Stewen Dale - Lajijahdissa Suomessa

Yhteiset hetket, onnistumiset ja uudet ystävät

Blog into your language!  Desktop view's at the right column, mobileversion bottom of frontpage.

Stewen Dale lähetti 10.2.2023 Fongaus Facebook-ryhmään, joka on suomalaisten lajikalastajien eli fongareiden kokoontumispaikka somessa ilmestyi tämä norjalaisen lajikalastajan viesti:

Hello, my Finnish species fishing friends😊🎣 I'm planning a trip to Helsinki in June sometime. Does anyone have a list with names of all the freshwater species you have? I want to fish species that are not found in Norway, Sweden, or Denmark. As far as I know, you have these 4 species that are not found in the rest of the Nordic countries?

• · Culaea inconstans = Viisipiikki
• · Carassius gibelio = Hopearuutana
• · Perccottus glenii = Rohmutokko
• · Pelecus cultratus = Miekkasärki
• · Romanogobio albipinnatus = Valkoevätörö

Listaan tuli näiden lajien lisäksi keskustelun myötä myös uusin tulokas Proterorhinus marmoratus = Putkisierraintokko. Suomeen saapuessa seuraavat lajit olisivat Stewenille pohjoistamaista pyydetyistä numerot 158, 159 ja 160. Näiden kolmen lajin osalta pystyisin häntä auttamaan ja antamaan 110 % aikaani, että hän onnistuisi tavoitteessaan.

Lähetin Stewenille viestiä ja ilmoittauduin oppaaksi, jos aikataulut osuvat kohdille. Toukokuussa aikataulu tarkentui ja kalenteriin merkittiin torstain 1.6.

Stewen on aloittanut kalastuksen vasta kuusi vuota sitten. Kalastuksessa hän syttyi nimenomaan lajien kalastamiseen. 

Jokainen laji on yksilö. On hieno opiskella ja tutkia miten ja mistä voisin uuden lajin saa koukutettua. Lajikalastus on myös tutustuttanut minut upeisiin kalastajiin ympäri pohjoismaita ja olemme tehneet uskomattomia kalaretkiä yhdessä.

Torstai saapui, reppuuni oli pakattu kevyt fongausvarustus lirkit + 3 m onkivapa. Hieman ennen yhtä Stewen saapui tyttöystävänsä Lindan kanssa hakemaan minut kyytiin ja lähdimme kohti Petikosta löytyvää Onkitukkua.

Onkitukku on lajikalastajan aarreaitta, nyt tämän tietää Stewenkin.

Esittelin Stewenin ja Lindan Tomille ja hän kysyi millä kielellä keskustellaan, kieleksi he päättivät ruotsin tai norjan. Nopeasti löytyi 8 m onkivapa, syötit, koukut, mäskit ja onkilaitteet sekä mäskin sekoittamista varten kankainen mäskiämpäri.

Hankintojen lisäksi mukaan tarttui iso nippu vinkkejä miekkasärjen ongintaan Saimaan kanavalle.

Culaea inconstans – laji nro #158

Hymy oli herkässä nopeasta onnistumisesta

Keskiviikko iltana soitin Porlan puistonhoitajalle Pekalle ja kerroin, että olemme Stewenin kanssa tulossa viisipiikkiä jahtaamaan seuraavana päivänä. Puiston alueella kalastus on kielletty, mutta Pekka antaa luvan vain ja ainoastaan viisipiikin sekä allikkosalakan pyyntiin lammesta. Kultasäyneet, suutarit karpit ja muut lajit täytyy jättää rauhaan, niiden kalastaminen on ehdottomasti kielletty!

Ilmoittakaa Porlaan kalastamaan menemisestä Pekka Ilmariselle numeroon 0400 469 978

Ikuistus elämänpisteestä ja hetkestä kun ikuistus tapahtuu

Puoli kolmelta Stewen sai lirkkinsä veteen ja muutama minuutti myöhemmin hänen kämmenselällänsä lepäsi elämänpiste #158 pohjoismaista, viisipiikki nousi yllättävänkin helposti. Linda oli päivälenkillä käynyt kaupassa ja napattiin hänet kyytiin Lohjan keskustasta jonka jälkeen lähdimme kohti Helsingin Viikkiä.

Carassius gibelio = laji nro #159

Saken piirtämiä ja maalaamia Norjan kalalajeja: rengaskissahai ja kivihuulikala. ©Sakke Yrjölä

Matkalla Helsinkiin soitettiin Sakke Yrjölälle, joka tulisi ristikuulustelemaan Steweniä Norjan kalapaikoista ja vinkeistä omaa lajijahtiaan varten. Saken uusin kirjaprojekti käsittelee pohjolan kalalajeja (Scandinavian salt water fishes), ja tätä varten hän on tehnyt jo useamman kalareissun Norjan vesille. Olivathan nämä kovat kalastajat sopineet jo yhteisen retken Stewenin kotikaupunkiin Kristiansandiin.

