28.6.2016 Elämäni kala ja maisemat

Näitä maisemi katsellessa on kiva herätä

Aamukahvia juodessani istuin Muddusjärven rannalla ja katsoin kuinka pienet harjukset pomppivat tyynen järven pinnalla napsien hyönteisiä pinnalta.

Matka suunnitelmissamme oli valloittaa jäämeri ja käydä keräämässä simpukoita meidän pienelle tutkijallemme. Lähdimme ajamaan kohti Utsjokea ja katsomaan pitikö työkaverini puheet upeasta tiestä ja maisemista paikkansa.

Ajelimme pitkin Utsjokea kuvaillen maisemia ja nauttien niistä. Ensimmäisen pidemmän tauon pidimme Patonivalla, jossa heittelimme leipiä kivillä ja maistoimme joen vettä.

Patonivan pysähdyspaikan näkymät joenrannalta

Seuraava taukopaikka löytyi sattumalta. Pieni lähetyskahvila lähellä Utsjoen kirkonkylää joka sai meidät pysähtymään. Paikassa oli käsityömyymälä, josta vaimoni Tanja löysi työnalla olevaan neuleeseen upeat porunluu napit sekä jotain muuta pientä.

Itse kahvilaan astuessa valtasi hajuhermot upeiden tuoreiden vohveleiden tuoksu. Kuinka joku voisi vastustaa tätä herkkua?

Kahvilan pihalla kasvoi harvinainen Tunturikatkero. Tämä kukka avaa kukintonsa vain aurinkoisella kelillä. Onneksi meidän tuurilla aurinko paahtoi täydellä teholla. Kävipä tuuri. Jatkoimme matkaa kohti Utsjokea ja sieltä Nourgamia. Paikallisesta K-kaupasta nappasimme ylikypsää kylkeä ja jatkoimme matkaa kohti Norjaa. Ensimmäinen taukopaikk löytyi läheltä ja päätimme pitää ruokatauon.

Kävin katsomassa mitä puskien takaa löytyy ja löysin upean biitsin. Hienoa hiekkaa satoja metrejä suuntaansa. Kävin hakemassa perheeni myös biitsille ja lopulta kävelimme joen rantaan paljain varpain fiilistelle tätä hienoa löytöä.

Jatkoimme matkaa ja löysimme lopulta itsemme Varangin vuonon rannalta simpukoita keräämässä. Tanja ja Olivia löysivät upeita simpukoita pitkin rantaa sillä välin kun itse keskityin pienen joen valokuvaamiseen.

Palasimme takaisin Suomeen ajaen Tana Brun sillan kautta Norjan puolelta Utsjoelle.Karigasniemelle ajoimme Tenontietä, tämä pätkä on varmasti yksi Suomen maanteiden vaikuttavimmista.

Tenon toisella puolella näkyi paikoittain Norjan vuoristo

Ensimmäinen yö teltassa matkallamme ja myös tyttärellemme oli Camping Tenorinteen alueella. Mietin pitkään, että ottaisinko luvan joelle koska kalastaa saisi ainoastaan perholla. Kuitenkin veri veti vesille ja otin päiväksi luvan, luvan hinta 25€.

Campin Tenorinteen alueen kalapaikkoja

Perhokalastus on ollut minusta aina perseestä. Jotenkin siiman vispaaminen ilmassa ei sovi minun kalastuksekseni. Tämä ei siis millään pahalla, perhokalastajat ovat todella taitavia ja tunnen monia lajin taitajia.

Juttelin yhden perhokalastajan kanssa ja kyselin vinkkejä. ”Pupaa ja syvälle” oli hänen vinkki.

En tiennyt mikä siima minulla oli, perukkeena oli joku epämääräinen töistä napattu ja muutenkin kalastelin rannalta lenkkareissa. Kävin otollisen näköisiä miedompi virtaisia paikkoja läpi omien taitojeni sallimilla taidoilla saamatta tulosta.

Lopulta päätin luovuttaa ja myöntää tappioni. Tenon harjus oli vain unelma ja lajipistejahti saisi jäädä seuraaville päiville.

Kävellessäni huomasin vanhemman miehen nostavan perholla harjuksen. ”Miten minä saisin tuollaisen?” kysyin häneltä. Kahlaa tarpeeksi syvälle ja heitä tuohon virran reunaan. ”Odota tässä, haen saappaat ja tulen takaisin”.

Kävin nopeasti teltalla vaihtamassa saappaat jalkaan ja otin suunnan miehen luokse. ”Katsotaampa sinun perhoja” kuului ensimmäisenä. Aleksin tiimillemme antamista perhoista löytyi Klinkhammer joka fixattiin kelluntaaineella viimeiseen tikkiinsä. ”Kahlaa tuosta niin pitkälle kuin pääset” ja heitä virran reunaan. Tein kuten mies kertoi ja pääsin kahlaamaan saappaiden avulla yllättävän pitkälle.

Elämäni tärkein saalis ja lajipiste nro 36

Ensimmäinen heittoni jäi liian lyhyeksi ja sain kommentteja rannalta; ”Heitä pari metriä pidemmälle ja anna perhon kulkea virrassa ilman, että siima viistää sitä”. Heti toinen heitto meni pidemmälle ja seurasin perhoa katseellani, tärppi! PRKL, kämmäsin!

”Nosta vapa ylös ja pidä siima kireänä seuraavan kohdalla”. Uusi rullausheitto samaan kohtaan ja samantien perho hävisi, nyt kala jäi kiinni ja sain sen ohjattu rantaan asti. JES! Lajipiste nro 36 tälle vuodelle oli ylhäällä.

Kahlasin rannalle ja kättelin miehen. Kiitos Timo Laukkanen Kajaanista, toivottavasti näet tekstini ja kiitokseni tätäkin kautta. Toivon sinulle kireitä siimoja loppuelämäsi kaikille kalareissuille. Muistan tuon elämäni ensimmäisen perholla pyydystetyn harjuksen ikuisesti.

Näiden tunnelmien jälkimainingeissa istuin Frozen aurinkotuolissa juoden yhden kylmän oluen. Tässä on hyvä olla, tähän on hyvä päättää tämä päivä. Hieno hetki.