- Edessäni automaatista tullut kahvi höyryää. Silmäni tuijottavat näytöllä vilkkuvaa kursoria. Haluan ikuistaa viimeyönä koetun tunteen sanoin blogiini.
Palataan takaisin äitienpäivä sunnuntai iltapäivään. Olimme päättäneet tiimin kanssa, että yritetään ottaa suksiboxia meidän auton katolta irti ja laitettaisiin se Markuksen Corollan katolle. Sain boxin edellisvuonna Anssi Lehtiseltä ja jo silloin kiinnikkeiden avaaminen oli työn ja tuskan takana.
Aloitin projektin kahden aikaan. CRC:tä, puolet työkaluvarastosta ja lukuisat ärräpäät siivittivät työtäni auringonpaisteessa. Lopulta purkillisella CRC:tä ja sitkeällä veivaamisella sain kaikki kiinnikkeet iri ja naapurini kanssa pääsimme nostamaan boxin pois katolta.
Leijonalätkää ja kisataktiikan miettimistä
 |
| Yhteishenki - yhteinen matka kolmen Kalamaratonin vuoteen! |
Olemme miettineet vuoden 2014 kisamenestyksen menestysreseptiä ja tulleet pitkälti siihen lopputulokseen, että vietimme tuona vuona koko tiimin voimin todella paljon aikaa rannoilla grillaten ja miettien kisaa ennakkoon. Kuka tekee mitäkin missäkin kalapaikassa, miten lähdetään lajeja jahtaamaan ja mitä lajeja treenataan.
Tuolloin Helsingissä pyydystimme 12 tunnissa 30 eri kalalajia. Tänä vuonna meillä on sama tavoite, ensiksi on kuitenkin hoidettava Kotkan Kalamaraton tulevana viikonloppuna. Kotkassa meillä on voitto puolustettavana.
Minä ja Markus otimme suunnan kohti kivikkorantoja. Tavoitteemme oli selvä: Löytää ranta, missä elelee vaskikala ja muita yöllisiä kalalajeja.
Se tunne kun näet valokeilan sivussa liikettä joka voisi olla juuri etsimäsi lajin ensi vilahdus. Pyydän Markusta hakemaan haavin ja kerron havainnosta, upea pitkäperäinen kala lipuu silmieni eteen. Upea ilmestys!
On se! Hihkaisen Markukselle ja jännitys tiivistyy...
Hetkeksi kadotan kalan, kun irroitan kolmipiikkiä koukusta. Tuolla! Nyt näen kuinka kala on puoliksi näkyvissä, annan toukan laskeutua kalan eteen.
Mitä, se nappasi? Nostan nopealla ranneliikkeellä ongen vedesta ja tiputan kalan haaviin. JABADABABUU! Olimme rannalla alle puolituntia ja tavoite täytetty.
Vaskikalasta Suomesta pyydetty elämänpiste numero 51!
Kalasta muutama valokuva ja vapautusvideo. En mitannut kalaa, vaikka se olisi ollut SE-mitoissa ;)
Loppuilta menee kuin siivillä. Kävelemme läpi useita eri tyyppisiä rantoja. Yhdellä rannalla kivinilkkoja oli 13 kpl alle 100 m matkalla, mutta kivisimppuja näkyi vai yks.
Hietatokkoja näkyi jokapuolella ja valitettavasti myös mustatäplätokkoja.
Lopulta saavun kotiin hieman kahden jälkeen. Jo toinen päivä putkeen kun yöunet jäävät vain muutaman tunnin mittaiseksi.
Ihanaa Leijonat ihanaa!
Neljä työpäivää ja Kotka kutsuu ensimmäisen Kalamaratonin merkeissä!
Vantaalla 15.5.2017
0 Kommentit