Kellon ympäri pilkillä Porvoossa.

Tästä se lähtee, klo 5.30.

Harvemmin kalareissulle lähtemisen merkiksi puhelimen kello säädetään soittamaan sulosäveliä 3.30.

Salosten Saksalaisten täsmällisyys, lainaus Kalakerho Siloneulan blogista;
"Aikataulullisesti Siloneula toimii eteläeurooppalaisen Manjana-tyyliin, joten saksalaiset saloset joutuivat odottelemaan tienposkessa tovin, mutta matkalla juttu luisti ja spekulaatiot lumen ja jään määrästä sinkoilivat edestakaisin."

Poikkeus vahvistaa säännön, mitä lie aamulla säätänyt hetki ennen lähtöä. Pääsin nimittäin hakemaan Ristoa Malminniitystä vasta 04.17, kun sovittu oli 04.15. Tästä muutaman minuutin viivästyksestä johtuen lopullinen lähtöaikamme meidän parkkikselta Nissaksesta venyi 04.35, vaikka lähtöajaksi oli sovittu 04.30 :D 

Mukaan reissulle lähti itseni ja isäni lisäksi Fongaus - Lajikalastussivuston kautta tutuksi tulleet kalakaverit Risto ja Timi.

Lämmittimet saappaisiin

Riston mukana ollessa ei ole hiljaista hetkeä, jälleen kerrain saimme kuulla kaiken mahdolliset päivän kalapaikasta. "Kuhat pakkautuu välillä tähän salmeen, ihan sama mitä tiputti niin aika oli kiinni", siinä on hyvä siikapaikka jne... Paikantuntemus on käsittämätön, muodostunut tieto ja taito etsiä kalat vuodesta toiseen.

Reilu tunti juttuja kuunnellessa aika kuluu kuin siivillä. Reilu tunti meni tälle uudelle kalapaikalle, ja mitä kummaa. Täällä tiheästi asutuilta rannoilta löytyi parkkipaikka mistä jäälle kävelemistä oli 50m. Nämä on niitä arvokkaita kalapaikkatietoja mitä ei kartoista etsimällä löydä.

Tavoitteemme oli onkia syötit koukkuihin ja jatkaa sen jälkeen ahven jahtiin.
 
Syöttien onkiminen ei kauaa kestänyt matalasta lahdesta. Nopeasti nousi ahvenia, särkiä ja pasureita. Näistä kaksi jälkimmäistä oli Timille uudet lajipisteet vuodelle 2013.

Risto virittikin kapeikon suulle parit koukut odottamaan tulevaa kokemista ennen matkan jatkumista pelipaikkoille.

Munat pois padasta.

Ensimmäisen saaren kuve antoi osviittaa tulevasta. Ensimmäinen reikä ja ensimmäinen vavan nykäisy kun tasuria vietiin. Tämä lupasi hyvää, ahvenia nousi muutama jäälle itselleni ja muillekin.

Risto opetti Timille ja meille muille kuinka nopeasti saa nyljettyä pienet ahvenet. Näppärästi se käy kun on tarpeeksi tehnyt toistoja.

Mestarin opissa, näin nyljetään pieni ahven.

Lähdimme Riston kanssa jatkamaan matkaa salmen yli vastarannelle.

Tyhjää, matka jatkui kohti jäästä pilkottavia reimareita. Näiltä paikkeilta nousikin ahvenia muutamia ja näiden lisäksi kymmenittäin kiiskiä.

Kiistaton kiiskikuningas.

Odottelinkin tässä paikassa Timin vaellusta salmen yli kun Risto lähti kohti toisen reimarin luota alkavaa matalikkoa.Timi, kiistaton kiiskikuningas reissullamme. Nosti samaisesta reiästä kymmenkunta kiiskeä kuiville. Yhdessä vaiheessa Risto huusikin "Timi, sua ei näy kohta ton kiiskivuoren takaa".

Päivän paras reikä antoi nämä.

Tältä alueelta saimmekin hetken päästä kutsuvan vihellyksen, lähdimme nopeasti kohti Ristoa jolla näytti käden käyvän. Lähemmäksi päästyämme näyttikin siltä, että parvi oli löytynyt. Nirsolla päällä olevat ahvenet olivat hyväksyneet Riston tarjoaman pienen morrin. Kairailimmekin Timin kanssa viereen reiät ja pääsimmekin nostamaan muutaman ahvenen.

Kairailimme alueelle kymmeniä reikiä, paras reikä minkä tein antoi saaliiksi 15 ahventa. Pientä oli, ei ollut löytynyt suurempaa kokoluokkaa.

Päivän suurin kuha.

Lilluttelin tapsipilkkiä joka kelpasikin kaloille, tasurillakin kokeilin ja tyhjää oli. Nirsolla päällä olevat kalat ei napaneet kunnolla tarjottuun syöttiin vaan kävivät vain pussailemassa morria.

