohensoutu on enemmän taito kuin tuuri laji. Tarpeeksi monta kertaa kun koskessa pitää venettä paikallaan ja ohjaa vieheet kivien taakse on lopputulos taattu.

Harriniva - perheille sopiva camping-alue

450 eri kokoista ja näköistä koiraa ihmeteltävänä


Muonion keskustan kupeesta löytyy Harrinivan Camping -ja hotellialue. Alue soveltui loistavasti perheemme tarpeisiin koska saimme caravanalueelta tolppapaikan johon saimme automme kylmälaukun kytkettyä. Nopea tutustuminen alueeseen antoi paikanvalinnasta positiivisen kuvan.

Slurps!
Tyttäremme bongasi välittömästi alueelta trampoliinin ja leikkialueen. Lisäksi löytyi frisbeegolfrata sekä minigolf jota pelasimmekin useamman kierroksen majoituksemme aikana.

Alueen vieressä on myös huskyfarmi johon pääsee tutustumaan maksua vastaan. Perhelippu meiltä maksoi 20 €.

Tutustumiskierroksella saimme kuulla koiravaljakko koirien koulutuksesta ja niiden elämästä sesonkien ulkopuolella. Näimme lukuisia eri ikäisiä koiranpentuja

Kierroksen loppuvaiheilla taivas repesi ja kasteli koko porukan läpimäräksi. Kiitos oppaalle huimasta tutustumisreissusta.

Voimakas rankkasade muutti ruokailusuunitelmamme ja päädyimme Hotellin ravintolaan syömään.

Täytyy sanoa, että vaatteet läpimärkinä grillipihvi maistui erittäin hyvältä ja voitti tässä tapauksessa lounaaksi suunnitellut grillimakkarat 100/0.

Ruoan lisäksi palvelu oli erinomaista ja mm. vaimoni sai lohen kyytipojaksi soijakermasta tehdyn kastikkeen. Ravintolan palveluja voi siis suositella myös allergikoille.

Ruoan jälkeen siirryimme hotellin yläkerrasta löytyvään oleskelutilaan kuivattelemaan ja odottamaan sateen loppumista.

Kiitos Harrinivan porukalle loistavasta palvelusta ja majapaikasta, tulemme varmasti toistekin.

Muoniosta ajoimme haipakkaa Kuusamon kautta kohti Ilomantsia... 1020 km päivässä on hieman liian pitkä ajomatka ja nyt sen tiedän.

Ei kommentteja:

Suositut tekstit