23.5.2010

Fongailua Olivian kanssa

Kalakavereista parhain sammui heti alkumetreillä...

Tänään oli päivä jolloin vaimoni meni kyykkimään persepystyssä kasvimaalle ja minä olin lapsenhoitovuorossa. Ylläri ei taida olla kenellekään se että olin tyttäreni kanssa lähes koko päivän ongella Fongailemassa puuttuvia lajeja.

Lajeista tärkeimpänä näin alkukaudesta pidin Vimman ylös saamista. Tämän lajin pyytämisen taitajat naapurikansan edustajat nostivat tasaisesti muurin päästä tummia kutuvimpoja sumppuunsa jossa näytti niitä jo kymmeniä olevan ennestään. Usko oli kova, onki veteen ja odottamaan...

Odotusta keskitin varmaan tunnin verran, tässä ajassa ylitse kulki sadekuuro joka kasteli minut ja vaunujen päällä olevan suojuksen. Sateen aikana Oltsu hieman heräsi ja päätti kuitenkin jatkaa uniaan samantien. Lopulta kohoani vietiin kunnolla, tule vimpa mietin mielessäni ja onni oli kerrankin kohdilla. Kaunis tumma vimpa oli rannalla. Pinna nro. 1 tälle päivälle.

Kaunis kala... Fongo nro 20.

Soitin vaimolta tilannekatsauksen ja vihreän valon saatuani jatkoin matkaa kohti Niemenmäen hopearuutana lammikoita, pieni taka-ajatus oli mielessä että nopea hopearuutana plakkariin ja sitten yrittämään Hietsun suunnasta mustatokkoa.

Hetken sohin sähköjohtojen alla 7m hiilikuituvavalla kunnes muistin että touhussani voi piillä valokaaren vaara. Telkkäemon ja poikasten kwaakkumisen siivittelemänä lähdin kohti suurempaa lammikkoa vaunujen kanssa.Vaunut hyötykäytössä.

Vinkkinä kalastaville isille, vaunuista saa erinomaisen vapatelineen esim vaunuissa majailevan asukin syöttämisen ajaksi. Oltsulla kun alkoi masu murista, onneksi oli valmista lämmintä maitoa ja syöttäminenkin onnistui vaunuista nostamatta. Samalla kun syötin huomasin kuinka kohoa vietiin ensimmäisen kerran tunnin aikana.

Annoin kalan syödä rauhassa ja syötin tytärtäni niin kauan kuin maitoa upposi. Oli aika nostaa onki ylös, onneksi särkien sijaan lammen uumenista nousi noin parisataa grammaa painava hopearuutana, Fongo nro 2. tälle päivälle plakkarissa.

Tätä hopearuutanaa vaivasi joku tauti kuten kuulemma muitakin lammen asukkeja.

Taas puhelin käteen ja soitto vaimolle, jälleen tuli vihreää valoa ja suunta Tebiksen kautta kohti Hietsua. Vaipat vaihdettu ja kahvit ostettu, siis mustatokko jahtiin.

Väliaika, paskavaippoja ja kupillinen kahvia.

Rannalla aiheutin hieman pahennusta kun vaunuilla tukin osan kävelytiestä ja hilpeyttä sillä kun istuin vaunujen päässä retkijakkaralla ongella. Löysin rannasta hyvän paikan mistä nousi ahvenia tasaiseen tahtiin, tokot vaan pysyivät saavuttamattomissa.

Katsoin pidemmälle tulosuuntaan ja huomasin tutun henkilön tulevan kohti, Käpylän Jari oli lähtenyt samoille apajille ja vielä saman lajin pyyntiin kuin minäkin. Jari haki välineet autosta ja rupesimme kilvan lirkkimään rannan kivien koloja. Kolmipiikit vaivasivat ärsyyntymiseen asti ja puhelimeni soitto lopettikin osaltani tämän huvin.

Vaimoni masu murisi ja pitäisi lähteä kasvimaan kautta kotiin tekemään ruokaa. Matkalla sain Jarilta viestin jota en pystynyt avaamaan joten soitin hänelle. Kuvailujen perusteella Jari oli onnistunut pyytämään mustatokon sijaan kivisimpun, pyynti siis tulisi jatkumaan. Uusi soitto hieman myöhemmin ja tuntomerkkien perusteella nyt olisi mustatokko fongattu.

Mielessä siinti kuitenkin ajatus, jospa vielä tänään saisin lopun perheestä mukaan ja pääsisin vielä kuitenkin yrittämään tätäkin fongoa. Ruokailun jälkeen lähdin kuin lähdinkin uudestaan Oltsun kanssa kalalle, sovimme Jarin kanssa tapaamamme Niemenmäessä jossa Jari yrittä hopearuutanaa tälle vuodelle lajipinnaksi. Mukaan oli lyöttäytymässä myös Antti, Jimi, Janne ja Jesse. Neljästä Kalamaraton tiimistä olisi siis sakkia tulossa kalalle tuon saman mustatokon jahtiin.

Jari ei saannut hopearuutanaa ja päätimme ottaa suunnan samoille paikoille mistä Jari oli tuon tokkolajin saalistanut. Rupesin lirkkimään rannan koloja, yllätyksekseni heti ensimmäisien kivien joukosta löytyi joku josta nappasi. Pinnalle nousi pieni tumma kala, kivisimppu prkl.

Peto kokoisekseen... näitä tulikin sitten usempia siitä kivikosta.

Jatkoin lirkkimistä ja sainkin kolmipiikin, toisen, kolmannen... ties kuinka monennen. Tässä vaiheessa paikalle tuli Antti ja Jimi XXL-Kalastajista, vaihdoimme kuulumiset ja jatkoimme lirkkimistä poikien onkiessa hieman syvemmältä. Lopulta vaihdoimme Antin kanssa välineitä. Hetken päästä Antti huutaa, nyt on kivisimppu, ei on se mustatokko. Ota sä Juha se ylös kun on sun vehkeetkin. Tästä lajista siis täydet pointsit ja kiitokset Antille.

Tokko uiskenteli pohjalla tullen esille kun toukalla varustettu koukku saavutti sen reviivin, äkäsesti kuin kivisimppu kävi se syöttiin käsiksi ja sain nostaa elämänpinnan nro. 29 tai jotain pinnalle. Iso käsi AU:lle.
Fongauspinna nro 22, elämänpinna nro 29. (Huomaa hieno tausta)

Tähän oli päivä hyvä lopettaa, Oltsukin oli samaa mieltä parkaisten tervehdyksensä ilmoille. Tähän on myös hyvä lopettaa tämä hieno kalareissu tyttärensä kanssa.

Ei kommentteja:

Suositut tekstit