Jarin kanssa kalassa feat Fongarit

Järkevää?

Jos heittäisin sinulle pallona idean ”lähdetkö pilkkimään ankeriasta”, olisit varmasti into pinkeenä tulossa mukaan. Pieni alkuinnostus voisi laskea kun sanoisin, että pyyntipaikka sijaitsee Lapinlahdella. No, kyseinen lahtihan on tietysti se mikä on Koskenkylä – Kouvola tien varrella…

Vaan kun ei ole, tämä kyseinen lahti löytyykin hieman kauempaa. Lopullinen määränpää selvisi itsellenikin vasta monen Google-haun jälkeen jolloin tajusin matka-ajan olevan reilusti yli 6 tuntia. Tämän idean jälkeen soitin Jari ”Jarin kanssa kalassa” Tuiskuselle ja kerroin ideasta. Sovimmekin alustavan päivämäärän, jonka mukaan lähdin suunnittelemaan reissua.

Ajankohdaksi valikoitui 22.3. lauantai, tämä sopi sekä minulle että Jarille. Mukaan piti saada vielä muutama innokas, jolloin matkakulukustannukset saataisiin kohtuulliselle tasolle. Nyt kuluja tuli noin 30-40€, jos lähtijöitä olisi neljä. Tuolla neljällä tiesin matkustamisen takapenkkiläisilläkin olevan hieman mukavampaa, kun ei tarvitse istua kuin särjet peltipurkissa.

Idean pohjalla oli uusi Facebook-tuttavuus Miika Nyman, jonka ”sattumalta” saaliiksi saadut ankeriaat herättivät uteliaisuuteni ja tiedustelinkin aiheesta tarkemmin yksityisviestillä. Heitin pallon Miikalle ja hän päätti mennä kokeilemaan vain ankeriaan pyyntiä ja onnistuikin tässä. 

Tämä oli viimeinen naulanisku tähän arkkuun ja päätimme lähteä kokeilemaan onnea. Arkkuun siinä mielessä, että munat pataan mentäessä on 1200km puudutettu persettä ilman tavoitelajia.

Kun yöllä ei meinaa uni tulla silmään, tietää että jotain hienoa on luvassa heti seuraavana päivänä. Kello pärähti 3.40, neljältä olin jo ulkona käynnistämässä autoa ja suuntaamassa kokan kohti Malmia. Kyytiin isäni, seuraavaksi kyytiin Oulunkylästä Timi ja sitten kohti Nääsvilleä. Tampereelle saavuimme hieman ennen seitsemää ja kyytiin nousi kaikkien suomalaisten tuntema Kalamies Jari Tuiskunen.

Pelkästään tämä osa retkeämme tarjosi antoisia hetkiä. Saimme kuulla kalatarinoita lukuisista Suomen kalapaikoista, keskustelimme ikimuistoisista ulkomaanmatkoista ja purimme myös hieman tuntojamme Suomen kalavesien tilasta.

Ohi Särkänniemen tornien, ohi Lievestuoreen piippujen, ohi Puijon Kuopion kalakukkojen, sinne jonnekin todella kauas vei tiemme. Timin sanoin: ”Tämmöistä reissua on ihan turha yrittää selittää kenellekään, sanoo vaan että menee kalaan”.

Vastassamme odotti kaksi savolaista. Nuo savolaiset, jotka ovat kieroja kuin korkkiruuvit ja joiden puheesta ei saa mitään selvää… Tämä harhakuvitelma ei pätenyt oppainamme toimineisiin Miikaan ja Pekka Turunen. Mukavat herrasmiehet, joiden suu porisi kuin papupata. Juttua riitti heti ensihetkistä ja tiesimme pääsevämme osaavien siipien alle.

Ankeriaspaikat löytyivät läheltä kylää olevan niemen edestä. Kävelymatkaa autolta tuli vain muutama sata metriä. Päästyämme paikalle alkoi Pekka kertoa kalatarinoita huimista saaliista samalla pyörien ympyrää. Saimme hetkessä tietoomme parhaat ottipaikat parin kilometrin säteellä. Pekan huitoessa ilmaa keskittyi Miika virittämään ongen pyyntiin.

Ei aikaakaan kun Jari tuli katsomaan viritystä ja huomautti Pekalle, että kampi liikahti. Niinhän se liikahtikin, vastaisku ja siiman päässä tuntui painoa. Hähää, ensimmäinen tavoitelaji ylhäällä oppaallemme. Tämä kaloista, reissu olisi onnistunut jo ilman tätä Suomen limaisimman lajin saamistakin.

Peli auki, kuva levisi nopeasti myös maailmalle.

Ensiksi kiitos, KIITOS! ”Fongaus on suurempaa kuin kalastus” on www.facebook.com/fongaus sivuston kansikuvassa oleva teksti. Tuo teksti pitää sisällään juuri tämän toisten auttamisen ja yhteisöllisyyden. Tänään kohtasiat ihmiset, jotka tunsivat toisensa vain netin välityksellä. Nämä ihmiset ovat nyt ystävystyneet ja ovat Kalakavereita tästä hetkestä ikuisuuteen. Tietysti kiitos kuuluu myös Jarille, mukavaa matkaseuraa jolta kalajutut ei ainakaan lopu ja joista suurin osa on jopa totta.

Sovimme alustavasti, että Pekka ja Miika rupeavat selvittämään vuoden 2015 retkeä varten majoitusta  viikonlopuksi. Viikonlopun ohjelmaksi suunnittelimme pakkikahveja juodessamme seuraavaa; ankeriaan, kuhan, hauen ja mateen pilkintää monin eri pyyntitavoin.

Kalastus oli osa tätä retkeä, tästä osuudesta saatte nauttia jo laitettujen ja näiden tässä tekstissä olevien kuvien muodossa. Tarkemmin itse kalastuksesta saatte lukea ensi talvella Erä-lehdestä.

Vuoden 2014 pilkkikauden viimeinen reikä?