Eteneminen Helsingin ruuhkassa sujui lopulta yllättävän nopeasti ja pääsimme Viikkiin. Auto parkkiin ja kohti lampea, tiesin Kalamaratonin perusteella mistä kohtaa hopearuutanaa kannattaisi yrittää ja laitoinkin onkeni nopeasti valmiiksi ja aloitin onginnan. Stewen rakensi oman heitto-onkivirityksensä teleskooppivapaan ja ennen kuin hän sai ongen valmiiksi, oli minulla jo ensimmäiset tärpit ja karkuutukset listalla.

Linda otti rennosti ja makasi puistonpenkillä seuraten touhujamme.

Sakke saapui myös lammelle ja englanniksi käytävät lajijahtikeskustelut alkoivat. Reilun 10 minuutin onkimisen jälkeen nousi ensimmäinen kala, valitettavasti Stewenin koukuttama ruutana oli ruutana ei tavoitelaji hopearuutana.

Onnistuminen ja yhteinen ilo

Lopulta kasvuston seassa olevasta aukosta löytyi kalat. Ensimmäinen saamani hopearuutana pääsi tarkempaan tutkiskeluun ja kerroimme Saken kanssa lajin tuntomerkit Stewenille. Toinen kala nousi myös nopeasti, jonka jälkeen kutsuin Stewenin viereeni ja annoin hänelle onkeni, tiputus ja nosto. Laji nro #159 oli saatu listalle.

Hetket jotka muistaa

Stewenin lista suomesta pyydettävistä uusista kalalajeista lyheni jälleen yhdellä ja jäljellä olisi kolme lajia, joista yhden osalta voisin vielä auttaa. Tämä laji on Helsingin Kalamaratonissa vuonna 2022 Janne Lampisen löytämä ja pyydystämä putkisierraintokko.

Proterorhinus marmoratus = laji nro #160

Aallonmurtaja tarjosi suojaisan lirkkirannan

Kova tuuli vaikutti aluksi suunnitelmiin ja hakeuduimme pienen evästauon jälkeen suojaisalle kivikkorannalle. Alue oli sellainen, josta olin Kalamaraton treeneissä löytänyt tokkoja, en montaa mutta muutamia.

Tämä kortti antoi nollat, joten suuntasimme kohti lajin niin kutsuttua nollapistettä eli ensimmäistä havaintokohtaa Aurinkolahden aallonmurtajalla. Linda oli lähtenyt nauttimaan merituulesta Vuosaaren rantabulevardille ja hänellä oli myös Stewenin vuokra-auton avaimet, joten teimme siirtymän pelipaikalle Saken autolla.

Saavuimme aallonmurtajalle ja kerroin kuinka Helsingin ensimmäinen putkisierraintokko nousi tältä alueelta edellisen vuoden Kalamaratonissa. Stewen aloitti lirkkimisen rantakivikossa ja Sakke siirtyi aallonmurtajan rantakiville.

Vain muutama kolo myöhemmin kuului onnellinen kysymys: 

Is this it?

Mustan värinen tokko oli siiman päässä ja Stewenin käsissä, käden avautuessa näin saman tien kalan pään ja sain onnitella mestarikalastajaa lajista nro #160. Laitoimme vielä varmuudeksi vettä pussiin ja tokon sisälle, vedessä tokko työntää putkiset sieraimensa esille ja tämän halusin näyttää muillekin.

Viime vuonna putkisierraintokko oli harvinaisuus, nykyään helppo lajipiste.

Tavoite saavutettu, 3/5 hoidettu suomesta. Stewenillä oli akku puhelimesta finaalissa ja nyt pitäisi saada viesti Lindalle missä olimme, joten lisäsin hänet Facebook kaveriksi ja lähetin viestillä tiedon, että hän hakisi auton ja ajaisi tänne missä olemme.

Linda saapui rannalle ja pääsimme ottamaan suunnan kohti autoja. Juttelimme vielä pitkän tovin parkkipaikalle ennen kuin tiemme erkanivat. Ajoimme peräkkäin Porvoon motarin liittymälle, jonka jälkeen Sakke näytti vilkkua oikealle ja näytin myös ikkunasta kädelläni suuntamerkin, tuonne ja kohti uusia haasteita.

Lajikalastuksen hienous lähtee kalalajeista, joista jokainen on upea!

Lajikalastus on ihmisiä yhdistävä kalastusmuoto, jonka kautta voimme oppia toisiltamme todella paljon. Yhteisö, joka auttaa toinen toistaan kansalaisuudesta riippumatta. Oli hienoa, kun pystyin olemaan avuksi näiden kolmen lajin kohdalla. 

Oli ilo tutustua Stewen ja Linda. Jos vaan tarvitsette apua tai opasta jatkossa suomessa, olen käytettävissänne.

Nappaa tästä Stewenin Instagram-tili seurantaan ja näet miten hänen lajijahtinsa edistyy.