Vaisuja tärppejä ja elämänpiste

Rantanuoliaisen kaunis täplärivi kyljissä ja pyöreämpi pää ovat hyvät tuntomerkit.

Rantanuoliaisesta omat henkilökohtaiset havainnot vievät ajassa taaksepäin vuoden 2018 Kotkan Kalamaratoniin. Olimme kyllä ennen Kalamaratoniakin käyneet mm. kalataitelija Sakke Yrjölän ja Timi Laitisen kanssa sitä Mussalon suunnilta etsimässä. Tuolloin emme saaneet havaintoja lajista.

Kuluneen vuoden Kalamaraton treeeissä näimme useita yksilöitä, päätimme silloin ettei lajipisteitä oteta vaan annetaan niiden odottaa kisaan asti. Itse kisassa kalat pysyivät piilossa jäi upea pistelaji tiimiltämme saamatta.

Heinäkuu eteni omalla painollaan, laskeskelin päiviä jolloin kesäloma alkaisi.

Idän tripla - vetäs Triipposet

Lajikalastajien konkarit Juuso Triipponen ja Mikael Jaakkola postasivat Facebookin Fongaus-ryhmään 29.6.2019 kuvat rantanuoliaisesta. Keskustelu postauksen alla kasvoi ja piteni, kävi selvästi ilmi ettei kalat olleet lähteneet esiintymisalueelta pois kuten ennen luultiin ja tämä innosti kokeilemaan mitä jos...

Samalla reissullaa Juuso onnistui myös idän triplassa; rantanuoliainen, miekkasärki ja valkoevätörö, kaikki yhdellä reissulla! Timi onnistui myös nappaamaan valkoevätörön samaisella reissulla.

Mieleen piirtyi vuosi 2020 ja sen aikataulutus, jos Kotkan Kalamaraton treeneissä tai kisassa jäisi piste rantanuoliainen saamatta voisi sen paikata vielä myöhemmin kesällä.

Kuluvan vuoden Lajikalastus 2019 -fongauslistaa johtava Miika Kovanen oli yrittänyt rantanuoliaispistettä ja lopulta nousi lajilla myös ensimmäisenä listan kultakerhoon. Onnea Miika!

"SE ON KULTAA!!! Miika Kovanen nousi ensimmäisenä vuoden 2019 kultakerhoon ja vielä täydensi yhdellä lajilla päälle, kun Kotkan vesiltä tarttui rantanuoliainen lirkkiin. Kova oli yritys tämän lajin perään. Kuusi reissua ja 35 nähtyä kalaa, ennen kuin nousi ylös asti."

Vetäs Triipposet = saa tavoitelajin ensimmäisen tunnin aikana!

Juupas eipäs - tullaan, ei tulla Kotkaan

Nuori Kalamies Justus ja 2070 grammaa painava ennätysturpa.

Loma alkoi, lähdin muutamaa tuntia aikaisemmin töistä kotiin laittamaan kalareissulle välineet kuntoon ja viettämään aikaa lasten kanssa ennen kalalle lähtöä. Viestittelin pitkin päivää Kotkassa asuvan Justus Kampisen kanssa Kotkaan tulosta. Kohta kuusitoista täyttävä Kalamies on innostunut lajikalastuksesta ja osallistui mm. Miikan kanssa Kotkan Kalamaratoniinkin.

Pitkin päivää tulosuunnitelmamme muuttui, sääennustus vaihtui ja päätimme lopulta mennä turpaongelle lähijoelle. Lopulta puolilta päivin sääennustus muuttui ja sateenuhka siirtyi illalta pois Kotkan alueelta. Sovimme hakevamme Justuksen kotoota ja menevämme turpaongelle odottamaan pimeän saapumista. Iloksemme Justus oli kutsunut lirkkireissuille mukaan myös Kotkan kisasta tutun Nikon.

Fongauksessa on hienoa juuri tämä yhteisöllisyys, vaikka nuoret kalastajat kisaavat kilpailevissa joukkueissa haluavat he jakaa yhteisiä kokemuksia Fongauksen saralla. Upeaa jätkät!

Saavuimme kalapaikalle ja yllätys ei ollut,että sielä oli myös muita kalassa. Onneksi vapoja oli pyynnissä vain yksi ja mahduimme hyvin sekaan. Timi opetti Justukselle kädestä pitäen turvanpyyntitekniikan ja auttoi tekemään virityksen valmiiksi.

Tärppejä tulee tasaisesti, kaloja ei vaan nouse. Lopulta Timin kokeilemaan erikoisviritykseen nappaa kala, ahven. Ei turpa. Vieressä kosken rannalla kalastavalla miehellä on kala kiinni, hän kämmää sen kun yrittää nostaa suoraan vavalla ylös. Suuri kirkas kala pääsee rannalla irti uiden takaisin vapauteen.

