Onko vastuullisen kalastajan vastuutonta tappaa kutuun valmistuva emokala ruoaksi?

n 110cm enkka kala Suomesta
Kellon soidessa aamulla 4.20 mietin onko tässä mitään järkeä. Vaatteet päälle ja suunta alakertaan kahvin keittoon, aamukahvi piristi ja tiesin, että nyt on edessä kalareissu isäni Matin seurassa. Myöhemmin päivällä mukaan liittyisi myös Timi.

Aamu alkoi pienellä kämmillä, huomasin aamupalapöydässä vanhempieni luona, että kännykkä oli jäänyt kotiin. Puurot nassuun ja puolen tunnin ylimääräinen lenkki jonka jälkeen pääsimme suuntaamaan kohde järvelle.

Olin tehnyt päätöksen, että ruokakalaksi otetaan alle 5kg haukia. Haluan toimia vastuullisesti: Säilyttää suurimmat emokalat suvun jatkajina vahvoine geeneineen ja pitämässä särkikalakantoja kurissa. Monessa ryhmässä facebookissa korostetaan vastuullisen kalastuksen tärkeyttä ja ajoittain keskustelut menevät överiksi.

On esimerkkitapauksia joissa nuori kalasta on saanut komean hauen jonka on ottanut ruoaksi ja tämän päivityksen jälkeen kalastaja uhataan hakata jos tulee kommentoijan kalavesille. On otettava huomioon se, että kaikki kalastajat eivät halua vain nautintoa kalojen pyynnistä ja kaikesta mikä siihen liittyy vaan jotkut haluavat myös särvintä leivän päälle.

Itse en syö kalaa, mutta vanhempani ja erityisesti äitini rakastaa kalaruokia.

Ajelimme kehätietä kohti pelipaikkaa. Matka eteni halki hiljaisen taajaman, Iskelmä radiosta soi taustalla jotain 80-luvun klassikkobiisejä, joista osan tunnistin ja suurinta osaa en. Saavuimme lopulta metsän reunaan ja löysimme parkkipaikan. Kohde, järvi olisi tämän nyppylän takana. Lyhyt metsätaival sujui nopeasti ja olimme jäällä. Hetken hengähdystauko, naskalit repusta kaulaan ja jäälle.

Tavoitteena oli pilkkiä aktiivisesti haukea ja virittää ismetesetti pyyntiin sivummalle ruokakalan toivossa. Hormajärveltä pilkitty särki pääsi kolmihaarakoukun yhteen haaraan ja upposi nopeasti kohti pohjaa painon viemänä.
Elämäni eka ismete -hauki jatkaa ravintoketjussa seuraavaan portaaseen. Painoarvio noin 4kg... vai onko?

Aloin kairaamaan reikiä kauemmaksi kun häläri piippasi ensimmäisen kerran. Piip ääni keskeytti taustalla laulujoutsenien taistelun äänet ja havahduin kalan tärppiin. Piippiipppi on se ääni mitä odottaa pyynnin virittämisen jälkeen.

Nyt tuo piip –ääni jatkui ja siirryin nopeasti vavalle. Vastaisku, kala jäi kiinni. Tunsin voimakkaat potkut 1,2m vavassa ja päättelin kalan olevan yli parin kilon. Mielessäni näin kuinka äitini kieli lipoi pannulla tirisevää haukifilettä.

69,5v ensimmäiseen pilkkihaukeen
Olen ensikertalainen ismetessä, elämäni ensimmäinen tällä tekniikalla tärpännyt hauki oli siiman päässä. Mitä minä nyt teen…

Muistelin videoita joita olen katsonut pro-tyyppien toimesta ja päätän ottaa rauhallisesti. Kalan potkut vaimenevat ja yritän kääntää kalan päätä reikään, yllättäen kalan pyrstö ilmestyy käsieni ulottuville. Nostan vapaa ylemmäs ja samalla tarraan hanskoilla kiinni
pyrstön varteen.

Hanskat ovat testissä olevat Inuit Ice Grip –neopreenihanskat. Kyseiset hansikkaat ovat olleet todella positiivinen yllätys ja tämä reissu tuo vain lisää positiivista kerrottavaa tuotetestitekstiin. [MUISTA LISÄTÄ LINKKI TÄHÄN]


Kala on käsissäni ja saman tien myös jäällä. Huh hei! Jäällä makaa vieressäni arviolta noin 4kg hauki joka on syönyt syöttisärjen syvälle nieluun. Tästä riittää äitille syötävää parin komean fileen verran, tämä kala lähtee ruoaksi. Pappia päähän, kaula auki ja uusi täky uimaan.

