 |
| Järkevää? |
Jos heittäisin sinulle pallona idean ”lähdetkö pilkkimään
ankeriasta”, olisit varmasti into pinkeenä tulossa mukaan. Pieni alkuinnostus
voisi laskea kun sanoisin, että pyyntipaikka sijaitsee Lapinlahdella. No,
kyseinen lahtihan on tietysti se mikä on Koskenkylä – Kouvola tien varrella…
Vaan kun ei ole, tämä kyseinen lahti löytyykin hieman
kauempaa. Lopullinen määränpää selvisi itsellenikin vasta monen Google-haun
jälkeen jolloin tajusin matka-ajan olevan reilusti yli 6 tuntia. Tämän idean
jälkeen soitin Jari ”Jarin kanssa kalassa” Tuiskuselle ja kerroin ideasta. Sovimmekin
alustavan päivämäärän, jonka mukaan lähdin suunnittelemaan reissua.
Ajankohdaksi valikoitui 22.3. lauantai, tämä sopi sekä
minulle että Jarille. Mukaan piti saada vielä muutama innokas, jolloin
matkakulukustannukset saataisiin kohtuulliselle tasolle. Nyt kuluja tuli noin
30-40€, jos lähtijöitä olisi neljä. Tuolla neljällä tiesin matkustamisen
takapenkkiläisilläkin olevan hieman mukavampaa, kun ei tarvitse istua kuin
särjet peltipurkissa.
Idean pohjalla oli uusi Facebook-tuttavuus Miika Nyman,
jonka ”sattumalta” saaliiksi saadut ankeriaat herättivät uteliaisuuteni ja
tiedustelinkin aiheesta tarkemmin yksityisviestillä. Heitin pallon Miikalle ja hän
päätti mennä kokeilemaan vain ankeriaan pyyntiä ja onnistuikin tässä.
Tämä oli
viimeinen naulanisku tähän arkkuun ja päätimme lähteä kokeilemaan onnea.
Arkkuun siinä mielessä, että munat pataan mentäessä on 1200km puudutettu
persettä ilman tavoitelajia.
Kun yöllä ei meinaa uni tulla silmään, tietää että jotain
hienoa on luvassa heti seuraavana päivänä. Kello pärähti 3.40, neljältä olin jo
ulkona käynnistämässä autoa ja suuntaamassa kokan kohti Malmia. Kyytiin isäni,
seuraavaksi kyytiin Oulunkylästä Timi ja sitten kohti Nääsvilleä. Tampereelle
saavuimme hieman ennen seitsemää ja kyytiin nousi kaikkien suomalaisten tuntema
Kalamies Jari Tuiskunen.
Pelkästään tämä osa retkeämme tarjosi antoisia hetkiä. Saimme
kuulla kalatarinoita lukuisista Suomen kalapaikoista, keskustelimme
ikimuistoisista ulkomaanmatkoista ja purimme myös hieman tuntojamme Suomen
kalavesien tilasta.
Ohi Särkänniemen tornien, ohi Lievestuoreen piippujen, ohi
Puijon Kuopion kalakukkojen, sinne jonnekin todella kauas vei tiemme. Timin
sanoin: ”Tämmöistä reissua on ihan turha yrittää selittää kenellekään, sanoo
vaan että menee kalaan”.
Vastassamme odotti kaksi savolaista. Nuo savolaiset, jotka
ovat kieroja kuin korkkiruuvit ja joiden puheesta ei saa mitään selvää… Tämä
harhakuvitelma ei pätenyt oppainamme toimineisiin Miikaan ja Pekka Turunen. Mukavat herrasmiehet,
joiden suu porisi kuin papupata. Juttua riitti heti ensihetkistä ja tiesimme
pääsevämme osaavien siipien alle.
Ankeriaspaikat löytyivät läheltä kylää olevan niemen edestä.
Kävelymatkaa autolta tuli vain muutama sata metriä. Päästyämme paikalle alkoi Pekka
kertoa kalatarinoita huimista saaliista samalla pyörien ympyrää. Saimme hetkessä
tietoomme parhaat ottipaikat parin kilometrin säteellä. Pekan huitoessa ilmaa
keskittyi Miika virittämään ongen pyyntiin.
Ei aikaakaan kun Jari tuli katsomaan viritystä ja huomautti
Pekalle, että kampi liikahti. Niinhän se liikahtikin, vastaisku ja siiman
päässä tuntui painoa. Hähää, ensimmäinen tavoitelaji ylhäällä oppaallemme. Tämä
kaloista, reissu olisi onnistunut jo ilman tätä Suomen limaisimman lajin
saamistakin.
 |
| Peli auki, kuva levisi nopeasti myös maailmalle. |
Ensiksi kiitos, KIITOS! ”Fongaus on suurempaa kuin kalastus”
on www.facebook.com/fongaus
sivuston kansikuvassa oleva teksti. Tuo teksti pitää sisällään juuri tämän
toisten auttamisen ja yhteisöllisyyden. Tänään kohtasiat ihmiset, jotka
tunsivat toisensa vain netin välityksellä. Nämä ihmiset ovat nyt ystävystyneet ja
ovat Kalakavereita tästä hetkestä ikuisuuteen. Tietysti kiitos kuuluu myös Jarille, mukavaa matkaseuraa jolta kalajutut ei ainakaan lopu ja joista suurin osa on jopa totta.
Sovimme alustavasti, että Pekka ja Miika rupeavat
selvittämään vuoden 2015 retkeä varten majoitusta viikonlopuksi. Viikonlopun ohjelmaksi
suunnittelimme pakkikahveja juodessamme seuraavaa; ankeriaan, kuhan, hauen ja
mateen pilkintää monin eri pyyntitavoin.
Kalastus oli osa tätä retkeä, tästä osuudesta saatte nauttia
jo laitettujen ja näiden tässä tekstissä olevien kuvien muodossa. Tarkemmin
itse kalastuksesta saatte lukea ensi talvella Erä-lehdestä.
 |
| Vuoden 2014 pilkkikauden viimeinen reikä? |
0 Kommentit