Vain hetkeä myöhemmin hänellä on toinen kala kiinni. Nyt hän tajuaa vetää vapa vaakatasossa kalan rantaan ja saa kalan ylösasti. Juoksemme Justuksen kanssa katsomaan kalaa ja selviää, että se on yli kahden kilon painoinen turpa. Juuri se laji mitä mekin omilla virityksillämme yritämme.

Ilta saapuu, aurinko laskeutuu puiden taakse. On aika pistää kamat kasaan, käydä Kotipitsassa syömässä ja painua rantanuoliaisjahtiin.

Laitoin jo vapaa kasaan, kun toisen seurueen jäsen huomasi, että Justuksen vapa nykii uikein urakalla.

Lähellä oli ettei vapa lentänyt tärpistä jokeen, vavan pää pomppasi laiturista melkein metrin ilmaan ja onneksi toisesta seurueesta hihkas et; "KALA!"

Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen lepäsi laiturilla komea 2700 grammaa painava turpa, joka rikkoo suurkalarajan yli 700 grammalla. Onneksi mukana oli yksi Kalamies, huikea fisu Justus!

Bläkätyyni meri -  valokeilojen tutkiva joukko

Rantanuoliainen ylhäältäpäin kuvattuna.

Edellisellä kerralla kun kävin rantanuoliaisjahdissa tuuli ja muutenkin retki oli pikavisiitti, jonka päätavoite oli tuulettaa aivoja. Nyt vedenpintaan piirtyvä kuunsilta kertoi, että nyt ei tarvitse tuulesta huolehtia. Kahlailin ympäriinsä ja kuulin kuinka taustalla Justus huusi löytäneen ensimmäisen kohdelajin edustajan. Itsellenikin valokeilaan löytyi pieni tikkumainen kala.

Mielessä kiertää Mikaelin jallitusyritykset.

"Itse en osaa sanoa mikä lopulta oli ratkaisevaa. Valo oli kirkas, mutta yritin suunnata sen sivuun aina heti kun hahmottui miten syötin saisi mutayrteiltä tarjoiltua. Syöttiä en vaihtanut, vaikka kala sen semmoset 15 -20 kertaa rejektoikin ensin. Tuliko se hulluksi sen kanssa lopulta? Ehkä tuli."

Miikalla vasta 35 kala jonka hän näki suostui syömään.

Kahlailen ympäriinsä kun Timi huutaa löytäneensä pienen yksilön.

"Sukelsi hiekkaan."

Juuri tämä hiekkaan sukellus oli se käyttäytyminen jolla tunnistimme ja erotimme ne elämämme ensimmäiset rantanuoliaiset kivennuoliaisista.

Matka jatkuu ja metrejä kertyy, vesi samenee, kun menen lähemmäksi Justuksen kalapaikkaa. 

"Tässä mä oon nähnyt useita", totetaa Justus.

Aina yhtä hieno tunne saada uusi elämänpiste käsiin!

Kahlailen rantaa ja lopulta löydän itsekin rantanuoliaisen. Kala ei sukella hiekkaan vaan pyörii kahden korren ja pohjakasvillisuuden välissä. Pääsen vihdoin kahden vuoden odotuksen jälkeen tarjoamaan syöttiä rantanuoliaiselle. Pienen pieni palanen kärpäsentoukkaa Ownerin small hookin kärjessä saa kalan vain ärsyyntymään ja kääntyilemään piilossaan.

Aikaa kuluu ja pilkon syöttiä pienemmäksi, sammutan välillä valon ja yritän uudestaan. Kala ei katoa, sillä on selvästi oma "kotikolo" missä on hyvä olla. Lopulta koukun kärjessä on vain murto-osa puolikkaasta pinkietoukasta jonka lasken hiljalleen kalan pään yläpuolelle.

Näen kuinka kala reagoi syöttiin, NYT! Se on siinä! Huudan innoissani ja kahlaan rantaan, ääneni kulkee halki tyynen meren ja muu retkiseurue tulee onnittelemaan elämänpisteestä.

Kalan kuvaus, vapautus, kamat kasaan ja kotia. Huikea reissu joka antaa lisää virtaa 1.1.2020 alkavaan ennätysyritykseen!

Vuoden 2020 tavoite, 53 kalalajia kuvattuna tähän tyyliin.

Kasassa nyt Suomen vesistä on 56 suusta pyydettyä ja kun mukaan lisää muut pyyntitavat eli haavin, käden ja ämpärin nousee lajimäärä 60. Tuo 56 lajia pitää sisällään aurinkoahvenen.