Uhhjeeaahh, mikä lirkkireissu!

Tästä ei kalastusreissun fiilis voi parantua

Hullun hommaa, eilen 21-02 lirkkimässä hesan rantoja, nyt purkissa mittausta odottaa pari hietatokkoa sekä jompikumpi tuulenkaloista... Ehkä joutuu käväsee Viikissä... Kivinilkkoja, mutuja, saakelin isoja ahvenia on tämä yökalastus antoisaa puuhaa. Lähdimme joukkuetoverini Mikon kanssa etsimään varapaikkoja jos ykköspaikat pettää, tavoite oli lisäksi käydä katsomassa löytyisikö jostain kivenkolosta mustatokkoja.

Alkusuunitelma meni hieman mönkään kun alueelle minne suunnittelimme menevän oli pääkaupunkilais juniori pullojuoppojen kokoontumisajot. Nopeasti katsoimme miltä kivikko näyttää kun vielä oli valoisaa. Joku pieni sintti uiskenteli pinnassa suu kiinni ja tämän hetkellisen yrittämisen jälkeen matkamme sai jatkuu.

Päädyimme venesatamaan jonka liukkaat rantakivet näyttivät houkuttelevalta. Kuin vuorikauriit olimme 50-asteen kulmassa olevien kivien päällä. Mikko totesi hyvin "perkele, tässähän puutuu perse". Olin virittänyt megalomaanisen upean fantsun lirkkisetin vanhaan morrivapaan, lisäksi laitoin tähän tärppikärjen. Tällaisen lirkki on erinomainen jos haluaa siimaa lisätä nopeasti eri syvyyksien takia.

Päivän ensimmäinen saalis oli äkäinen kolmipiikki, lajipiste nro 3 josta on kuva otettu. Ennen tätä saalislistalle on kyllä tullut särkikin, mutta siitä unohtui ottaa kuva. Jerryn on varmasti useamman kerran säikäyttäny Skattan rannoilla lirkkiessä kivienkoloissa lymyilevät raitapaidat. Minulle kävi tämä nyt, tiputin pieneltä näyttävään kivenkoloon jossa oletim mustatokon lymyilevän. Pari kertaa kärki niiasi kunnes sain kalan tarttumaan, kolosta nousi pannukarkea ahven.

Nämä vuorikauriit olivat saaneet tarpeeksi ja matka sai jatkua. Seuraavaksi etapiksi otimme varavaravaravarapaikan kivisimppu paikan tarkistuksen. Näitä backup paikkoja pitää olla takataskussa kuten OV on FB:ssä todennut, mitä jos tulee tuolta suunnasta, tai vesi on ylhäällä jne... selityksiä on yhtä paljon kuin taivaasta satavia sadepisaroita.

Saavuimme rantaan ja lähdimme tallustelmaan hiekkadyynejä. Heti ensikättelyssä kävi selville, että kivisimppuja ei tästä kohdasta rantaa löydy. Näiden sijaan aloimme lirkkimään suuria hietatokkoja. Tokkoja nousikin tasaisesti ja nämä ahmatit eivät voineet vastustaa pientä madonpalasta. Tokkojen kiusaamisen jälkeen jatkoimme jälleen matkaa kohti tuttuja maisemia.

Kirjoitetaan tästä kohdasta lyhyesti; tuuli perkeleesti, kaikkia muita kaloja oli mutta ei kivisimppuja eikä kivinilkkoja.

Jatkoimme matkaa rantaa pitkin ja aloimme etenemään rintarinnan kuin CSI:n tutkijat. Mikko toimi valomiehejä ja minä kalastajana. Onnistuimmekin tällä taktiikalla löytämään ensimmäisen kivinilkan. Kuin laiskiainen lösähdin mahalleni kivelle ja aloin härnäämään tätä kaunista lieroa. Tuiman näköinen kivinilkka halusi kuitenkin vain moikana ennen sukeltamista kivenkoloihin.

Jatkoimme etenemistä ja bongasimme kohdan mistä löytyi kivinilkan poikasia, poikasten lisäksi alueella oli pari isompaa ja yksi yli 30cm. Näitä veijareita koitimme hetken jallittaa kunnes päätimme jättää ne odottamaan Kalamaratonia.

Useaan kertaan meidän piti lähteä, ensimmäinen kerta noin klo 24.00. Kuitenkin päätimme aina katsoa uuden rannan kimpassa ja lopulta starttasin autoni vasta klo 02.00.

Saimme myös jotain, minkä saannista ehkä myöhemmin lisää kunnes tunnistus varmistuu. Tämä kala on pakkasessa odottamassa käyntiä Viikissä.

Kiitos Mikolle seurasta... tähän kun lisää Janin on tiimimme syncronoitu ja olemme parin viikon päästä tiukassa iskussa.

Tänään jäljellä Kalamaratonin alkuun!

Ps. Kuten kaikki blogiani aikaisemmin lukeneet huomaavat, jätin paikat pois. Tästä alkaa meidän tiimin osalta Kalamaraton hiljaisuus ;)