Valitsen särjistä suurimman. Siirryn jatkamaan reikien kairailua.

Vieressä isälläni tärppää nilsun isoon papukaijatasuriin pieni hauen tumppi, painoa noin kilon. Kalan hienous on kuitenkin siinä, että se on isäni lyhyen elämän (69,5v) aikana ensimmäinen pilkillä saatu hauki.

Noin kolme reikää myöhemmin kuulen jälleen piip äänen viereiseltä vavalta. Mitä helv. joko taas! Kyllä, ääni toistuu useamman kerran ja kala vie syöttiä kauemmas reiältä. Vastaisku, mitä vit. tämä on vielä isompi kuin äskeinen. Jäällä makaava hauki on jo nyt ennätyskalani suomesta ja nyt siiman päässä on toinen mokoma, mahdollisesti jopa isompi.

Päivän toinen ja pykälää suurempi
Vapa nyökkäilee nätisti kalan liikkeiden tahtiin ja tunnen sydämeni sykkeen tihenevän. Adrenaliini virtaa ja koen jälleen onnistumisen tunteen. Isäni tulee viereen seuraamaan ja ottaa käsiinsä nostokoukun.

Olen jo päättänyt ennalta, että jos kala on edellistä isompi saisi se vapauden. Kala nousee avannolle ja yhdellä käden liikkeellä jäälle.

Käsissäni on noin +-7kg hauki. Koukku irti, parit kuvat ja kala takaisin elementtiinsä.
Edellä kerrottuna tämän päivän kokemukset jäältä, kahden hauen tarina.

Toisen tarina päättyi papin aameneen jonka lopputuloksena kalan vintti pimeni ja heti perään puukko viilsi kaulavaltimon auki. Kohtalotoveri sai silitykset ja mahdollisuuden jatkaa elämää kohti edessä häämöttävää kututapahtumaa.


Kuola valuu katukivetyksiin...
Vieressä on kuva isästäni sekä parvekkeella saalista ihailevasta äidistäni. Kahdesta minulle hyvin rakkaasta ihmisestä.

Näistä isälläni on kädessä tapettu hauki. Väännetään veistä vielä haavassa lisää, kyseinen yksilö oli mätimamma ja painoa suolistettuna reilu 5kg. Menee hivenen yli tavoitellusta viidestä kilosta…

Onko vastuullisen kalastajan vastuutonta tappaa kutuun valmistuva emokala ruoaksi?


Pitkä tarina ei olisi mitään ilman opetusta. Tässä tarinassa se opetus piilee järjenkäytössä. Jokaisella meistä on valinnan vapaus valita mitä teemme saaliillemme.

Toiset ottaa alamittaiset taimenet tammukoina pannulle ja toiset teilaa tämän.

Nuori kalastaja saa hienon saaliin jonka haluaa esitellä vanhemmilleen ja syödä sen jälkeen.

Kalastus on hieno harrastus jossa jokainen luonnossa vietetty hetki on elämys, tuli saalista tai ei. Osa meistä kalastaa ruoanhankinta mielessä ja toiset haluaa fiiliksiä. Itse harrastan molempia.

Ostoskanavaa lainaten, eikä tässä vielä kaikki, ei kahta ilman kolmatta. Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin. Emme olleet nimittäin saaneet tärppiäkään tasureihimme isäni yhtä lukuunottamatta.

Siirryin juomaan kahvia ja Timi pilkki kauempana kun PIIP ääni keskeytti lounastauon.
TIMI! Nyt on kala, juoksin vavan luokse ja katsoin juoksiko siima puolalta. Kyllä. Vastaisku, butum!

Ensimmäinen potku kertoi kaiken, nyt on iso!

Loppu on historiaa, katsokaa alla olevat videot ja nauttikaa.



Videon kala ei käy lumessa, arvio pituudesta tehdään lumeen tehdystä viivasta, siiman pätkästä ja kotona tämä pätkän pituus mitattiin 110cm. Tästä kalan pituusarvio, noin 110cm.

Minun ei tarvitse pönköttää egoani sillä onko kala kympin kala vai ei, yli metrin se on joka tapauksessa :D



Koolla on väliä, tällä reissulla 2/3. Lue lisää Suomen Vapaa-ajankalastajien sivuilta - Koolla on väliä!

Kommentit