Taimenta mä metsästä, tahdon saada suuren...

Olimme päättäneet lähteä hiomaan Kalamaraton tiimimmille yhteishenkeä ja suunnittelemaan tulevan kisakoitoksen taktiikkoja merelliseen Espooseen. Mahdollisesti kilpajoukkueiden asentamien salakuuntelulaitteiden takia, oli  syytä lähteä tarpeeksi kauas mantereesta.

Näppärää...

Olivia innostui 4.30 huutelemaan ja siihenhän ne vähiin jääneet yöunet päättyivät. Sumpit porisemaan ja facebookkiin tekemään tilannekatsaus. Hetki meni ja Mikko ilmestyi myös kommentoimaan tilapäivitystäni, "juuri kotiuduin". Mikko oli lähtenyt heittämään tikkaa kalakerhonsa tiloihin ja lopulta myös nukkunut siellä aamuun asti.

Jani joka tunnetusti on kaiken tehnyt valmiiksi ennen reissua kömpi, kuudelta autoon. Kalastusluvatkin oli hommattu, vai olisiko sittenkään?

Mikon säätämisvaihde käynissä

Ajaessamme kehää kohti Espoota suoritettiin puhelimella lupien tilaus. Näppärästi toimii MMM:n puhelinpalvelu.

Hieman seiskan jälkeen starttasi pakoveneemme Soukan venekerton laiturista. Tyyni meri ja hiljalleen korkeammalle nouseva aurinko siivitti mikon peltipurkin blaaniin ja kohti ensimmäisiä potentiaalisia taimenpaikkoja. Matkalla kuulimme, että tästä nousee ahventa, tuosta kuhaa, tuossa salmessa ne litkaa silakkaa jne...

Kolmen virvelin siimat kiitivät halki ilman kohti luodon kivikkoisia rantoja. Tärppejä ei kuitenkaan kuulunut. Menimme sinne, kävimme tuolla. Onnistuimme siinä välissä pakittamaan veneenpotkurin kiveen uistimen pohjasta irroittamisen aikana.

Karua ja niin kaunista.

Kävimme taimenlahdelle, tuolla luodolla, the saaren kupeessa...

kaikki paikat näyttivät todella täydelliseltä taimenpaikalta, kuitenkin kaikki ne lukuisat taimenet eivät kelpuuttaneet minun saati Mikon lusikka-arsenaalista yhtäkään mahdolliseksi viimeiseksi ateriaakseen.

"Mennään tuota vähän vaativampaa reittiä niin päästään nopeemmin perille". Tämä Mikon nopeampi reitti kulki halki kahden suuren luodon, näiden väliin jäi vedenalaisia suuria kiviä ja matalampia alueita. Tämäkin alue vaikutti otolliselta taimenelle ja pitihän se viskata kivistä välittämättä.

Nappasin virvelin ja tempaisin reippaasti yläkautta, naps ja Mikon vavasta lensi lusikka kohti syvyyksiä. Onnistuin nappaamaan koukullani vavan lenkistä kiinni, ja siinä samalla katkaisemaan siiman Mikon setistä. Hieman oli naurussa pitelemistä.

Päätimme ottaa suunnan kohti saaristoruokalaa. Mikon veneen kiitäen halki kovenevan aallokon alkoi takapuolesta tuntumaan hiljalleen samalta kuin venäläisellä rekkamiehellä Porvoon moottoritien seisakkeella vietetyn illan jälkeen.

Gåsgrund valikoitui pitkällisen pähkäilyn jälkeen courmee aterian kokkailupaikaksi. Mikko lähti tekemään tulia ja valmistelemaan herkkuateriaa, päivän menun sisällön tietäen pystyi odottamaan uskomattomia makuelämyksiä. Jani oltiin pidetty tarkoituksella pimennossa, muutenhan herra olisi vaatinut kipparin ajamaan veneen rantaan välittömästi ja kalastus olisi jäänyt kokonaan taka-alalle.

Gåsgrund on yksi Espoon saariston paikoista jonne kaupunki on järjestänyt reittiliikenteen kesäaikaan. Nämä saaret pursuvat kesäisin auringonpalvojista ja kutevista teineistä. Kuinkahan moni lähikaupunkien tytöistä on menettänyt... tai vetänyt itsensä kanveesiin omenasiideristä?

Kun tämä mies on lähellä, piiloita evääsi!

Roskia kerätessäni roskikseen huomasin ison kasan tyhjiä tölkkejä. Janilla ja minulla on tapana kerätä reissuilta kaikki tyhjät pullot ja tölkit talteen ja palauttaa ne kauppaan myöhemmin. Tulihan Janinkin mahalaukulle raja täyteen. Tähän ihmeen tapahtumiseen vaadittiin 1 x 300g grillipihvi (sikahyvää), 2 x cripsi (suussasulavaa), 1 x Wilhelm suolakurkkumakkara, 1 x olut (kylmä ja huurteinen) sekä lisukkeeksi grillisalaattia (menetteli) ja paholaishilloa (pistää peräpään lyömään tulta).

Näiden grillipihvien maku oli...

Pidimme tämän  hyvin salaisen Kalamaraton palaverin Mikon keittämiä pannukahveja juoden. Teimme yhteisymmärryksessä päätöksen, emme lähde kilpailussa fiilistelemään. Tavoitteenamme on voitto!

Lopulta päädyimme siikaongelle jonkin pienen saaren kupeeseen. Siimaviidakko johon kuului Mikon kolme vapaa sekä minun ja Janin vavat. Tämä yhdistelmä + ankkuroitu, mutta liikkuva vene mikäli selviämme ilman pahempia sotkuja ei mikään voi estää meidän Kalamaraton onnistumista.

Kauaan ei tarvinnut siiman lillua kun ensimmäinen tärppi tuli. Elämäni ensimmäinen kala käytettynä hankittuna pohjaonkivavassa oli tosiasia. Hienosti toimi myös www.kuhanjigaan.comista  hankittu Cormoran Sinus BR XL 5PiF 5000 baitrunnerkela johon puolasin oranssit siimat. Oranssi siima helpottaa pohjaonginnassa tärppien seuraamista.

Onkitukusta saamani aurinkolasit tekivät tehtävänsä.

Merten antimet jotka päättävät matkansa äitini herkkuateriaksi. Hieno päivä, hienot ihmiset ja fantastinen reissu. Tästä on hyvä jatkaa, 25 päivää ja vajaat pari viikkoa varsinaisen treenikauden alkuun. Fiilistely -ja tekniikankehitys reissu sovittu alustavasti kuluvalle viikolle.