1.6.2011

Voihan veitsi


Lähdimme Kalamaraton tiimimme ja uuden jäsenen 9-vuotiaan Miskan kanssa etsimään tokkoja jo moneen kertaan spoilatulle Ruoholahden kanavalle, tavoitteenamme oli saada mustatokko sekä mustatäplätokko.

Pienten suunistus ongelmien jälkeen onnistuin löytämään hyvän parkkipaikan josta kanavalle käveli vain hetken. Nopeasti kasasimme onkilaitteet ja en ehtinyt kissaakaan sanoa kun kohoani vietiin. Rannalle nousi ensimmäiseksi kalaksi juuri toinen haussa olevista lajeista eli tässä tapauksessa mustatäplätokko, yksi pinna lisää vuosilistalle.

Huomasin tutun näköisen jampan hieman kauempana puhelimessa ja yllätyksekseni hän moikkasi. Seurasin kaeumpaa kun hiljalleen tämä mystinen kulkija läheni ja vasta lähempänä tunnistin hänet Roopeksi, joka oli tuttu Kalamaratonista monen vuoden ajalta.

Roope oli yrittämässä elämänpisteeksi mustatäplätokkoa, hetken pilkkimisen jälkeen ensimmäinen tokko nousikin rannalle. Roopen harmiksi laji olikin mustatokko, täplä lienee jäänyt pohjaan ostoskärryjen pinnoihin.
+1 Roopen elämänpisteisiin

Sillä välin kun hain autosta suuremman saalisämpärin oli Jani onnistunut kasvattamaan elämänpisteitään yhdellä lajilla. Pohjaonkeen oli erehtynyt kivinilkka, myös Miskan lajilista oli kasvanut mustatäplätokolla. Kovaa settiä heittävä juniori jaksaa yllättää, seuraava kala näytti ilmassa särjeltä. Tarkemmassa tarkistuksessa laji olikin säyne, jo toinen elämänpinna juniorille tällä reissulla... alkaapa lajimäärä olemaan hänelläkin kohta lähempänä 20-lajia.
+1 elämänpiste Janin listalle...

Hiljalleen alkoi huomaamaan kuinka kova kalapaikka kanava on, särkiä, lahnoja, pasureita, ahvenia ja mustatäplätokkoja nousi tasaisesti pitkin kanavaa. Tähän lajilistaan kun lisää vielä kolmipiikin ja kiisken ja muutamat muut on kymppi kasassa. Yhteensä samaisesta kohdasta nousi 11-lajia...

Roopen saama mustatokko ylhäällä yksi monista mustatäplätokoista alempana.

Isä seurasi ylpenä kuinka poikansa kalasti "hullunkiilto" silmissä vesisateesta piittaamatta. Vielä vuosi sitten olisi Miska jäännyt kotiin mielummin pelaamaan Wiitä ja päästäen isänsä yksikseen reissuun.

Hyvin huomasi saaliskaloista että Helsingin kaupunki on istuttanut jälleen kerran pari vuotiaita taimenen poikasia Hernesaaren kärkeen, tasaisesti eri kalapaikoissa oli jo aikaisemmilla reissuilla noussut näitä taimenia jotka tarraavat todella hanakasti esimerkiksi tokoille tarjottuun pilkkiin. Nopea irroitus ja lasku takaisin kasvamaan ja odottamaan uusi saalistajia.

Aiheutimme hieman hilpeyttä tämän kaupunginosan asukkaissa jotka nauttivat raikkaasta kevätilmasta kanavan rannalla kävellen. Eräs vanhempi pariskunta ikuisti saaliimme puhelimella ja kertoivat lähettävänsä afrikassa kalastamassa olevalle pojalleen... suurin kummastuksen aihe oli kivinilkka jollaisesta kalasta pariskunta ei ollut kuulutkaan. Eipä ole aikaisemmin lähtenyt kuva saalista yhtä nopeasti toiselle puolelle maapalloa.

Loppuilta ennen kotiin lähtöä koitimme saada Miskalle ja Janille vuoden silakkapinnaa. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu. Itse heittelin mormuskaa muurilta veteen vedellen särkiä ja ahvenia rannalle jo ennalta täynä olevaan saalisämpäriin. Nousipa tästäkin paikasta pari istari taimenta.

Hieno reissu urbaanissa betoniviidakossa, lisäsi ennestään intoa alta vuoden päässä odottavaa Kalamaratonia kohtaan...

Ps. Kuvat tulevat jälkijunassa...

Ei kommentteja:

Suositut tekstit