Voe tokkiinsa poejaat, ja neljä miäst’

Pekan tervetuliaispuhe menossa

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin yksi alkukauden upeimmista ellei upein kalaretki on takana.

Lottoamisessa tuurilla on väliä, tuskin taidolla kukaan niitä miljoonia tililleen saa hankittua?
Onko lajien kalastaminen tuuria, taitoa vai tietoa vai kaikkea näitä yhteensä? Onko järkeä ajaa ankeriaan pyytiin 800km suuntaansa?

Näihin kysymyksiin jokainen voi miettiä vastauksen itsekseen. Minusta lajikalastus on tuuria, taitoa ja tietoa, mutta ennenkaikkea upeita hetkiä vietettynä hienojen ihmisten seurassa.

Ankeriaspaikalle kun saapuu 14 intohimoista kalastaa joista kolme osaa kalastaa, yksi yrittää ja loput on ihan urpoja, niin lopputuloksena on ennen näkemätön Youtube -jakso Urpoerämies Oy:n tekemänä. Annetaan urpojen videon kertoa meidän huimista saaliista, minä kerron hieman retkestä yleisesti sekä hieman historiaa.

Ankeriasta ei voi saada pilkillä…  vai voiko?

Lähdimme Jari Tuiskusen kanssa selvittämään tätä vuonna 2014. Tuolloin retki oli päivän mittainen, ajettua tuli 1100 kilometriä ja ankerias saatua. Lue tarina tästä.

Retkellä sovimme, että vuonna 2015 retkemme tulee olemaan viikonlopun kestävä. Tästä Miikan ja Pekan kanssa tehdystä sopimuksesta lopputuloksena on tätä blogitekstiä edellyttänyt retkemme.

Majoituimme Lapinlahden kylän laitamilla olevaan leirikeskukseen. Keskuksesta löytyi mm. wc jossa posliineja oli vierivieressä vaikka koko porukan samanaikaiselle vessakäynnille. Tilat olivat kuin tehty meidän käyttöön. Leirikeskuksen huoneissa oli parvisängyt, neljä henkeä per huone sekä iso yhteinen tila missä rupatella.

Retkestämme tehtävä Urpoerämies Oy:n uusi episodi tulee osoittamaan kuinka kierot savolaiset, ”umpitympeät” Espoolaiset ja masentuneet Vantaalaiset tulevat hyvin toimeen vaikka keskusteluissa tarvitaan sanakirjaa ja tulkkia.

Pekka – Lapinlahden hauskin miäs

- ”Nyt ylös tai mää tapan sut”, Kuvaatko sä PIIP, älä PIIIP kuvaa PIIP, PIIP!
Hieno mies, ei poeka oli reissumme yksi päähenkilöistä. Rehellinen suomalainen mies, syö, makkaa ja puhuu enemmän kuin korvat ehtivät vastaanottaa ja aivot käsitellä kerralla.

Pekka osaa nämä kaikki, tositarinoita elämän hienoudesta ja karuudesta. Yhtä karua kuin lapin erämaan kiviset polut mutta upeita kuin piekanan lento yli tunturijärven.

Upeimpia hetkiä oli kun Pekka herkistyi loppupuheensa lopussa. Hetken hiljaisuus päättyi kun puhuja sai raikuvat kunnianosoitukset kuulijoiltaan.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Stand_up_-komiikka)

Hän hoiti upeasti leirillä isännän tehtävät ja kesti tyylipuhtaasti myös muilta tulleet vinoilut.

Miika - Lapinlahden kovin kalamiäs

Tunnen Suomesta monta kalastaa, on kovia kalamiehiä, saamamiehiä, julkkiksia ja peruskalastajia. Jokaisella heistä on omat tyylinsä, tietonsa ja taitonsa. Miikan taito on olla läsnä, mutta antaa tilaa. Lapinlahden kovin kalastaja on ottanut meidät avosylin vastaan kalavesilleen, opastanut mistä pitää pyytää ja miten pitää pyytää ankeriasta joka ei syö talvella koska on horroksessa ;)

Onnistuimmeko tavoitteessamme… to be continued to Urpoerämies YouTube-kanavalla.

Lauantaiaamuna herätystä säesti Pepe Willbergin legendaarinen Aamu. Herätysaika oli perinteinen klo 5.00. Puolituntia myöhemmin kävi Pekka varmistamassa tomerasti komentamalla kaikki ”uamu kahveelle!”. Loputkin unikeot kömpivät sängyistään ja aloittivat valmistautumisprosessinsa tulevaan pilkkipäivään.

Ensi vuonna lauantaiaamu alkaa wake me up…

Sunnuntain silmäluomien nouseminen tapahtui kalastaja Eemelin valssin sävelin. Jani K ei tästä hirveästi pitänyt koska läppäri josta sulosävelet soivat oli sijoitettuna hänen korvansa lähelle.

Jäällä nautittiin… josta mukana olijat tykkäsivät… Spordic Oy;n lähettämää pilkkitelttaa testattiin, kuvattiin ja videoitiin… Jarrun raksutusta kuunneltiin…

Urpot feat Juha kannustamassa pilkkiteltan kasaajia

17 tuntia pilkittiin, sitten saunottiin, syötiin ja mentiin nukkumaan. Näiden välissä katsoimme hieman urpojen kuvaamaa materiaaleja. Suurimmat naurut saatiin kun… no ehkä tämä kohtaus nähdään tulevalla videolla.

Kaikki mukana olijat noudattivat yhteisiä pelisääntöjä ja olivat fiiliksellä mukana. #Ankerias2015 kiittää, kuittaa ja kumartaa.

Akut ovat tyhjät, mutta ladatut. Upea väsymyksen tunne valtaa mielen ja odotan hetkeä kun viisivuotias prinsessa juoksee syliin huutaen ”isi,isi, äiti!, isi tuli”.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä retki. Vaikka retki loppui, muistot säilyvät. Uskon, että jokainen mukana olija muistaa kirkkaasti mielessään näitä upeita hetkiä vuosienkin päästä ja jos iskee dementia aina voi katsoa YouTubesta ;)

Kotiin matkaa enää 50km…