Fongauskausi avattu

Kolmipiikkikommandot Hernesaaressa

Mitä nousee Keravanjoelta tai muilta perinteiseltä Kalamaraton kisapaikoilta tammikuussa?

Tämä oli kysymys mihin lähdimme etsimään vastausta. Mukaan reissullemme saimme melkein koko kisatiimimme, poikkeuksena, että Markusta tuurasi isäni.

Poikkeuksellisen lauha tammikuu ja vetenä satanut lumi oli nostanut Keravanjoen pintaa reilusti ja samalla värjännyt veden todella ruskeaksi. Päätimme kuitenkin aloittaa perinteisellä töröpaikalla, nopeasti kävi selville että joesta saisi korkeintaan hajuaistin perusteella saalistavia mateita. Emme kuitenkaan jääneet mateita onkimaan vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.

Seuraava kohde oli ruutanalampi Veräjämäen kallioilla. Uusille Kalamaratonaristeille tässä karttalinkki lammelle.

Lammelta saa normaalisti ruutanan hetkessä, vesien ollessa kuitenkin viilentyneet pitivät kalat suunsa kiinni ja matkamme jatkuikin nopeasti kohti Viikkiä ja allikkosalakoita.

Kalamaratonissa tämä pieni puistolampi on pakollinen pysähdyspaikka, tässä linkki lammelle.

Lammessa uiskentelee allikkosalakoiden lisäksi myös ruutanoita, ahvenia sekä tulokaslaji hopearuutanoita. Edellisen lammen tavoin myös täällä kalat pitivät suunsa supussa. Lopulta kuitenkin Mikon tarjoamaan  pilkkiin nappasi pieni ahven, ensimmäinen laji oli saatu.

Minnes sitten, hitaasti koveneva vesisade ei houkuttanut seisoskelemaan rannalla, ja tästä johtuen päätimmekin mennä Ruoholahden kanavalle.

Kanava on hyvä onkipaikka, koska siellä pääsee sateelta suojaan siltojen alle. Kanavan yleisimpiä saaliskaloja on ollut tulokaslaji mustatäplätokko.

Matkalla kanavalle teimme koukkauksen Hernesaareen, mistä onnistuimme koukuttamaan kolmipiikin, vuoden 2014 lajilistalle ensimmäinen merkintä. JESH!

Iskä nauttii ja serkun kissa pääsee herkuttelemaan.

Kanavalle päästyämme pidimme mustatäplätokkoa lähes varmana lajina. Minne lie tulokas kadonnut  kun pohjassa lillutettuun matoon ei tarttunut kuin kolmipiikkejä. Isäni heitti pohjaongen keskelle ja hetken päästä nousi hänen ensimmäiseksi lajipisteeksi särki. Heti perään myös Mikko vetäisi pilkillä särjen kuten Timikin ongella.

Oma onkeni lillui hiljalleen virrassa vailla tapahtumia. Pähkäilimme Timin kanssa syytä miksi hänen ongessa kokoajan söi ja minun sai olla rauhassa. Lopulta päädyimme ratkaisuun missä otsin Timin ongen käteen ja heti ensimmäisellä heitolla myös minulle nousi vuoden toiseksi lajipisteeksi särki. Tämän jälkeen isäni nosti vielä pohjaongella pasurin.
Kanava jääkööt nyt rauhaan muutamaksi kuukaudeksi.

Seuraavaksi etapiksi valitsimme perinteisen Lauttasaaren ja sieltä meidän oman fiilistelyrannan. Rannalle päästyämme Timi heitteli taimenta ja me istuimme tuijottamaan pimenevää merta.

Mikäli et ole koskaan kalastanut kivinilkkoja niin ei kannata ihmitellä miksei niitä hämärässä rannalla näy.

Tämän totesimme jälleen kerran, heti totaalisen pimeyden jälkeen alkoi nilkkoja näkymään.

Ensimmäiseksi lajipisteen sai Timi, itselle nousi ennen kivinilkkaa saaliiksi pieni ahven. Lopulta myös minun valokeilaan osui tavoitelaji ja samalla myös Mikollekin.

Matkalla kotiin poikkesimme vielä Tervasaaressa kivisimpun pyynnissä. Sateiden myötä Vantaanjoki oli puskenut alueen täyteen savivettä ja myös laguuni oli saanut omansa. Rannalla missä normaalisti näkee kiviä kauempaakin rannalta oli nyt näkösyvyys vai muutaman sentin.

Lopulta päätimme kiertä laguunin matalalle rannalle katsomaan näkyisikö simppuja. Rannan ainoalla kalliokohdalla astui hieman huolimattomasti kalliolle ja blumsis, kaaduin kyljelleni veteen. Pikkasen naureskelua kunnes kylmävesi saavutti sukkien läpi ihon. Nyt tuli kiire autolle, äkkiä auto käyntiin, lämmöt täysille ja kuivat kengät jalkaan.

Kalamaratonista kiinnostuneille vinkkinä, kyseinen paikka toimii myös monen muun tokon ja kalalajin elinalueena toukokuussa ;)

Olipahan reissu, vaikka saalista tuli vähän oli seura ja tutut Helsingin kalapaikat mukava yhdistelmä. Vertailun vuoksi, vuonna 2013 olimme tähän aikaan pilkkineet jäältä jo pidemmän aikaa. Ehkä se talvi vielä tulee.