Suhailua ja uusia lajeja

Lakritsi jädeä Jokelan hoodeilla!

Tiistai päivä meni töitä tehdessä, illaksi oli pakko päästä ulos ja ongelle hyvässä seurassa. Onnistuin houkuttelemaan Markuksen poikansa Eetun kanssa fongausreissulle. Reissun tavoitelajeina olivat piikkimonni ja suutari.

Kellon lähestyessä viittä aloin herättelemään päiväunilla olevaa tytärtäni Oliviaa. Kuten isänsä, ei tytön silmät meinanneet millään aueta ja lähtömme vierähtikin lähemmäs kuutta.

Kuudelta kaarroin Heikinlaaksossa asuvan Markuksen parkkipaikalle, lastasimme automme ja iskujoukkomme oli valmis lähtöön.

Tunnetusti kyydissäni olleet tietävät, että navigaattoria ei perille pääsyyn tarvitse. Olen tosin tämän piikkimonnipaikan kohdalla tehnyt joka vuosi jonkun pienen navigointivirheen. Eikä tämä vuosi tuonut poikkeusta.

Edellisenä vuotena vetäisin moottoritiellä väärästä liittymästä pois ja lopputuloksena ajelin Hausjärven kautta takaisinpäin löytäen kuitenkin perille.

Tänä vuonna ajelimme vanhaa tietä pitkin ja rupattelun lomassa ajoin taas liittymästä ohi, onneksi emme päässeet pitkälle kun tajusin virheeni. Piikkimonni täältä hakevat laittakaa osoitteeksi Rutikantie niin löydätte perille, tässä karttalinkki kohteeseen. Rutikki - Piikkimonni paikka

Perille päästyämme otin suunnan useana vuotena nopean piikkimonnin antaneelle kohdalle. Tyttäreni Olivia alkoi syödä kaatuneen puurungon päällä muumikeksejä samalla kun Eetu tuli isänsä kanssa viereeni virittämään ongen valmiiksi.

Hyttysten syödessä paljaita reisiäni huomasin kun kohoni alkoi hiljalleen liikkua vedenpinnalla vaakatasossa. Piikkimonnin pyynnissä olennaista on laittaa syötti pohjaan, kohon ollessa vaakatasossa on tämäkin asia hoidossa.

Ensimmäinen tärppi jäi hätäilyni takia vain tärpiksi. Seuraavan tärpin kanssa maltoin mieleni ja annoin monnin syödä matoa rauhassa. Nopea nosto ja lajipiste nro 24 oli käsissäni. Harvinaista kyllä, oli koukku nätisti voimakkaan leuan reunassa. Yleensä monnit vetävät koukun syvälle kurkkuunsa.

Hetki ihmeteltiin Eetun ja Olivian kanssa ämpärissä uivaa monnia kun tuli Eetun aika nostaa tämän päivän lajipiste nro 4 ilmoille.

Pienen miehen, suuri saalis...

Aikaisemmin päivällä tämä mestarillinen kalamiehen alku oli käynyt onkimassa allikkosalakan, hopearuutanan ja kymmenpiikin. On hienoa huomata kuinka innostus kalastuksen saloihin siirtyy isältä pojalle.

Hetkeä myöhemmin onnistui myös Markus saamaan uuden elämänpisteen. Etappipisteemme oli suoritettu, seuraavaksi matka kohti Jokelan jätskiparatiisia.

Kävellessämme Jokelan S-markettiin päätti Olivia ilmoittaa olemassa olostaan, KII!, KII!, KIIKIIKII! kirkui tyttö kävellessään kohti jätskiallasta. Kirkuminen johtui siitä, että olimme menossa hakemaan tytön lempiherkkua ja hän halusi kutsua jäätelöitä luokseen.

Jokela, tämä MC Jokela scootteripyöräjengin luvattu kylä radanvarressa tarjoaa puistolammikossaan helpon lisäpisteen lajikalastajalle. Tullessamme kaupasta ulos lähti pärinäpojat pyristelemään pitkin kylän raittia.

Takapenkiltä kuului innokas jäätelön syöntimutustus kun ajelin halki kylän kohti Jokelan koulukeskuksen kupeessa olevia puistolampia.

Auto perinteiselle paikalle vanhan tehtaan pihatielle, ja siitä tallustelua tien ylitse lammen rannalle. Normaalisti suutarin onginta vaatisi pohjatyötä, mäskäystä ja paikkojen etsintää.

Täällä Jokelan hoodeilla riittää, että tiputtaa madolla varustetun ongen rannassa olevien levä/kasvi tuppojen juureen ja batam! se on siinä. Tämän lajipisteen  (26) pyytäminen onnistui ajassa viisi sekuntia. Omalla tavallaan kaunis punasilmäinen ja vihreä "suomuinen" suutari oli käsissäni.

Lopulta ongimme ämpäriin näitä pieniä suutareita kymmenkunta ystäväni akvaarioon. Lopulta kun päätin syöttää madon kaloille, onnistuin jallittamaan lajipisteen nro 27 kuiville, lammessa uiskenteleva kaunis kultainen ruutana oli päättänyt ottaa madonpalaseen kiinni.

Fongauksen ja etenkin kalastuksen hieno puoli on uusien kalakavereiden löytäminen ja heidän kanssa kalalla käyminen. Markukseen ja Eetun olen tutustunut Kalamaratonin kautta, kuten niin moneen muuhunkin kalakaveriin.

Lopulta reissun saalis päätyi akvaarioon jossa saimme nähdä kolme piikkimonnia, kymmenkunta suutaria ja saamani ruutanan omassa elementissään seuranaan jo aikaisemmin akvaariossa olleet salakat sekä ahvenet.

Btw: Liittykää kaikki Fongauksesta kiinnostuneet facebookissa sivullemme osoitteeseen www.facebook.com/fongaus ja muistakaa fongarit kertoa kalareissuilla hienosta harrastuksestamme.