Timi onnistui jallittamaan kuhan morrilla. Kuhaa olimme suunitelleet lähtevämme pilkkimään vasta yhden jälkeen, tuolloin aurinko paistaa pelipaikalle suoraan ja olisi otollisin hetki.

Tässä välissä oli hyvä mennä grillailemaan. Puita Ristolta ja kohti lähimmän saaren rantaa. Rannassa vielä kuusen -ja männynalaoksia tuiden alle ja sytyspaloilla tulet aikaiseksi.

Savupekoni Kabanossa, avot!

En voi suositella Raimbow sytyspaloja. Palat ovat kyllä kelvollisia sytytykseen, kunhan ne saa ensiksi kunnolla syttymään. Ei ole ensimmäisen kerta kun nämä palaset meinaavat viedä hermon kriittisellä hetkellä.

Onnistuimme tekemään tulet ja nautimme herkulliset erämenun, tarjolla oli savupekoni Kabanossia ja kylmää Pepsi Maxia, siivitettynä kirkaana paistavalla auringonpaisteella. Tästä ei retkieväs paljoa voikaan parantua.

 Pilkimme vielä hetken ahvenpaikoilla ennen kuhapaikoille siirtymistä. Kuhapaikka oli kahden saaren välinen kapea salmi. Salmeen on kuulemma parhaimillaan pakkautunut niin paljon kuhaa, että ihan sama mitä reiästä tiputtaa on kala ollut kiinni.

Nopeasti kävi selville, että tänään ei ollut kuha otilla. Seurasimme Ristoa, joka muutamalla reiällä totesi tämän olleen turha keikka ja nopeasti hän lähtikin kohti lähtörannassa olevia koukkuja.

Tästä reiästä tulee hauki.

Päätimme Timin kanssa kokeilla saaren kärjessä olevan kirkkaan jään tuntumasta ja löysimmekin reikiemme alta kaloja. Tasaisesti nousi "täpläsärkiä" ja ahvenia jäälle.

Pienten kalojen nykiminen alkoi tuntua turhauttavalta. Nyt oli aika siirtyä haukijahtiin.

Kävellessämme salmen ylitse pysähdyimme juttelemaan yhden kalastajan kanssa. Saimme hetken seurata kuinka hän nosti haarukkavavalla ahvenia pönttönsä täytteeksi. Hänkin kertoi, kuinka eilen oli saanut hetkessä tuon saaren kärjestä pöntön täyteen.

Matkatessa salmen yli oli ajatuksissa hauen tärppi jalkojen alla. Tunne joka saa hetkessä koko kehon tuntemaan siiman päässä käyneen kalan voiman.

Haukia löytyy alueelta, tämän todisti Riston pakissa löytyvät luupäät. Suurimmalle painoa oli kertynyt vajaat kolme kiloa.

Uudet kaverukset ja päivän suurin.

Virittelinkin täkyonkeen särjen ja rupesimme tekemään reikärivistiö Timin kanssa. Huomasi pitkän päivän vaatineen veronsa, saimme tehtyä molemmat tehtyä reiän vaivoin ennen totaalista hyytymistä. Jatkoimme reikärivistöä ja lopulta saimme tehtyä kymmenen uutta reikää. 

Meni hetki, jos toinenkin kunnes Timillä kävi iskemässä nilsun tasuriin. Heti pilkki ylös ja huusimmekin Riston kanssa, heti alas ja butum hauki kävi uudestaan iskemässä.

Kolmatta tärppiä ei tullutkaan, hauki oli saanut tarpeekseen.

Timi sai vielä myöhemmin toisenkin kosketuksen haukeen ja todisteeksi reiästä nousi pyrstötön jigi.

Kroppa kertoo koska riittää, jäsenet huusi hoosiannaa kun lähdimme kävelemään kohti autoa. Viimeisillä voimilla nousimme kohti mäen nyppylän päällä olevaa autoa, se on siinä. Kauden pisin ja ehdottomasti raskain kalareissu toistaiseksi on takana.

Tänne palataan ja sillä reissulla keskitytään vain hauen pyyntiin.

Päivän loppuyhteenveto; Paljon raitista ilmaa ja nirsoja ahvenia. Upeita maisemia, hienoja kaloja ja paljon kilometrejä. Saalis 15kg, matka 10km.

Päivä pulkassa, kellon ympäri kalassa ja hienoa oli. Tähän se loppui 17.30.

Kotioven kun avasin väsyneenä, tuoksui ihanalta. Rakkaat naiseni olivat tehneet lämpiviä voikkaleipiä, kyllä kalamiestä hemmoteltiin. Kiitos rakkaani.

Hieno reissu, kiitos mukana olleille.